Jos olet ”prinsessa”, älä edes yritä muuta 

Jos olet ”prinsessa”, älä edes yritä muuta 

Viikko Thaimaassa opetti taas jotain (pinnallisesta minusta). Jos tykkää laadusta, ei kannata kuvitella itsestään muuta. Jos haluaa toimivan ilmastoinnin eikä sitä ole, vinkkini on: lähde menemään. Minulta pyydettiin kymppi päivässä extraa, että voisin käyttää ilmastointia niin, että voisin hengittää huoneessa. Lähdin menemään. Mutta aloitetaan ihan alusta.

Vietin muutaman yön noin 40 euroa yöltä maksaneessa majapaikassa Rayongissa. Se oli ihan ok. Palvelu oli sinne päin, mutta huone oli ihan kiva, ilmastointi toimi, kylpyhuone oli iso ja siisti. Sain kaiken, mitä tarvitsin: skootterin hyvään hintaan, kuljetuksen haluamaani paikkaan kohtuulliseen hintaan, tukikohdan, josta käsin tehdä retkiäni, ravintolan, josta sain hyvää ruokaa, kun en muualle jaksanut lähteä. Hymyjä ei tarvinnut odottaa, mutta kaikki oli ihan ok. Ei kolmen tähden paikassa voi odottaa viiden tähden palvelua – edes Thaimaassa.

Sitten olin viiden tähden Aksorn Rayongissa. Niin. Se nyt vaan oli viiden tähden paikka viiden tähden palveluineen. Kummassa viihdyin paremmin? Jälkimmäisessä. Kyllä. Ei minua tarvitse puhutella ma’am. Ei se ole tärkeää. Mutta se on, että toiveeni otetaan huomioon, että minun halutaan viihtyvän, että huoneessa kaikki toimii. Mutta kun en halua vain tätä. Haluan kokea monenlaisia, vertailla. Myönnän, kassakaan ei kestä vain näitä Aksorneja. Pitää säästää jostain saadakseen nauttia näistä.

Niinpä lähdin Koh Sametille halvimmalla mahdollisella lautalla, ja olin varannut majapaikan taas tuohon noin 40 euron vuorokausihintaan. Lautta oli mielenkiintoinen. Siellä me oltiin jääkaappi, pakastin, pari muuta rahtikollia, paljon paikallisia ja ehkä muutama turisti. Rakastin matkaa. Olin keskellä elämää. Noin 40 minuutin matka maksoi 4 euroa (menopaluu).

Koh Samet ferry

Koh Samet ferry

Koh Samet ferry

Koh Samet ferry

Koh Samet ferry

Koh Samet ferry

Koh Samet ferry

Koh Samet ferry

Kukaan ei satamassa tarjonnut mitään kyytiä, ja koska matkaa oli reilut kymmennen minuuttia, rinkkaprinsessa ajatteli kävellä. Mikäs siinä. Hirveä hiki, mutta tunsin oloni vapaaksi, onnelliseksi. Olin lomalla. Olin viettänyt rentouttavat 24 tuntia paratiisimaisessa hotellissa, käynyt satamassa mielenkiintoista keskustelua baaria pitävän naisen kanssa, kuullut inhottavan tarinan ystävästään, joka mennyt naimisiin suomalaismiehen kanssa, ja nyt mies palaa Thaimaahan naisiin ja jättää vaimon ja vauvan keskenään Suomeen. Okei, vähän siinä kävellessäni vihaisin miehiä, mutta kuten totesimme, hyviä ja huonoja on kaikkialla.

Löysin majapaikkani. Se oli kammottava. Tiesin kuvien perusteella, että en minä mihinkään linnaan ollut menossa, mutta se oli kuuma kuin pätsi. Ja ilmastoinnista, jonka voisi jättää viilentämään poissaoloni ajaksi, olisi pitänyt maksaa kymppi päivässä lisää. Ilmastointi oli niin tehoton, että huoneessa hengaillessani en edes tuntenut sen alkavan viilentää. Omistaja lupasi, että jos perun varaukseni, hän palauttaa rahat. Se oli helpotus. Paikan nimi on Balcony and Breakfast. Pääsin pois.

