Joulu Khao Lakissa

Khao Lak on minulle ollut tähän asti yhtä kuin tsunami. Olen toivonut kaiken palautuneen ennalleen, turistien palanneen, paikallisten voivan hyvin, mutta koska perinteinen rantaloma Thaimaassa ei ole useinkaan se, mitä matkoilta etsin, koko Khao Lak on unohtunut. Risteilyn päätteeksi kuitenkin jäimme joulun yli reissukaverin kanssa Thaimaahan ennen kuin molemmat lähdimme omille teillemme, ja koska Phuket ei puhutellut, varasimme hotellin nimeomaan Khao Lakista. Kuvat lupailivat pitkiä ja tyhjiä rantoja. Se riitti. 

Olin valintaan tyytyväinen. Khao Lak osoittautui oikeastaan nappivalinnaksi, kun tarkoituksena oli viettää muutama yö mukavassa hotellissa, syödä hyvin, tehdä pitkiä kävelyjä rauhallisilla rannoilla. Varasimme taas majoitusta kahta päivää ennen sänkypaikan tarvetta, joten joissain hotelleissa oli jäljellä enää vain kalleimmat huoneet, mutta ylipäätään hintataso vaikutti aika korkealta, varmaan koska joulu. Manathai vaikutti kompromissilta: ei kaikilta osin ihan sitä, mitä haluttiin, mutta hinta oli kohtuullinen.

Ehkä olisi pitänyt ottaa adults only -paikka. Uima-altaan käyttö jäi perheresortissa nollaan. Rantatuolien varausralli näytti käsittämättömältä. Kun lähdettiin aamuysiltä kävelemään rannalle, tuoleista oli puolet varattuna, mutta rannalla oli neljä ihmistä. Mutta jos loman ainoa tarkoitus on maata siinä tuolissa, pitää kai parhaat mestat herätä ajoissa varaamaan.

Manathain sijainti oli huippu: rantaa oli käveltävissä molempiin suuntiin kilometritolkulla. Pitkin matkaa on palveluja. On baareja, ravintoloita, hierontaa, mini marteja. Siinä meni huomaamatta kilometri jos toinenkin, ja kun vajaan kymmenen kilsan jälkeen ei enää huvittanut kävellä, otettiin taksi takaisin. Mutta voi mahdoton, että nautin. Ei mitään toivoa, että olisin pystynyt pysähtymään rannalle vaikka lukemaan. Tarvitsin sen fyysisenkin rasituksen, jonka kävely toi. (Ja seuraavana päivänä hieronnan, koska alaselkä oli kunnolla jumissa, ja hotellilla ehkä maailman paras hieroja Ann.)

Khao Lakin keskusta on rantakatu ja maantien varsi. Kuppila toisensa vieressä, drinkit 100 bahtia (2,50 e) maantien varressa, 160 bahtia (4 e) rannalla. Ja maailman paras intialainen ravintola King Curry, jossa saatoin syödä kahdesti täsmälleen samaa ruokaa. Ja Madam Thai Food, jossa on ihana palvelu ja herkullinen ruoka. Sattuipa kylillä ollessa ehkä kovin sade ikinä. Kun baarin lattialla on 20 senttiä vettä, ukkonen jyrisee ja uutiset tuuttaavat Filippiinien tsunamia, oli olo hetken aikaa aika orpo.

Epäilemättä näillä kulmilla olisi ollut muutakin, jos olisimme muistaneet hankkia kansainväliset ajokortit ja siten mahdollistaneet skootterin vuokraamisen ilman pelkoa poliisista. Putouksille näytti jokin kyltti, rantoja olisi voinut kierrellä enemmän, temppeleitäkin olisi varmaan ollut. Muutaman kerran viikossa lähellä keskustaa on suuret iltamarkkinat. Mutta kolmeksi yöksi ja päiväksi näin oli hyvä. Ei minusta Thaimaan rantalomailijaa vielä tullut niin, että pariksi viikoksi parkkeeraisin rantatuoliin, mutta Khao Lak oli ehdottomasti positiivinen kokemus.