Joulu ulkomailla tänäkin vuonna

Joulu. Martat sanovat, että älä siivoa kaappeja, jollet aio viettää jouluasi kaapissa. Moni siivoaa silti tänäkin iltana ihan hullun lailla, että jouluna sitten olisi siistiä. Ruokaa ryysitään kauppahalleissa ja prismoissa ja marketeissa, jonoissa hikoillaan toppatakeissa ja kiroillaan, miksi kaikki muutkin ovat kaupassa juuri nyt. Siskon uuden poikaystävän lahja on vielä ostamatta, hulavanteet ovat loppuneet, postin lakko vaikuttaa, että Alibabasta tilattu krääsä ei olekaan tullut perille, ja Matkahuolto pitää iltapäivälehden mukaan joulupaketteja panttivankina rikki menneessä pakettiautomaatissa. Aattoiltaan latautuu kauheasti odotuksia. Onko varmasti jokaisen lempiruokaa, saako uusi vegaanisukulainen varmasti tarpeeksi ruokaa ja ovathan vihreät kuulat varmasti vegaanisia, kun eihän hän ainakaan suklaata voi syödä. Lahjoista joku varmasti pahoittaa mielensä: Menit sitten paitulin ostamaan tai kattilan! Toi sai paljon enemmän kuin minä! Ei mummi, ei taas villasukkia! Kaikilla meidän luokkalaisilla on ainakin iPhone 11 ja minä sain vain X:n. Vitsit miten noloo mennä kouluun!

Siksi ymmärrän täydellisesti perheitä ja pareja ja yksin eleleviä, että tämä kaikki halutaan jättää taakse ja suunnata joulun viettoon johonkin muualle kuin kaappiin. Minä olen kuulunut heihin jo aika kauan. Ei sillä että olisin kaappeja siivonnut tai torttuja värkännyt aikaisemminkaan. Minä en ole jouluihminen. Niinpä olen viimeisen vuosikymmenen paennut joulua aika usein. Joskus on ollut lähipiirin paine olla joulu täällä ja lähteä vasta joulupäivänä tai Tapanina. Viimeisestä kuudesta joulusta olen ollut neljä todella kaukana ja yhden vielä pois maasta. Niin teen tänäkin vuonna. Minäkin olen ollut joulukiireissä tänään: heräsin aamulla 5.25 tekemään lähtöselvityksen ja varasin aika monta puuttuvaa hotellia, koska huomenna olisi aika lähteä. Olen minä ihan vähän joulua jopa viettänyt: kävin Tuomaan markkinoilla, ostin muikun mätiä ja söin sitä Famon ja Fafan tapaan, sillä tavalla kuin muistan lapsuudesta, hankin muutaman lahjan ja ihailin joulukuusta Haikon kartanossa. Eiköhän tämä ole nyt kylliksi.

Mutta vaikka joulua yrittäisi paeta, mukanahan se seuraa. Kaikkialla olen nähnyt ainakin jotain länsimaisesta joulusta, vaikka kristittyjä olisi vain pieni vähemmistö. Toisaalta yksin jouluna ihan missä tahansa tuntee olonsa vähän kummajaiseksi: harva ihminen on tai ainakaan haluaa olla jouluna yksin (jos joulu siis kuuluu omaan kulttuuriin, onhan sillä niin leimallisesti yhdessäolon kaiku). Mutta minä olen usein halunnut. Olen minä jouluja ulkomailla viettänyt seurassakin, osallistunut vaikkapa hotellin jouluillalliselle, ja sekin on ollut hyvä. Kyllä minä tiedän, miksi minusta tuntuu paremmalta olla jouluna poissa, miksi minusta on tullut antijouluihminen. Onneksi olen nyt aikuinen ja saan itse päättää, mikä on minulle parasta. 

Toivottavasti sinäkin voit viettää sellaisen joulun kuin itse haluat, tai jos teet kompromisseja jonkun muun vuoksi, toivottavasti hän tulee vastaan ensi vuonna. En minä tiedä, missä vietän tulevan vuosikymmenen ensimmäistä joulua, mutta tämän vuosikymmenen viimeisen olen Kiinassa. Voi olla, että jo perinteeksi muodostunut joulupostaus tulee vasta kotiin palattuani, jos en saa yhteyttä ulkomaailmaan haluamallani tavalla. Jos näin käy, toivotan varmuudeksi ihan parasta mahdollista joulua sinulle jo nyt. 

Tällaisia ovat olleet jouluni Khao Lakissa, Bilbaossa, Hongkongissa, Malediiveilla ja Tyynellämerellä.