Olisin halunnut pysyä alueella. Kävin parissa majapaikassa. Sama juttu. Sisälle astuminen sai hengityksen salpautumaan, koska oli niin kuuma. Menin baariin, otin pari neuvoa-antavaa ja varasin majoituksen, joka näytti kivalta. Se oli vähän kauempana, mutta saanut hyvät arvostelut. Otin taksin. Tingin. Perillä totesin päätyneeni ojasta allikkoon. Olin syrjässä kaikesta ja tulikuumassa huoneessa. Onneksi olin ollut tällä kertaa ”fiksu” ja varannut vain yhdeksi yöksi. Tämän nimi oli Sky Cottages.

Lähdin ulos. Istuin säkkipimeässä Koh Sametin yössä, suihkuttelin itseni yltäpäältä hyttysmyrkkyyn, humalluin vähän ja odotin hetkeä, jolloin olen valmis tunnustamaan, että ei tämä sniiduilu vain sovi minulle. Sitten varasin majoituksen, jossa voin taas tuntea, että nyt on hyvä olla. Ei me voida itseämme vastaan tehdä. On vain yksi elämä, joka viettää kivasti.

Päädyin Baan Supparodiin, jonka huoneet ovat pieniä mökkejä. Oman rantamökkini terassilla ihan oikeasti melkein itkin ilosta. Siellä tuntui niin hyvältä.

Baan Supparod

Baan Supparod

Baan Supparod

Baan Supparod

Baan Supparod

Next Post:
Previous Post:
There are 14 comments for this article
  1. Avatar
    Susanna at 19:00

    Rantamökki merimaisemalla näyttää hyvältä. Kuvistakin näkyy että siellä on ollut todella kuuma. Tiedän tuon tunteen, se on kamala jos ulkona yli +40C ja sitten joutuu lähes tappelemaan saadakseen ilmastoinnin niin on käynyt minullekkin Välimerellä mutta myös Ranskassa. Ranskassa törmäsin useaankin noin 3tähden hotelleihin joissa ei ollut ilmastointia huippuhelteistä kesää varten, sitä en tiennyt etukäteen kun ilmoituksissa luki että ilmastointi kuuluu. Luulin etten olisi pystynyt nukkumaan mutta nukuinkin ihmeen hyvin yhdessä sellaisessa. Ilmeisesti se on nykyään myös yksi säästökonsti ettei välttämättä saa edes luvattua ilmastointia sitten millään, vaikka hotellin käytävillä tai respassa olisi siitä huolimatta ilmastointi täysillä. Euroopassa noista asioista päättää hotellien omistajat jotka haluavat säästää sähkölaskuissa. Muuten pärjään yleensä kuumassa melko hyvin, mutta jos kävelen vuoristossa ja pää kuumettuu siitä tulee todella huono olo ja jos siihen kuumuuteen vielä yhdistyy bensan haju niin sitä yhdistelmää en jotenkin siedä

    • Avatar
      Annika Author at 19:37

      Kyllä minä säästö- ja ympäristöasiat ymmärrän, että ei haluta asiakkaiden pitävän ilmastointia päällä 24/7. Mutta toisaalta tiedän itseni: en nuku. Kun mittari nousee yöllä 25:een tai yli, loppuu minulla nukkuminen. Ihan hyvin olisin noissa edullisissa paikoissa muuten viihtynyt. Ja kun ikkunan auki pitäminen ei moskiittojen vuoksi ole mahdollista.

  2. Avatar
    Kirsttiina at 13:09

    Siis jätätkö muualla ilmastoinnin päälle koko päiväksi, kun et ole paikalla?? Tsiisus. Yrittäisit nyt edes vähän. “Mutta kun minä olen rinsessa ja haluan!!” Huoh..

