Terveiset Koh Changilta. Kaksi kuukautta kesäretkeä alkaa olla takana. Pari päivää enää ja on aika palata Suomeen. Tämä oli taas minunnäköiseni matka: pitkälti ennalta suunnittelematon ja vei paikkoihin, jotka melkeinpä yllättivät minut itsenikin. Lentomaileja tuli tietenkin tarpeettoman paljon. Olen paha ihminen. Mutta tekemällä sitä, mitä rakastan, olen onnellisempi ja parempi veronmaksaja ainakin. Budjettia en tälläkään kertaa ole laskenut, mutta kai se suunnilleen satasessa päivä pysyi. Välillä jokin ylikallis lento teki ison loven kassaan, mutta toisaalla saatoin asua melkoisissa pommeissa halvalla (kun muuta ei ollut tarjolla).
Aloitin Bangkokista. Sinne sai halvimmat suorat Kaukoidän-lennot. Muuta syytä kohteen valinnalle ei ole, enhän oikeastaan edes pidä kaupungista. Enimmäkseen satoi. En ollut mitenkään hilpeissä tunnelmissa. Toisaalta tein töitä melkein koko kaupungissaoloaikani, että sen puoleen jokin kivempi kohde olisi mennyt vähän jopa hukkaan. Asuin Banglamphun alueella, mikä oli virkistävä vaihtoehto aikaisempiin pilvenpiirtäjien keskellä tai joen rannassa asumisiin.
Halusin nähdä Kambodžaa vähän lisää. Phnom Penh on muuttunut kymmenessä vuodessa tosi paljon. En tunnistanut sitä enää samaksi kaupungiksi. Instagramiin päätyi kuvia vain majoituksistani, koska ne olivat huippuihanat. Lisää kuvia kaupungista on täällä. Phnom Penhissä on vielä mukavasti rosoa, aasialaista meininkiä. Se on matkalla kohti geneeristä suurkaupunkia, mutta siitä tavoittaa hyvin vielä autenttisuutta.
Phnom Penhistä suuntasin bussilla etelään kohti Kepiä. Kep on myös vielä hyvin autenttinen ilman turistimassoja. Sihanoukvillen sanotaan olevan jo pilalla, täynnä kiinalaisten kasinoita. Viime vuonna Otres 2 Beachilla näkyi hurja rakennusbuumi. Kunpa se ei saavuttaisi Kepiä vielä vuosiin. Täälläkin satoi harmillisen paljon, vaikka yleensä kesäkuu on kuivempi, vaikka sadekautta onkin.
Pisimpään olin Vietnamissa, kaikkineen 18 päivää. Suomalainen voi olla ilman viisumia kaksi viikkoa. Olin ajatellut olla pidempään, joten hommasin viisumin. Mutta sitten vain kävi niin, että väsyin täysin. Vietnamilaiset ovat itse alkaneet matkustaa maassaan, ja tottumattomina turisteina eivät oikein osaa huomioida muita. En vain enää kestänyt huonosti nukuttuja öitä, käytävässä (ja kaikkialla muualla) huutavia vietnamilaisia. Voimat vei myös ruokamyrkytys tai pari. Olin vähän huonossa kunnossa. Mutta kohteeni olivat pääosin ihania.
Hanoi tarjosi rauhallisen Kepin jälkeen taas hulinaa. Siinä kaupungissa on jotain erityisen viehättävää. En taaskaan ehtinyt Old Quartersin ulkopuolelle. Viihdyn niin hyvin vain kävelemällä ympäriinsä, varomalla skootterin alle jäämistä, syömällä kevätrullia. Joskus olen kovin helposti viihdytettävissä.
Syyt matkustaa Vietnamiin olivat tällä kertaa pohjoisessa. Ninh Binh lumosi luonnollaan, Cat Ba Island vei kertakaikkiaan hermot, ja Sapan riisiterassit ovat juuri niin kauniita kuin kaikissa kuvissa, paitsi että eivät ole neonvihreitä, kuten turhan runsaan kuvankäsittelyn jälkeen joskus vaikuttaisivat olevan. Ninh Binh oli täydellinen skootterilla suhaamiseen, Cat Balta pääsee helposti ja halvalla Halong Baylle, joka toisellakin kerralla edelleen vain tuntuu upealta, ja Sapassa pitää vähän hikoilla päästäkseen parhaisiin maisemiin, sinne peltojen keskelle.
