Jokiristeilyn kohokohdat

Risteilyissä on ihan parasta se, kuinka monella tavalla niitä voi kokea. Yhdelle on tärkeintä matkan tekeminen, laiskat hetket kannella, ohilipuvan maiseman ja elämän seuraaminen. Toinen odottaa vain satamaan pääsyä ja uusien kohteiden kokemista. Kohteissa taas voi valita, mitä haluaa tehdä: osallistuuko retkille, tutkiiko kaupunkia omin päin vai jääkö vaikka kannelle paistattelemaan päivää, jos juuri sen päivän kohde ei kiinnosta tai on vain olo, että tänään haluan olla näin. Ei ole oikeaa tapaa risteillä. 

On myös kiinnostavaa kuulla, missä kukakin on päivän aikana käynyt. Joku on kiertänyt museoita, toinen kävellyt jalkansa rakoille Pokemonien perässä ja kolmas lähinnä haahuillut, neljäs toteuttanut ennalta tekemäänsä suunnitelmaa ja kolunnut etukäteen selvittämiään kohteita niin, että on aika uhannut loppua kesken. Tuo kolmas olen ehkä minä. Minun kohokohtani ovat varmasti ihan erilaiset kuin jonkun toisen. 

Ilta Amsterdamissa 

Enpä ole ennen ollut risteilyllä, jolla viivyttäisiin kohteessa aamuyön tunneille. Olen aiemmin ollut Amsterdamissa yksin, ja silloin olin liian arka lähtemään kaupungin yöhön, mutta nyt vietimme hyvällä porukalla kivaa iltaa ja vähän yötäkin lähellä satamaa kivalla baarikujalla (Zeedijk). Oli maanantai, mikä epäilemättä vaikutti siihen, että paikoissa oli aika hiljaista, mutta oikeastaan se oli juuri hyvä näin. Paikat valitsi ruotsalainen matkabloggaaja, joka on erikoistunut etsimään erikoisia baareja. Niissä on usein jollain tapaa uniikki sisustus tai niillä on erityinen tarina. Esimerkiksi In’t Aepjen on sisustettu apinafiguureilla. Se on entinen merimieskapakka, jossa aikoinaan on voinut maksaa laskun vaikka kaukaisesta kohteesta tuodulla apinalla, jos ei ole sattunut olemaan rahaa reissusta palatessa. 

Aamupyöräily Antwerpenissa 

Haaveilen suunnilleen kaikille matkoille lähtiessäni, että haluan herätä edes yhtenä aamuna niin aikaisin, että voisin nähdä, miten kaupunki vähitellen heräilee. Laivan piti rantautua Antwerpeniin ennen auringonnousua, joten minä pyysin nostamaan itselleni fillarin niin aikaisin kannelta laiturille. Olimme sen verran aikataulusta myöhässä, että aurinko ehti nousta, mutta olin minä puoli kuuden tienoilla jo fillarin päällä. 

Ajelin historiallisessa keskustassa alkuun lähinnä parin koiranulkoiluttajan kanssa, yritin olla häiritsemättä valokuvaushommineni penkillä nukkuvaa, mutta kuuden tienoilla alettiin jo siivoilla terasseja, pestä katuja lakasinlakasinkoneella ja jakeluautot pörräsivät reiteilläni. Kaupunki heräsi ihan liian aikaisin! Silti aamuhetki oli minulle kohokohta. 

Auringonlaskut laivalla 

Koska satamista Amsterdamia lukuunottamatta lähdetään iltaseiskan tienoilla, on kauniin auringonlaskun näkeminen enemmän kuin todennäköistä (säävarauksella tietenkin). Ensimmäisen näin hytin ikkunasta ihan vahingossa jo lähtöpäivänä ja rynnin kannelle. Koko päivä oli ollut sateisen harmaa, mutta jostain aurinko vain kaivautui esiin. Toisella puolella laivaa laski aurinko, toisella näkyi pieni palaa sateenkaarta. 

Auringonlasku joella on ihan erilainen kuin merellä, laskeehan se aina rakennusten tai peltojen tai metsien taakse. Joskus auringonlaskun aikaan ollaan sulussa tai niin matalien siltojen alla, että esimerkiksi aurinkokatokset pitää laskea hetkeksi. Joella on ihan eri meininki kuin meren rannalla – myös auringonlaskuissa. 

Kuutiotalot Rotterdamissa 

Omituinen arkkitehtuuri vetoaa minuun. Ehdottomasti yksi viime syksyn Espanjan-matkan kohokohdista oli La Muralla Roja, erikoinen rakennuskompleksi. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, eikä se johdu edes juuri samaan aikaan olleista Dressmannin kuvauksista. Rotterdamin vastaus La Muralla Rojalle on kuutiotalot (Kubuswoningen), arkkitehti Piet Blomin mielikuvituksellinen kortteli. Se koostuu kahdesta suuresta kuutiosta ja 38 pienemmästä. 

Yksi kuutioista on museona, ja sinne pääsee kolmen euron pääsymaksulla. Jos on kortteli jännän näköinen ulkoa, on se kyllä sisältäkin. Huoneistossa ei ole yhtään suoraa seinää. Voisi sanoa siinä olevan myös melkoisesti hukkatilaa, koska portaat vievät paljon tilaa, ja toisaalta lattiapinta-ala on pienempi kuin rakennuksen leveys antaisi ymmärtää, koska seinät pullistelevat ulospäin. 

Suloinen pikkukaupunki Hoorn 

Hoorn on epäilemättä ihan tavallinen kaupunki Hollannissa, mutta koska en ole ollut aiemmin kuin Amsterdamissa, en tiennyt yhtään, mitä odottaa. Yli 70 000 asukkaan kaupunki tuntui paljon pienemmältä. Siinä oli pikkukylän tunnelma. Satama on ihan keskellä kaupunkia, ja tulijaa on heti vastassa ikivanhojen hollantilaistaloiksi kutsumieni harjakattoisten, koristeellisen talojen armeija. Samanlaista todella viehättävää pikkukaupunkitunnelmaa on korttelikaupalla. 

Keskustassa on vilkas aukio, joka keräsi heinäkuisena tiistaina epäilemättä puoli kaupunkia nauttimaan kauniista päivästä ja ehkä oluestakin. Pari kävelykatua ja pari vilkasta muuta ostoskatua täytti kaikki mahdolliset shoppailutarpeet, ja liikkeistä sai todella hyvää palvelua. Hoorn on siitäkin kiva, että se ei ole erityisen turistinen. Jos sen kaduille pelmahtaa yhden jokiristeilijän verran porukkaa, onnistumme hyvin sulautumaan joukkoon ja elämään hetken mukana hollantilaisessa arjessa. 

Pienet luksushetket laivalla 

Koska VIVA Cruisesin laivoilla on vain vähän matkustajia, siellä onnistuu saamaan henkilökohtaista palvelua eikä ole väärin pyytää drinkkiä riippumattoon, jos siltä tuntuu. Omia luksustuokioitani olivat toki myös sampanjahetket yksin tai uusien tuttavuuksien kanssa tai rentouttava hieronta laivalla. Ylipäätään arvostin kiireetöntä meininkiä ja hyväntuulisia ihmisiä. 

Lue lisää jokiristeilystä: Jokiristeily – nautinnollinen tapa nähdä Keski-Eurooppaa ja Jokiristeily – kuin kuusi kaupunkilomaa