Junalla Belgiassa ja Luxemburgissa

Kun tein suunnitelmia viiden päivän kevätretkeni varalle, huomasin netistä juna-aikatauluja etsiessäni, että Brysselin lentokentältä pääsee suoraan Gentiin. Matkanteon helppous ei ole koskaan haitaksi! Lentokentällä opasteet juna-asemalle ovat selkeät, vain tuloaulasta muutama kerros alaspäin rullaportaita. Koska Suomessa olen itsekäs yksityisautoilija, en osaa arvioida lippujen hintoja, mutta kymppi ei tuntunut vajaan tunnin matkasta kovin kalliilta. Oikean raiteen löytäminen sen sijaan ei ollut helppo tehtävä, vaikka raiteita ei ollut kuin 3 (tai 4). Oikeastaan minua suututtaa vieläkin, kun muistelen, mitä asemalla tapahtui.

Menin muiden perässä rullaportaita alas laiturille, vähän sokkona, mutta ajattelin laiturilla asian selviävän. Ystävällisen oloinen konduktööri kysyi, olenko menossa Brysseliin. Ei, en ole, vaan kello 9.52 junalla Gentiin. Raide 3, kertoi mies. Kiitin kohteliaasti, lähdin ostamaan eväitä, tulin takaisin ja raahasin matkalaukkuni portaita pitkin kolmoselle. Rullaportaat eivät olleet toiminnassa. Laiturilla ei ollut ketään muuta, mikä oli varsin erikoista. Vihdoin näin seinällä aikataulut, ja niiden mukaan ko. raiteelta lähtee seuraava juna vasta muutaman tunnin kuluttua – Pariisiin.

Oikea raiteeni ja junani olisi oletettavasti sittenkin se, josta minut jo kerran ajettiin pois. Edelleenkään rullaportaat eivät väärälle laiturille toimineet, joten 15-kiloinen matkalaukku kantoon ja juosten oikealle junalle. Oikeastaan en tiennyt edelleenkään, onko juna oikea, mutta ainakin pääsisin sillä keskustaan, jossa voisin vaihtaa Gentiin menevään. Koko alkumatkan tutkin karttaa, onko Bryssel matkan varrella, voiko juna olla menossa Gentiin, ja oikeastaan olin aika hermostunut. Vasta kanssamatkustajalta kysyminen sai minut rauhoittumaan. Juna oli oikea, ystävällinen auttajanikin on matkalla samaan paikkaan, ja kaikki on kunnossa. Kun samainen kiusantekijäkonduktööri tuli tarkistamaan lippuni, teki mieli sylkäistä kasvoille. Ei ollut voinut neuvoa vahingossa väärin. Jostain kierosta syytä valehteli minulle tahallaan!

Vasta epätietoisuudesta selvittyäni aloin katsoa ikkunasta ja nauttia eväistä. Belgialainen maisema oli kertakaikkisen viehättävä. Jyrkkäharjakattoiset talot muodostivat pieniä taajamia, kaikilla oli oma piha. Omakotitalon pihalla saattoi olla hevonen tai pari hanhea. Voiko kenelläkään muulla kuin Peppi Pitkätossulla olla hevonen takapihalla?  Harvemman asutuksen lomaan mahtui peltoja ja lisää eläimiä. Pari päivää myöhemmin Luxemburgiin junaillessani eläinten kirjoon liittyivät myös emut. Ehdoton suosikkini oli kuitenkin tavattoman pieni karitsa.

Gentistä ostin lipun Luxemburgiin. Lipunmyyjä suorastaan pakotti ostamaan meno-paluulipun pelkän menon sijaan, vaikka en ollut edes palaamassa Gentiin vaan jäämässä matkan varrelle Brysseliin. Tällä kertaa tahto oli pelkästän hyvä: kahdelle yhdensuuntaiselle lipulle tulisi hintaa kymppi enemmän kuin meno-paluulle (noin 30 euroa neljän tunnin edestakaisesta matkasta). Herrasmies ystävällisesti myös tulosti minulle seuraavan päivän aikataulut. Vasta hotellilla aloin lukea aikatauluja tarkemmin. Sain selville, että jokin on pakollista, mutta kielestä en ymmärtänyt muuta. Pitääkö minun ostaa paikkalippu? Mistä sen saa? Miksei mies maininnut siitä mitään? Hotellin vastaanoton nainen toimi mieluusti tulkkina. Kyllä, paikka pitää varata etukäteen – polkupyörälle.

Kieliongelma vaivasi rautateillä muutenkin. Lähdettyäni kohti Luxemburgia Gent – Bryssel-junassa tuli kuulutus, joka selvästi kohahdutti matkustajia, mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Ei ymmärtänyt vieruskaverikaan. Kun ulotin kyselyringin laajemmalle, selvisi junan myöhästyvän vartin. Minulla olisi ollut 14 minuuttia vaihtoaikaa Luxemburgin junaan. Tulostettu aikatauluni ei näyttänyt vuoroja pidemmälle, ja aloin jo kerätä kiukkua, miten kauan joutuisinkaan odottamaan seuraavaa, olinhan kuitenkin menossa toiseen maahan. Tekstari kotiin, mies nettiin, ja taas meni hyvä hermostuminen hukkaan: junia kulkee noin puolen tunnin välein.

Vaikka konduktöörin pahan tuulen päivä teki vihaiseksi pitkäksi aikaa, oli junailu Belgian ja Luxemburgin alueella pääsääntöisesti varsin vaivatonta. Junia kulkee usein, hinnat ovat kohtuulliset, henkilökunta puhuu englantia ainakin sen verran, kuin asioiden hoitamiseen tarvitaan. Belgialaiset kanssamatkustajat vaikuttivat myös välittömiltä ja avuliailta silloin, kun turistin kielitaito ei enää riitä.