Kun oli hermojen lepuuttamisen aika, matkustin viikoksi Singaporeen. Siellä kaiken järjestäytyneisyyden kehdossa tuntui, että voin rauhoittua. Hassu juttu, miten suurkaupungilla voi olla sellainen vaikutus. Toisaalta Singapore on kylmäävä paikka. Siellä pärjää, kun noudattaa kaikkia sääntöjä. Mutta maa, jossa edelleen on keppi- ja kuolemanrangaistus ja jossa jo lentokenttätaksissa luin kuskin näytöltä ”It only takes one illegal cigarette to be marked a criminal”, herättää minussa hyvin ristiriitaisia tunteita. Mutta nautin olostani kaikesta huolimatta. En juonut metrossa, en syönyt purkkaa, en katsonut pornoa tai ajanut sähköpotkulaudalla väärässä paikassa (en kyllä missään paikassa), en roskannut. Olin kuuliainen turisti.
Singaporesta lennähdin Balille. Halusin antaa sille toisen mahdollisuuden. En tiedä, olisiko pitänyt. Oli ihanaa tavata ystävää, nauraa hulluna, puhua tyttöjen juttuja viinilasillisen äärellä, mutta ainakaan Canggu ei ollut se paikka, joka olisi saanut minut pitämään Balista. Ymmärsin hyvin paikan viehätyksen, mutta minä olin sinne vääränlainen. Balilla alkoi tuntua, että jos nyt en saa enempää reissusta irti, mitä jos vaikka ihan lentäisin kotiin. Muutoskelpoinen lippu on oikeastaan aika kiva vakuutus. Jos alkaa maailma nyppiä, lennä nainen kotiin.
Mutta löysin kipinän uudelleen, kun lennähdin Itä-Timoriin. Skyscanner, tuo internetin ehkä suurin rakkauteni, kertoi Balilta pääsevän alle kahdessa tunnissa ja alle kahdellasadalla Diliin. En ole koskaan suunnittellut sinne matkustavani, mutta kas, joskus voi vahingossa päätyä keskelle elämyksiä. Itä-Timor ei ole turistille helppo, jollei halua ajaa nelivetoa teillä, jotka ovat välillä vähän sinne päin, jollei kestä epävarmuutta ja vaihtelevia majoitusolosuhteita, ole ehkä silloin tällöin valmis yöpymään autossa. Tämän seikkailullisemman tavan lähestyä Itä-Timoria haluan vielä joskus kokea. Nyt viisi päivääni olivat lähinnä ympäriinsä kävelyä ja auringonlaskuja, eli ei ollenkaan seikkailullista.
Dilin jälkeen yövyin pakon edessä yhden yön Balilla ja lensin Bangkokiin pariksi yöksi. Tässä kävi jonkinlainen suunnitteluvirhe. En saanut aikatauluja sopimaan mitenkään, kaikki kiinnostavat ja kohtuuhintaiset ja -tasoiset majoitukset, joita mitenkään olin keksinyt etsiä, oli myyty loppuun. Mutta kun Koh Changilla odotti unelmien villa ja vajaaksi viikoksi matkaseuraa, oli sinne jotenkin päästävä. Jotenkin olin kuvitellut, että vaikka on sadekausi, enimmäkseen tulisi iltapäiväkuuroja, mutta niinpä vain ollaan pidelty sadetta huvilan suojissa enemmän kuin tarpeeksi. Vähän tylsä päätös pitkälle kesälle. Mutta Changilla on rauhallista, mukava ajella pisaroiden välissä skootterilla.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen, suomenkielinen postauksesi alla olevasta add-linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin ja Vagabondablogin kautta. Voit lisätä linkkisi kumpaan tahansa blogiin, ja se näkyy molemmissa. Muista lisätä postaukseesi linkit emoblogeihin ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen.
Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi.
IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.