    • Avatar
      Annika Author at 17:09

      En jätä. Kyllä se sammuu siinä, kun otan avainkortin pois kolostaan. Mutta huoneessa, jota ei ole viilennetty moneen päivään ja ilmastoinnin teho on heikko, olisin kyllä jättänyt päälle poistuessani, koska olisi ollut palatessa kiva hengittää. 🙂

    • Avatar
      Daniel at 02:18

      Kirsttiinako laittaa talvipakkasilla lämmityksen pois päältä kun lähtee kotoa ulos? Eipä tuo sen kummempi asia ole.

      Mulla on tapana laittaa ilmastointi pienemmälle, kun lähden kaupungille. Useimmiten noissa laitteissa on lämpötilansäätö ihan asteilla ja siihen päälle kolme eri tehotasoa. Alimmalla tasolla huone pysyy inhimillisenä, ja kun tulee sieltä 35 asteen lämmöstä sisään, niin se 25 astetta tuntuu jo viileältä. Kun sitten on huoneessa, laittaa tehoja päälle enemmän ja toisaalta taas yöksi minimitehoille, ettei vilustu. Kyllä se kone surraa ympäri vuorokauden, muttei täysillä, enkä suostu kokemaan siitä minkäänlaista ahdistusta.

    • Avatar
      Annika Author at 14:24

      Olosuhteissa, jotka Thaimaassakin ympäri vuoden on, on oikeastaan aika tärkeääkin käyttää ilmastointia, että rakenteet pysyvät kuivana. Kuuma ja kostea ilma homehduttaa nopeasti.

  3. Avatar
    Jenni | Boarding Time at 19:59

    Annika I SO FEEL YOU.
    Itse olen ehkä maailman pahin hotellihifistelijä, mut jos ei ole pakko kärsiä niin miksi ihmeessä pitäisi?! Pidän kauniista ja eteettisestä ympäristöstä ja siitä, että palvelu pelaa. Mielestäni mukavuudenhalussa ei ole mitään pahaa jos homma ei mene ihan överiksi. Eikä luksus välttämättä tarkoita epäekologisuutta, tästä hyvänä esimerkkinä Six Senses-hotelliketju.

    • Avatar
      Annika Author at 20:41

      Tässä taas kun lukee kommentteja, saa välillä tuntea itsensä ihan paskaksi. Mutta kun ei kärsimys jalosta. Ja jos on liian kuuma, en esimerkiksi nuku. Hyvähän siinä on sitten on yrittää kerätä voimia lomalla, kun odottaa, että pääsee viileään Suomeen nukkumaan. 🙂 Ja kun kyllähän minä nauroin itselleni ja omalle ”prinsessameiningilleni”, mutta niinhän näitä voi lukea monella tavalla. Mutta ei kai kukaan voi kirkkain silmin sanoa, että ankea on jotenkin kivempi kuin kiva ja nätti? 🙂

    • Avatar
      Daniel at 02:38

      Niin, siis Thaimaassahan pitää asua ikkunattomassa pätsissä, jossa lämpötila on 50 astetta, vuoteena olkimatto betonilattialla ja kotieläiminä torkakat kutittelemassa mukavasti varpaita, koska se nyt vaan on Aitoa, ja jos teet jotain muuta, niin ET OLE KOKENUT MITÄÄN!

      Mä ajattelen tuosta asiasta hiukan toisin, ja vaikka ei saisi, eikä varsinkaan saisi sanoa ääneen, niin sanonpa silti: Mä en ole rahojani perinyt enkä varastanut, vaan ihan itse ansainnut. Saan tehdä niillä mitä haluan, kuten vaikkapa käyttää niitä tuon ”aidon” elämyksen sijaan hotelliin, jossa on länsimainen taso ja mukava, hyvä olla. Ei oo yhtään huono omatunto siitä, että olen prinsessa (tai no, prinssi), se ei ole keneltäkään muulta pois.

