Type and press Enter.

Junalla Chengduun

Aamu alkoi taas perinteisellä yrittäkäämme saada taksi -leikillä. Kolmannella kerralla alkoi olla jo vitsi, kauanko hotellin kaverilta menee aikaa auton saamiseen. Tänään tehtävä oli selvästi eilistä helpompi – tosin ihan kaikkein rehellisin suhari ei kyytiä ottanut. Autossa oli taksamittari päällä jo, kun astuimme sisään. Kysyttäessä sanoi hinnaksi 80 yuania. Tingimme kuuteen kymppiin, joka sekin on jokseenkin kaksinkertainen hinta siihen nähden, jos olisi rehellisesti ajanut mittarilla. Suomalaiselle alle kymppi puolisen tuntia kestäneestä matkasta ei tietenkään ollut kallis, mutta saman verran kuluja ulkomaalaisen kuskaamisesta on kuin paikallisenkin.

Kaukana menneisyydessä on se aika, jolloin jokainen kiinalainen ajeli polkupyörällä. Nyt autoilija on kuningas, ja autoja on hirvittäviä määriä. Tierakennelmat ovat melkoisia. Parhaimmillaan kaupungin keskustan ulkopuolella meni erilaisilla siltaviritelmillä neljäkin tietä päällekkäin. Kilometrikaupalla jatkuivat myös tornitalojen rykelmät. Pariin taloon mahtuisi oman asuinalueen koko väestö. En tiedä Chongqingin väkimäärää, mutta mietin vain, millaista on vielä suuremmassa Chengdussa, jossa asuu kahden Suomen verran ihmisiä, yhdessä kaupungissa.

Odotusaula Chongqingin asemalla

Kiina 2012 078

Juna-asema muistutti lentokenttää: liput katsottiin jo ovella (ulkomaalaisilta myös passit), matkatavarat läpivalaistiin, ihmiset olivat odottamassa jo hyvinkin tuntia ennen junan lähtöä. Teimme virheen emmekä ostaneet aamupalaa aseman ulkopuolelta, jossa myyntikojuja oli vaikka kuinka, vaan rynnimme joukon jatkona sisälle, missä oli tarjolla vain McDonald’sin luukku ja kanasämpylöitä.

Jos joskus olen valittanut italialaisten meluisuudesta, ovat he nyt löytäneet voittajansa: kiinalaiset. Ensimmäisessä luokassa meteli oli järjetön. Kännykät soivat kaiken aikaa, eikä niitä voi pitää hiljaisella, jotta soiton voi kuulla, niihin ei puhuta vaan lähinnä huudetaan, junaemäntä kulkee edestakaisin kahvi- tai teepannun (luulisin) kanssa ja rääkäisee muutaman penkin välein oletettavasti jotain saako olla? -tyyppistä, ämyristä kaikaa kuulutuksia ja muutama lapsikin hermostuu. Reilun kahden tunnin junamatkaa ei voi pitää hermolepona. Kiitos aikaeron jouduin heräämään aamuyöllä, joten kaikesta huolimatta torkuin suurimman osan matkaa. 195 kilometriä tunnissa oli nopeus ollut parhaimmillaan. Vielä jäi uupumaan toista sataa japanilaisten junien vauhdista, mutta joutuinhan tuokin matka taittui.

Perillä Chengdussa
Jotkin asiat ovat Kiinassa järjettömän suuria, vaikkapa tämä rautatieaseman aula.

Metrolla kaupunkiin, taksilla loput ja majoittuminen. Kiitos jonkinlaisen bonuskortin saimme taas paremman huoneen kuin mistä olimme maksaneet: olohuone, makuuhuone, kylppäri, erillinen wc ja näkymä (likaisenruskealle) joelle. Tällaiseen voisi vaikka tottua (mutta Euroopassa vastaavasta saisi maksaa helposti 300 – 500 euroa).

Sofitel Wanda Chengdu

Chengdu tuntuu jotenkin Chongqingia miellyttävämmältä kaupungillta. Luultavasti tunne tulee siitä, että asumme kävelymatkan päässä keskustasta ja täällä voi helposti liikkua jalan. Pimeä tulee jo kuuden tienoilla, ja valoisan ajan satoi, joten vietimme sen enimmäkseen syöden. Tavarataloja ja ostoskeskuksia vieri vieressä tuntui keskusta olevan. Edelleen vaikuttaa, että hintataso on varsin kallis, mutta tuntuma perustuu vain tuotteisiin, joita saa myös Euroopasta. Paikallismerkkeihin en ole vieläkään tutustunut. Monen tavaratalon julkisivu ja liiketilan etuosa saattoi olla tuttuja tuotteita, mutta liiketilan takaosasta aukesi varsinainen basaarikujien verkosto. Näiltä kujilta vaikuttaisivat monien naisten Louis Vuittonit ja Chanelit olevan peräisin. Eilen muuten näin hississä naisen käsilaukkuineen, jossa oli Louis Vuittonin kuosi, mutta merkkilaatta, jossa luki RL Polo. Multibrändi?

Chengdu

Chengdu

Kiinan yhden lapsen politiikka näkyy olevan voimissaan. Lapsia on paljon, mutta vei aikansa ennen kuin keksin, mikä on hullusti, tai siis eri tavalla kuin meillä: kiinalaisilla ei ole lastenvaunuja. Olemme olleet täällä nyt kolme päivää, ja olen nähnyt kahdet rattaat. Lapsia kannetaan sylissä, reppuselässä ja hartioilla. Kävelemään oppineet pikkuihmiset kulkevat omin jaloin. Ekoäitien kantoliinat voisivat olla kätevät, mutta eipä näy niitäkään. Kun ihmispaljoudessa kulkee virran vietävänä, ei tietenkään varsinaisesti ihmettele, miksi vaunuja ei ole. Kaupunkisuunnittelussakaan ei ole otettu huomioon, että rattailla pitäisi päästä. Esimerkiksi jalkakäytävien reunat voivat olla hämmästyttävän korkeat.

Chongqingiin verrattuna Chengdu eroaa liikenteellisesti siinä, että täällä ajetaan paljon mopoilla. Niille on keskustassa omat kaistat, ja ilmeisesti täysin omat liikennesäännöt, koska äänettömästi – ja useimmiten ilman valoja – liikkuvia sähkömopoja voi tulla vastaan jalkakäytävällä, sellaisen alle voi jäädä suojatiellä, välillä ne puikkelehtivat autojen, välillä jalankulkijoiden seassa. Omituisen hyvät refleksit vaikuttaa kiinalaisilla olevan, koska eihän läheltä piti -tilanteita lasketa onnettomuudeksi tai törmäykseksi.

Chengdu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Hih, tuollainen multibrändituote on tietenkin kaksin verroin hienompi ja kalliimpi kuin vain yhden brändin tuote!

    1. Ehdottomasti! Jos ei osaa päättää, saa kerralla molemmat! 🙂