26 comments
Kas, lähdit kuin lähditkin Itä-Timoriin! Kiva! Tulee olemaan mielenkiintoista lukea siitä enemmän – onneksi et suunnannut Balilta Suomeen. Arvelisin Itä-Timorin olevan aika lailla erilainen kuin lähiympäristö. Lähden itse sinne lokakuussa.
Myös Singapore-postauksia jään odottamaan innolla. Lempikaupunkini tuolla päin maailmaa. Jospa saisin hyviä vinkkejä seuraavaa kertaa varten.
Valitettavasti minulla ei taida olla antaa sinulle vinkkejä Singaporeen, jos olet siellä ennenkin ollut. Olin itse laiskana turistina, vähän shoppailin, lojuin uima-altaalla ja toki myös makailin kuumeessa kämpässä.
Itä-Timor oli todella kiinnostava. Näin sitä kovin vähän, mutta nautin.
Ihailtavaa tuo fiiliksen mukaan reissaaminen ja paikkojen löytö. Meillä omaan tyyliin on muotoutunut tarkka suunnittelu, ainoastaan autoillessa jätetään meno ‘villimmäksi’ ja varataan max 1-2 seuraavaa yötä. 🙂 Huippu oli 2016 maailmanympärys, jonka lennot/kohteet/päivät lukittiin 4kk ennen lähtöä ja ihan tyytyväisiä oltiin.
Nuo Vietnamin maisemat on kyllä upeat! Se on meillä vielä listalla tulossa, Hanoin taidetaan muutamankin eri kommentin perusteella jättää ehkä vain pariin päivään. 🙂
Minä en vain oikein osaa suunnitella. Kerran kyllä suunnittelin yhden kaupunkiloman varsin tarkkaan, ja se oli hyvä reissu. Mutta nyt halusin jättää mahdollisuuden viipyä pidempään, jos siltä tuntuu, tai antaa virran viedä. Ihan varmaan viihtyisin, vaikka olisi kuukausia etukäteen suunniteltuakin. Mutta se ei tunnu luontevalta.
Kambodza on todennäköisesti ensi talven kohde, joten siitä on ihan kiinnostavaa lukea. Angkor Watia lukuunottamatta minulle aika tuntematon paikka. Koh Rongia olen miettinyt rantakohteeksi, mutta ehkä tuo Kepkin voisi olla kiinnostava.
Kambodža on kyllä kiva ja monipuolinen kohde. Siinä on niin paljon vielä autenttisuutta, vaikka toki myös Siam Reapin kaltaista turisteille tehtyä. Kep ei ole ihan paras rantakohde, jos puhtaasti haluaa rantaelämää.
Jos minulla olisi kaksi kuukautta juuri tuollainen tapa matkustaa olisi parasta! Kuvia katsellessa odotan jo innolla pääsyämme joulun kahden viikon matkalle Kambodzeaan ja Vietnamiin. Mutta ikäväkseni totean, että kaksi viikkoa on niin lyhyt aika, ettei se riitä kuin pintaraapaisuun. Mutta hyvä edes niinkin. Noita Hanoi , Hoi An juttuja ja Halong Bay juttuja olenkin lukenut. Sinne suuntaamme Vietnamissa. Kambodzeassa olemme vain Siem Reapissa.
Kaksi viikkoa kieltämättä kuulostaa lyhyeltä noin moneen paikkaan, mutta kyllä siinäkin ehtii, jos minimoi matkoihin kuluvaa aikaa. Niin näkemisen arvoisa kyllä kaikki nuo luettelemasi kohteet.
Mä reissasin ekan kerran tänä keväänä niin, että en tiennyt missä huomenna nukkuisin. Hyvin meni ja tykkäsin siitä, koska olin yksin. Ei tarvinnut neuvotella mistään, ja sitä paitsi perheen kanssa tuntuu, että muutenkin muuttuvia tekijöitä on liikaa.
Mutta sellaisen olen huomannut, että mitä isompi paikka, sitä selkeämmät mun suunnitelmien pitää olla. Tai ainakin jotkut raamit tekemiselle. Muuten oleminen menee helposti paikoillaan junnaamiseksi.
