Sääennusteet lupailivat perjantaille niin epävakaata, että jätimme lähtemättä luontoon, vaikka sinne olimme aikoneet. Sen sijaan suunnilleen vartin ajomatkan päässä hotellilta oli Yehliun kalastajasatama sekä Yehliu geopark, jossa pääsimme aivan toisenlaiseen luontoon kuin metsä. Geoparkin kupeessa on myös merimaailma, jonka delfiinit pariinkin kertaan kesken esityksensä pukkasivat pallon kaikkien kaiteiden yli parkkipaikalle. Delfiinejä vähän olisi mieleni tehnyt mieli mennä katsomaan, mutta aina mietin, millaiset niiden olot ovat. Jos Särkänniemen kavereista halutaan eroon liian ahtaiden olojen vuoksi, en ihan voi olla varma, mikä meininki on Taiwanissa. Toisaalta kalapalkalla taitavat temppunsa opetella, mutta ei pallon pelaaminen sittenkään ole kai delfiineille luontaista hommaa.
Geopark oli kiinnostava parillakin tavalla: toisaalta sen luonto oli erikoisuudessaan näkemisen arvoista, toisaalta oli taas kiinnostavaa seurata laumoissa kulkevia taiwanilaisia. Heidät näyttää valtaavan jonkinlainen joukkohysteria. Yksikseen olevat taiwanilaiset olivat kaikki enimmäkseen ystävällisiä ja uteliaan kiinnostuneita ulkomaalaisista, mutta kun he kulkevat ryhmässä retkellä, tunkemisella, sateenvarjoilla huitomisella, keskellä kulkuväylää seisoskelulla ja kuvailulla ei ole mitään rajaa.
Lämpötila huiteli kolmessakymmenessä. Vihdoinkin paikallisetkin hikoilivat, ettei tarvinnut olla ainoa sitäkin lajia, eipä nimittäin täälläkään juuri ulkomaalaisia näkynyt. Taiwanilaiset kiellot, ohjeet ja määräykset lienevät myös omanlaisensa elämäntapa. Ohjetauluja on kaikkialla. Älä nojaa. Älä koske. Älä ylitä rajaa. Älä vie vessapaperirullaa pois huoneesta. Laita uimalakki päähän. Kaksi viimeistä ovat hotellista ja sen kylpylästä, loput geoparkista. Jos joku tahallaan tai vahingossa ylitti kallioon maalatun punaisen viivan, vaksin pilli soi välittömästi. Jos pilliin ei reagoitu, huutoon viimeistään oli reagoitava. Hotellilla uimalakkien valvonta toimi samalla systeemillä.
Kalastussatama näytti eläväiseltä. Veneitä tuli ja meni, ja saaliit myytiin rannan kaupoissa ja ravintoloissa. En tiedä, onko taiwanilaisissa monenlaista ulkonäköä, kuten Kiinan eri osista tulevilla voi olla, mutta näyttäisi, että kalastus oli enimmäkseen vierastyöläisten käsissä. Mielenkiintoista.
Koska kunnon sade alkoi heti geopuistosta lähdettyämme, oli paras palata juhannuksen viettoon hotellille. Olimme varautuneet tölkillä olutta ja siideriä ja menimme saunaan. Kyllä 65 asteessakin lämmin tulee, kun aikansa istuu. Pääsi siinä jonkinlaiseen juhannustunnelmaan lauteilla siideriä hörppiessä. Toisaalta enpä tiedä, milloin olisin vastaavaa Suomessa tehnyt, mutta mielikuvissani perusjuhannus on jotain tällaista.
Rauhallisen hot spring -alueen lisäksi hotellilla oli pieni vesiliukumäki. Niinpä vain kaksi keski-ikäistä suomalaista löysi itsensä laskemasta mäkeä ja vertailemasta, millaisessa asennossa saa parhaat vauhdit – molemmat ensimmäistä kertaa elämässään. Miksi tällainen hauskuus on pimitetty minulta 40 vuotta?