      Vaikka en ole koskaan ollut reppureissaaja, niin tasovaatimukset ovat mulla iän ja matkustelun myötä kasvaneet. Se nyt vaan on niin paljon mukavampaa asua matkalla niin, että hotellissa on miellyttävää olla. Jos maksan siitä ilosta enemmän, miksi sen pitäisi harmittaa jotain toista? (Ja juu, olen mä asunut kaikenlaisissa läävissäkin, ja vähän kohteesta riippuen asun vieläkin, silloin tällöin, tarkkaan harkiten.)

    • Avatar
      Annika Author at 14:27

      Minua on myös naurattanut ajatus, että oikea kokeminen olisi sitä, että pitää jotenkin kärvistellä oloissa, joissa ei ole edes mukavaa. Ei keskiluokkainen thai-ihminenkään niin elä. En minä lomalle lähde Nousukausi-leffan tyyliin, vaikka paljon matkustavana, ei rikkaana joudun hyvinkin miettimään, mihin rahat riittävät. Siksipä nytkin noihin halvempiin.

  4. Avatar
    Jenni | Boarding Time at 08:39

    “On vain yksi elämä, joka elää kivasti.” WORD!

    Minäkin olen nuorempana reppureissannut minimibudjetilla ja nukkunut ikkunattomissa (joskus myös torakoita kuhisevissa, niin ettei valoja voinut yöllä sammuttaa) pätseissä. Siinä kohtaa nuorena ja melko rahattomana itse matkustaminen oli tärkeintä, ja sen vuoksi kyllä kesti kamaliakin olosuhteita. Plus pärjäsi huomattavasti vähemmillä yöunilla.

    Nykyään mun ei ole pakko enää minimibudjetilla matkustaa tai majoittua, ja kuten Daniel tuossa totesi, miksi pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä jos omia rahojaan sijoittaa mukavuuteen. Ei miksikään. Se ei ole keneltäkään muulta pois. Olen ollut avoin matkustustyylistäni myös blogini puolella, ja yllättävän vähän olen syyllistävää marinaa siitä saanut kuulla.

    • Avatar
      Annika Author at 14:33

      Ikä kasvattaa aika monella mukavuudenhalua. Tai ei ehkä niinkään ikä vaan sen myötä useimmalla parantunut toimeentulo. Olen monesti ajatellut kysyä torakkaluolien nimeen vannovilta ja muunlaista tyyliä halveksivilta, että jos voisit valita, menisitkö edelleen sinne luolaan. En varmaan ikinä katsoisi 3 tähden paikkoja edes, jos mulla olisi niin paljon rahaa, että voisin aina valita muuta. Jos matkustaisin nykyisestä noin 12 – 14 viikon sijaan muutaman viikon vuodessa, tilanne olisi eri. Silloin voisin valita vain niitä, joista kaikkein eniten tykkäisin. Baan Supparodiin voisin kyllä silti mennä (kolmesta tähdestään huolimatta).

  5. Avatar
    Christa at 22:52

    Minäkin tunnustaudun prinsessaksi majoituksen suhteen. En ilmastointia, kun en kärsi kuumasta, mutta torakkainen ja epäsiisti huone pilaisi kyllä matkan. Tunnen itseni ja aloitan majoituksen katsomisen neljästä tähdestä. Palveluita en erityisesti kaipaa, mutta viihtyisyys ja siisteys on tärkeitä ja niistä maksan mukisematta.

    • Avatar
      Annika Author at 12:20

      Tähtiluokitus on mielenkiintoinen sinänsä, että joskus se kertoo totuuden, aika usein ei. Siksi nykyään katson myös kolmen tähden paikkoja. Niissä voi olla pieniä boutique-tyyppisiä, joissa tietty palvelujen puute just laskee kolmeen tähteen. Kun ei tähtiä anneta pelkästä huoneesta. Mulla on viime vuosina ollut kerran huoneessa torakka. Silloin pyysin henkilökuntaa poistamaan sen. Hoitui nopeasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.