Yksin tämä on helppoa näin. Jos on seuraa, tulee helpommin suunniteltua, koska ex tempore ajatukset eivät ehkä sitten kohtaakaan. Olen muuten huomannut tuon saman, että joissain paikoissa suunnitelmat olisivat hyvästä. Minulle Bangkok olisi sellainen. Toisaalta olen vuosien varrella nähnyt kaikki top20- tms. kohteet. Mutta viihtymättömyyteni yksi syy on juuri siinä, että en oikein junnaamiseltani näe mitään.
On sinulla taas ollut uskomaton reissukesä! Tässä on paljon sellaisia kohteita, joista en kuullutkaan, ja inspiroitkin minua haaveilemaan Kaakkois-Aasiaan matkaamisesta. Loppuvuodesta olisi tarkoitus vihdoin pitää lomaa, saa nähdä lähtiskö sitä sittenkin itään, vaikka länsi onkin ollut ajatuksissa…
Arvostan ajattelutapaasi palata kesken kaiken kotiin jos matkustaminen alkaa tympiä. Tuskinpa se väkisin, hampaat irveessä matkustaminen mitään iloa toisikaan!
Kaakkois-Aasiassa on kyllä niin paljon kaikkea kiinnostavaa. Kovin on erilaista kuin länsi, mutta ainakin näille pitkille reissuille minulle se mahdollinen ilmansuunta. Kaksi kuukautta Amerikan mantereella tai saarilla olisi liian kallista soolona. En tiedä, kuinka vakavasti harkitsin kesken jättämistä, mutta kyllä se ihan todellisena vaihtoehtona oli mielessä.
Arvostan kyllä suuresti sun tapaa matkustaa ja heittäytyä yksin matkalle. Varsinkin juuri tuo ajatus, että hampaat irvessä ei tarvitse lomailla, vaan voi lähteä kotiin, on jotenkin vapauttava. Ehkä pidemmällä matkalla voi antaa itselleen vapauden olla rennosti ja vaikka lähteä kotiin kesken matkan, tai sitten muuttaa suunnitelmia täysin. Minustakin tuntuu, että pidemmillä matkoilla voi ottaa rennommin, kun taas lyhyemmillä matkoilla odotukset ovat aina todella korkealla: pitää yrittää nähdä paljon lyhyessä ajassa, jolloin mikään ei saisi mennä pieleen. Itse kuitenkin kaipaan matkoilta mieluummin sitä rentoutta ja mahdollisuutta mennä tilanteen mukaan, kun kyse on vieraista paikoista. Mieluiten en siis suunnittelisi juuri mitään.
On todella niin, että jos käy reissussa vaikka sen kaksi kertaa vuodessa, mikä on monelle aika normi, lomaan lataa ihan kamalan paljon odotuksia. Minulle tämä on tämmöinen elämäntapa, että harhailen. Aikaisemmin oli enemmän paineita, että pitää tehdä jotain tiettyä tai nähdä jotkin ns. must see -paikat. Nykyään en enää ajattele niin. Eihän minun ole pakko tehdä yhtään mitään. Huomasinkin, että itse matkalla oleminen tuntui välillä merkityksellisemmältä kuin se, missä edes olin. Olin kuitenkin jossain ihan muualla kuin kotona. Jo pelkästään se tunne välillä riittää.
Mua vähän harmittaa se, että Amerikat vetävät mua niin pahasti puoleensa, että Aasia jää armottomasti jalkoihin. Aasiasta näyttäisi löytyvän vaikka mitä ja kivaa näiden sunkin kuvien perusteella, joten ehkä mun Aasia-innostus jostain taas palaa.
Kirjoittelin juuri blogiini yksin matkustamisesta Etelä-Amerikassa sekä siitä, miltä pitkällä reissulla oleminen tuntui, ja oli jotenkin huojentavaa huomata, että tästä postauksesta välittyi samoja juttuja. Välillä kohde puudutti, ihmiset olivat liikaa tai koko reissaaminen väsytti. Mutta ei onneksi ikinä liiaksi. Jos sun reissu loppui sadepäiviin, mulla taas tosi pahaan flunssaan. Tylsä päätös reissulle myöskin, mutta toisaalta hieman armollinen sen suhteen, ettei kotiinpaluu tuntunut ehkä niin ikävältä kuin olisi voinut. Kun räkäpäisenä viimeisistä reissupäivistä ei voinut nauttia, ei enää haitannut palata kotiin.
