Jouluaatto Puerto Vallartassa

Jouluaatto Puerto Vallartassa

Heti satamasta ulos päästyäni huomasin, että olemme oikeasti Meksikossa. Nelikaistaisella tiellä kulki oikeita meksikolaisia, oikeissa askareissaan, tavallisia kaupunkibusseja, eikä kukaan tarjonnut taksia, kiertoajelua, retkeä. Ensimmäiseltä ohikulkijalta selvitimme suunnan: “Centro?” Jatkoimme käden osoittamaan suuntaan. Ohitimme rivin hotelleja. Hiltonin kohdalla alkoi näyttää, että hotellirivi vain jatkuu. Bussipysäkillä nuoripari. Eivät puhu englantia. Jatkan sinnikkäästi: “Centro? How far? One kilometer? Two?” Neuvottelu. “Four.” Keskustelumme vailla yhteistä kieltä jatkuu seuraavaksi käsin. Mutta selviää, että pysäkiltä pääsee keskustaan, ja oikean bussin kohdalla nuori mies viittoo meidät mukaansa. Kuski hyväksyy dollarit maksuvälineenä.

Hotellien ja turistiostarien nauha jatkuu epäilemättä sen neljä kilometriä, kunnes loiston päivänsä nähnyt rämisevä bussi kaartaa aivan toisenlaiseen maailmaan, oikeaan kaupunkiin. Rantakatu on turisteille, mutta jo seuraavissa kortteleissa meksikolaiset elävät omaa elämäänsä. Busseja jyristelee tauotta. Ikkunaan on kirjoitettu, mihin niillä pääsee. Täällä ehkä riittäisi puuhaa viikoksi. Ajelisin muutaman kymmenen sentin bussimatkoja ja katsoisin, minne päädyn.

PAP43827

Puerto Vallarta on Cabo San Lucasiin verrattuna ihan toisenlainen. Se on oikea kaupunki oikeine meksikolaisine arjen askareineen.

PAP43829

PAP43833

PAP53882

vallarta1

vallarta2

Joulu näkyi kaikkialla. Kaikkeen olivain aika vaikea suhtautua, kun lämpöasteita oli lähemmäs 30. Mukanani jostain älyttömästä syystä raahaamani neuletakkikin päätyi käyttöön, kun piipahdimme kirkossa jouluseimeä katsomassa. Ei missään kyllä lukenut, että olkapäät pitäisi peittää, mutta minusta tuntui luontevammalta heittää jotain hartioille. Joululounaaksi maistuivat erinomaisesti tacot. Mausteinen ruoka on muuten jännä juttu. Kotona kaupan salsakastikkeista mediumkin tahtoo olla minulle liian vahvaa, kun taas mies voisi ostaa vahvempaakin. Herkullisista alkupalatacoista sain leijonan osan, koska miehellä poltteli hampaiden takaa aina kurkkuun asti. Minusta eivät olleet oikeastaan edes mausteiset.

PAP53852

vallarta3

Aloin olla kornin rantabaarin ja hileisen daiquirin tarpeessa. Enpä ole niitä tainnut muualla kuin risteilysatamissa juoda, eivätkä ne oikein muualle kuulukaan. Löytyi Mango’s Beach Lounge. Elämä kulki rannalla ohitse. Jokunen rohkea oli uimassa, muutama vielä rohkeampi uskaltautui suppailemaan pienestä aallokosta huolimatta. Aloin haaveilla rannasta, jolla pääsisin itsekin laudalle vaikka joka päivä. Siinä rantatuolissa loikoillessa taisi mennä toinenkin hilejuoma.

PAP53885

PAP53905

PAP53935

PAP53933

Kun aurinko alkoi laskea, oli aika kerätä luut ja hivuttautua kohti taksia. Rantakadulla alkoi vilkastua, ihmiset valmistautua iltaan. Baari- ja klubitarjonnassa olisi valinnan varaa juhlijoille. Yhtäkkiä taivaalta alkoi kuulua pärinää. Kesti hetken aikaa tajuta, mikä siellä lensi. Reessä istuva joulupukki tietenkin! Mitenpä muuten se olisi ehtinyt toiselle puolelle maapalloa? Sitä paitsi joulua Yyterissä viettävä ystäväni sanoi joulupukin kertoneen silmät ymmyrkäisinä kuunteleville lapsille Petteri Punakuonon kuolleen. Ennen uuden hankkimista oli siis lennettävä? 😉

vallarta

PAP53930

PAP53964

Ai niin, hyttinaapuri. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen kukaan ei enää vahtinut käytävässä. Jäi risteily hänen osaltaan lyhyeksi. Yritettiin hytti-isännältä kysellä, mutta ei oikein herunut tietoa. Ehkä hän ei tiennyt, ehkä hän vain ei kertonut. On etsittävä lisää jännitystä muualta.

Tyynellämerellä, suunnilleen Acapulcon kohdalla 25.12.2013

Next Post:
Previous Post:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.