Marraskuisen Fiskarsin-retken jälkeen haaveilin paluusta Fiskarsiin nimeomaan joulutunnelman vuoksi. Kuvittelin koko pikkuruisen punamultaisen kylän olevan kuin joulun ihmemaa ja siksi hyppäsin suurin odotuksin Länsi-Uudenmaan Lumo matkailun järjestämälle blogimatkalle tutustumaan läntisen Uudenmaan jouluun.
Menneen ajan joulumarkkinat Lohjan upean, vanhan harmaakivikirkon kupeessa kerää vuosittain paikalle pari sataa myyjää ja yli 20 000 kävijää yhdeksi joulukuun viikonlopuksi. Myynnissä on tuotteita vanhan ajan hengessä mutta nykyaikaisille ihmisille, eli lähinnä myyjien itse valmistamia käsitöitä ja ruokatuotteita.
Myönnän, että tällä kertaa sain vaivon pidäteltyä itseäni, etten ostanut kranssia ja tonttua poikineen sulostuttamaan kotiani, jossa ei edes ole ketään jouluna. Kaikki huovutetut ja ties millä tekniikalla tehdyt tontut puhuttelivat minua. No okei, eivät ihan kaikki, koska toisissa oli esimerkiksi vain pää. Iso pää. Mutta vaikka ne huovutetut tyypit, joille oli kaikille annettu oma nimikin. Punotun kranssinkin, jonka keskellä istuu tonttu tai pari, olisin hyvinkin voinut ottaa mukaani, mutta sitten muistin, että kotiovessani ei ole naulaa, johon ripustaa, enkä oikeastaan halua ulko-oveen tehdä reikää, ja sitten muistin, että reissurahoja ei nyt parane laittaa tonttuihin.
Kirkon toisella puolella hätkähdin vartaassa roikkunutta sikaa. En ole koskaan ollut sikajuhlilla, mutta jotenkin tulivat mieleen entisaikojen etelänmatkat (tai ehkä nykyisetkin), joiden kohokohta toisilla oli viinanhuuruinen possujuhla. On kinkku kai osa joulua, mutta kokonainen eläin söi vähän fiilistä. Ruokamarkkinoilla tuntui olevan porukkaa enemmän kuin tavaroita katselemassa. Aika moni käyskenteli lounaaksi ostamaansa muikkuropposellista tuhoten.
Me saimme omat possu- ja muut herkkumme ravintola Glödenissä Pohjassa. Jos tunnet West Charkin tuotteita ja niiden laadun, voit arvata, että saman omistajan ravintolassa taso ei ainakaan heikkene. Ajatuksena korkeatasoinen ravintola pikkuruisessa Pohjan taajamassa kuulostaa erikoiselta, mutta asiakkaita riitti ja puu-uunista tuleva vieno savunhaju oikeastaan vain lisäsi tunnelmaa. Olisin minä siltä istumalta syönyt vaikka naapuripöydän pikkumiehen hurjan hyvännäköisen pitsan.
Pitsahaluja hillitsi pulla. Cafe Laurissa Lohjalla tehdään ehkä maailman parasta pullaa. Siinä maistuvat niin rehellinen voi ja sokeri, että sen tietää jämähtävän vyötärölle kotvaseksi aikaa, mutta kun maku on taivaallinen, jouduin natustelemaan pullaa bussissakin. Cafe Lauri valittiin muuten vuoden Paulig kahvilaksi, mitä en ihmettele lainkaan. Paikka on kaunis, se tarjoaa herkkuja, palvelu on hyvää ja omistajapariskunta Timo ja Jukka ihana.
Mutta Fiskars minkä teit. Ei vastannut Fiskars odotuksiani. Jouluvalot olivat minikokoa. Tiedän, että päivänvalossa kaikki näkyy huonosti, mutta silti. Entä joulu? Liikeiden edustalla oli jonkin verran koristeita, mutta minun toiveissani niitö olisi ollut ainakin viisinkertaisesti. Kuukautta aiemmin Tuli&valo-tapahtuman valot loivat tunnelmaa pimeään iltaan ja joen varsi oli upea. Nyt se oli harmaassa säässä lähinnä apea.
Suloinen vanha Tammisaari sen sijaan oli yhtä tunnelmallinen kuin uskoinkin sen olevan. Torin joulumarkkinat olivat kyllä aika paljon pienemmät kuin Lohjan markkinat, mutta vanhan kaupungin idylli sai minut puolelleen. Ja havupukit. Hyvä etten käynyt silittelemään niitä (no ihan vähän jouduin koskettelemaan).
Joulun ihmemaa löytyi lopulta Cafe Gamla Stanista. Punainen mökki huokui joulua ulos asti, ja sisällä takkatulen loimussa herkkuja nauttiessa fiilis oli mainio. Omistajaperhe kolmessa polvessa hoitaa kahvilaa kesällä ja näin joulun aikaan. Yli 80-vuotias isoäiti on vielä mukana, keskimmäinen sukupolvi tekee herkkuja itse, kuten kuivaa ja mehustaa omenat, ja nuorin polvi on tarjoiluhommissa. Punainen tupa on kuin mummolan olohuone tai joulupukin tupa, jossa pikkutontut istuvat sohvilla, tuoleilla, hyllyillä, pöydillä…
Tunnelmoidaan vielä vähän kuvilla hämärtyvästä Tammisaaren vanhasta kaupungista.
Alueen matkailusta voit lukea lisää Visit South Coast Finlandin nettisivuilta (linkki).
6 comments
Café Lauri on testattu ja hyväksi havaittu! Ehkä ensi kesänä voisi taas pistäytyä siellä..
Cafe Lauri on niin ihana. Ihan ei Helsingistä päiväkahveille ajele, mutta jos liikkuu kulmilla, sinne todella kannattaa mennä.
Mielenkiintoista hiukan samoilla poluilla, paitsi me ajelimme Kuninkaantietä pitkin Turusta niin paljon kuin pystyy. Kaikkia osuuksia ei pystynyt kun poikettiin Lohjalle. Ja sitten Tammisaareen emme ehtineet ollenkaan. Siellä olisi toki voinut käväistä. Fiskarsiinkin menen vielä uudestaan.
Tammisaareen pitäisi mennä kesällä koko päiväksi. Luulisin sen silloin olevan parhaimmillaan.
Pitäisi varmaan lopettaa tämä itsensä kiduttaminen lukemalla juttuja suomalaisesta joulusta 🙂 Australiassa on tunnelma vähän hakusessa. Ihanaa rauhallista suomalaista joulua sinne!
Minä fiilistelin joulun etukäteen ja pakenen melkein yhtä kauas kuin sinä sitä suomalaista joulua. Kai joulupukki löytää Malediiveille? 😉