Olen huomannut, että pitkät reissut ovat niin erilaisia kuin lyhyet. Kun puhutaan kuukausista, minulla tulee aina jonkinlainen uupumus ja ryytyminen. Se voi liittyä kohteeseen mutta myös itseeni ja näiden yhdistelmään. Tällä reissulla sairastelin enemmän kuin ennen. Korkea kuume tai vuorokauden ruokamyrkytys-kuumesessio esimerkiksi vie pitkäksi aikaa vähän huonoon kuntoon. Silloin ei todella jaksa niitä matkailun huonompia puolia.
Upeita kuvia – taas (kuinka muutenkaan tässä blogissa…). Nuo auringonlaskukuvat ovat upeita, varsinkin tuo Singaporen fiilis MBS’s kattoterassilta.
Ilhailtavaa tällainen fiiliksen mukaan meneminen, vaikkakaan se ei oikein omaan matkustustyyliin sovi (yleensä reissussa melko tarkat suunnitelmat). Ja mikä ihana asenne tämä “Jos alkaa maailma nyppiä, lennä nainen kotiin”.
Kiitos Alex! <3
Aina välillä minustakin tuntuu, että pitäisi suunnitella etukäteen. Joskus tulee ihan stressi, kun en tiedä, mihin parin päivän päästä haluaisin mennä. Mutta välillä on taas aivan ihanaa, kun voi viipyä pidempään kuin on ajatellut tai vaikka singahtaa Itä-Timoriin, kun alkaa siltä tuntua.
Upeita kohteita on reissullasi ollut taas paljon. Tuo Sapan riisipeltokuva on sellaista Aasiaa, minkä haluaisin itse kokea ensisijaisesti. Tosin tässä kyllä oli paljon sellaisia paikkoja muutenkin, minne olisi kiva reissata. Pitkällä reissulla ehtii näkemään, vaikka viettääkin useita päiviä samoissakin paikoissa. Upeita majoituskohteita on kyllä sinulla ollut reissun varrella!
Sapa oli kyllä kaunista aluetta. Juuri julkaisin ekan kokonaisen postauksen sieltä. Pohjois-Vietnam oli muutenkin todella kaunis. Majapaikoista sen verran, että osa kyllä oli aivan ihania, mutta osui joukkoon joitain ihan pommejakin. Mutta kun matkustaa suunnittelematta, on joskus otettava, mitä vain sattuu olemaan viimetipassa jäljellä. 🙂
Vitnamilaiset matkustaa Vietnamissa ja sekös turistia keljuttaa.
Ei tokikaan se, että matkustavat, vaan se, että käsityksemme käytöstavoista poikkeavat aika tavalla. 🙂
Pikainen kysymys Itä-Timorin piipahduksestasi: söitkö malarialääkkeitä? Yritän tässä päättää, mitä tehdä, kun netistä löytyy aika ristiriitaista tietoa. Dilin ulkopuolelle tuskin juurikaan menen, ja pimeän aikaan olen ainakin vain Dilissä, että ehkä ilmankin pärjäisi.
En syönyt. Malariatilanteen sanottiin olevan pahimmillaan rajaseudulla, ei niinkään Dilissä ja sen lähettyvillä. Minä olin kolmessa kohteessa, mutta kaikki siinä aika lähellä Diliä kuitenkin. Hyönteissuojia käytin paljon.
Kiitos, tulipa supernopea vastaus! Joo, taidan uskaltaa jättää syömättä minäkin. Siellä on ilmeisesti tehty aika paljon töitä malarian poistamiseksi. Ja Singaporesta varmaan saa hyvää hyttysmyrkkyä.
Juttelin siellä asuvien suomalaisten ja yhden portugalilaisen kanssa. Kukaan ei puhunut mitään malariariskistä. Toisaalta esimerkiksi täällä https://www.fitfortravel.nhs.uk/destinations/asia-east/east-timor/east-timor-malaria-map sanotaan suuren riskin alueeksi, ja tuota sivustoa esimerkiksi matkailulääkärini käyttää.