Koska hotelli sijaitsi aika syrjässä ja lähimpiin ravintoloihin olisi ollut syytä lähteä autolla, olimme varatessa jo ottaneet puolihoidon. Virhe! Ensimmäisenä iltana söimme meille osoitetun illallisen: mautonta italialaista. Toiseksi illaksi kysyimme vaihtamista. Onnistuu kyllä, mutta jo maksamamme ruokakuponki jokseenkin puolitti arvonsa, ja piti maksaa lisää, jotta voisimme syödä itämaista huonon italialaisen sijaan. Luultavasti olisimme saaneet aterian halvemmalla maksamalla etukäteen vain majoituksesta ja ruoasta paikanpäällä erikseen. Ei tässä suurista summista ole kyse, ja ehdottomasti mongolialainen buffet oli vaihtamisen arvoinen, mutta huono fiilis tällaisesta jäi. Kaupungilla olisi syönyt näillä hinnoilla useamman päivän.
Taiwan oli hieno maa, mutta sieltäkin oli aika lähteä kotiin. Ajoimme lauantaina aamulla lähinnä lentokenttää olevalle pikajuna-asemalle ja sieltä junalla vielä hetkeksi Taipeihin. Auto oli helppo jättää parkkialueelle, jolta kulki vielä shuttle-kuljetus asemalle. Koko päivän pysäköinti ja kuljetukset maksoivat 2,50 euroa. Pikajunayhteys oli nopea, ja juna pisteli parhaimmillaan yli 250 kilometrin tuntivauhtia. Jos joskus päädyt junailemaan Taiwaniin, kannattaa pidemmille matkoille ainakin ottaa paikkalippu. Nyt mennen tullen oli vain kolme vaunua ilman paikkalippua matkustaville, ja ne tulivat aivan täyteen. 20 minuutin matkan toki vaikka seisoo, mutta sama juna jatkoi vielä pari tuntia kauas etelään. Junailu kaikkineen vaikutti yksinkertaiselta, kuten Japanissa. Yhteistä oli myös eväiden määrä. Kun juna lähtee asemalta, ovat nuudelit ja donitsit jo esillä ja einehtiminen alkaa.
Taipeissa etsimme oikeastaan kolmea asiaa: sandaaleja, aurinkolaseja ja vanhoja kortteleita, joita ei ole jäljellä kuin vähän. Sandaalit löytyivät, aurinkolasit olivat unelmissa paremmat kuin todellisuudessa, ja vähän samoin kävi vanhoille kortteleille. Ei niitä olisi sateessa ollut välttämätöntä etsiä, mutta eipä meillä muutakaan ollut. Vanhuus ja aitous oli aika kyseenalaista, sillä hyvin oli näytetty taloista huolta pidetyn. Ikkunat varsinkin kertoivat uudistusten olleen huomattavia.
Pyörimme hetken myös nuorten suosimalla kahdeksankulmaisella alueella, vai miksikä Ximein metroaseman seutua sanoisi, ehkä Taipein Ginza on sille paras nimitys. Nyt toisella kerralla huomasimme vasta, että ihan vieressä olevan vanhan punatiilisen kauppahallin takana taitaa olla paikallinen homoelämän keskus. Ravintolat ovat monet Bear-nimisiä, kaupat myyvät enimmäkseen miesten alusvaatteita ja naamiaisasuja, sateenkaariliput on pingotettu yläkerroksien kaiteille. Lonely Planetin mukaan Taipei on erittäin homoystävällinen kaupunki, ja ainakin näillä kulmilla se oli helppo uskoa. Aivan mahtavaa! Kaukoidässä kun niin monessa maassa on aivan toisin.
Parhaita ruokia Taiwanissa ovat minusta olleet silmiemme edessä suurilla levyillä paistetut lihat ja vihannekset. Toinen lempparimme on itse keitettävät. Viimeinen lounaamme oli yksi parhaita. Kuin valintamyymälän tiskiltä olisi valittu ainekset, lihat tuotiin pöytään ja sitten vain keittelemään. Juomat (limut, mehut, teet ja oluet) sekä jälkiruoat (mm. laaja valikoima Häagen-Dazsin jäätelöitä) kuuluivat hintaan. Tällainen mutkaton liha-kasvisruoka maistuisi kyllä kotonakin (ja olisi aika hyvä myös linjoille).