Type and press Enter.

Jokiristeily – kuin kuusi kaupunkilomaa

Jokiristeily on kiva tapa nähdä useita kaupunkeja lyhyessä ajassa. Saman voi toki tehdä vaikka junalla tai ajamalla, mutta onhan risteily nyt kertakaikkiaan paljon vaivattomampi tapa: ei tarvitse nähdä siirtymisen ja tavaroiden pakkaamisen ja purkamisen vaivaa joka kaupungissa uudelleen, vaan koko päivän voi käyttää aina miten huvittaa, ja yöllä nukkuessa joku hoitaa liikkumisen seikkailijan puolesta. Oma risteilyni oli nimeltään Beautiful Flanders. Se alkoi ja päättyi Düsseldorfiin. 

Omassa pressimatkaporukassanikin oli helppo huomata, että on pari erilaista tapaa valmistautua risteilyyn. Osa oli tehnyt listan kohteista, joissa he haluavat käydä. Sitten oli minun kaltaiseni, jotka joko rantautuivat ja lähtivät päämäärättömästi kävelemään ympäriinsä tai googlailivat suurimpia kaupunkeja juuri ennen nukahtamista, että olisi jotain kiintopisteitä. Uskon molempien tekniikoiden toimivan, sillä aikaa ei lopulta ole kovin paljon ja laiva rantautuu yleensä niin lähelle kaupungin ydintä, että kävelemällä pääsee vaivattomasti pörräämään kylille. 

VIVA cruises järjestää myös joitain retkiä. Enimmäkseen ne ovat opastettuja kaupunkikävelyjä. Niillä oli hintaa muutama kymppi, ja oppaasta riippuen kävelyistä saa kyllä kivasti irti. 

Düsseldorf on lähtösatamana siitä kiva, että taksimatka lentokentältä laiturille on lyhyt ja maksaa vain reilut parikymppiä (Uberilla vähemmän). Viikon risteilyt lähtevät ja palaavat sunnuntaisin. Jos ennen tai jälkeen on luppoaikaa, kaupungissa on se huono puoli, että esimerkiksi kaikki kaupat ja tori ovat kiinni. Laituri on ihan keskustassa, mutta se ei ole sunnuntaisin kovin eläväinen, jollei jokirannassa ole menossa jotain lukuisista pienistä ruokafestareista, joita järjestetään kesäaikaan usein. Rantakadulla on myös Euroopan pisimmäksi baariksi sanottu ravintola- ja baaririvistö, jossa kyllä saa kulutettua aikaa vaikkapa katselemalla ihmisiä, kuten minä tein muutaman tunnin ennen paluulentoa. Laiturialueella ei ole matkatavarasäilytystä, mutta omat kamani vein rautatieaseman kolikkolokerikkoon. Asemalle pääsee varsin läheltä laituria metrolla tai noin kympillä Uberilla. 

Beautiful Flanders -jokiristeily seilasi Saksasta Hollantiin ja Belgiaan ja palasi Hollannin kautta takaisin. 

Kanaalien ja marijuanan tuoksuinen Amsterdam 

Aamupäivän käytin retkellä Floriade 2022: een. Se on kymmenen vuoden välein järjestettävä puutarhanhoitoon ja tämän tyyppiseen keskittyvä messutapahtuma. Se oli erilainen kuin odotin. Ajattelin näkeväni järjettömästi eksoottisia kukkia ja lumoutuvani niiden väriloistosta, mutta tapahtuma oli jotain muuta. Ihan kiinnostavia olivat muutamat eri maita edustavat paviljongit, jotka esittelivät erilaisia kestäviä ratkaisuja, kuten saksalaiset kattopuutarhat tai aavikkomaisissa oloissa elävät heinäkasvit Arabiemiraateissa. Valtava kasvihuone oli lähinnä sisustusratkaisuja, joissa jotenkin ehkä on mukana kukkia. Orkideoja siellä oli jos jonkinlaisia. Sen verran minulle jäi messuista käteen, että jossain pienessä mallitalossa syntyi käsitys unelmieni keittiöstä. Nyt sitten kärsin omastani päivittäin, kun mietin sitä ihanuutta. Floriade on auki vielä lokakuulle. 

Floriade 2022
Floriade 2022
Floriade 2022

Päivä oli aika kolea, ja välillä satoi rankasti. Olin kuitenkin jo vuosia halunnut palata Amsterdamiin, joten nautin kyllä siellä vaeltelusta. Kuljin lähinnä De 9 Straatjesin (Nine Streets) ja Jordaanin alueilla. Ensin mainittu on ostosalue, jolla on paljon kivijalkakauppoja, ja jälkimmäinen entinen työläiskaupunginosa, jota nykyään voisi pitää ehkä enemmän kulttuuriväen suosikkina. Hispterikaupunginosastakin joku taisi Jordaanin kohdalla puhua. Näissä naapurustoissa ei ole ollenkaan niin paljon turisteja kuin keskustassa, vaikka ovat vain hyvin lyhyen kävelymatkan päässä. 

Amsterdam
Amsterdam
Amsterdam

Matkalla satamasta keskustaan kävelee melkeinpä väkisin punaisten lyhtyjen alueelle, jos ei tietoisesti kierrä kaukaa. Päivällä kulkija ei oikeastaan huomaa, missä on. Jotain epäilyjä bilealueesta herättävät suuret julisteet, jotka kieltävät omien alkoholijuomien nauttimisen kadulla ja ympäristöön virtsaamisen. Mutta kun katsoo tarkemmin vielä suljettuja näyteikkunoita, huomaa todellisuuden: pieniä kylttejä, jotka kieltävät kuvaamisen tai sakon määrän, jos kuvaa. En ole aikaisemmin alueella käynyt, ja nytkin ajauduin sinne vahingossa. Seurasin vain kauniita taloja ja kanavamaisemia satamasta keskustaan. 

Yleensä laiva lähtee kohti seuraavaa satamaa illalla noin seitsemän aikaan. Amsterdam oli poikkeus, ja sieltä lähdettiin vasta aamuneljältä. Se antaa mahdollisuuden myös yön kulkijoille viettää aikaa jo pimenneessä kaupungissa. 

Hoorn on suloinen pikkukaupunki 

Laiva rantautuu aivan Hoornin keskustaan. Koko kaupunki tuntuu ehkä 20 000 asukkaan pikkupaikalta, vaikka on moninkertaisesti suurempi. Sen keskusta ja satama-alue ovat kuitenkin uneliaan pikkukaupunkimaiset. Ihastuin heti sen vanhoihin taloihin, joita kutsun hollantilaistaloiksi tietämättä niille oikeaa nimeä, mutta tarkoitan siis harjakattoisia taloja, joilla on kaunis, koristeellinen julkisivu. 

Kadut ovat kapeita ja hiljaisia. Autoja on vain vähän. Amsterdamin jälkeen fillareitakin on vähän. Keskustassa on pari ostoskatua ja vilkas aukio. Muuten siellä ei varsinaisesti ole mitään nähtävyyksiä, mutta se on kiva vain kuljeskella sinne tänne. Hoorn vaikutti hyvinvoivien ja tyytyväisten asukkaiden kaupungilta. Toisaalta kun siellä katsoo ympärilleen, ei se muuta voi ollakaan. 

Hoorn
Hoorn
Hoorn
Hoorn

Hassu sattumus liittyi venetaksiin. Olisin halunnut kokeilla sitä ja ajella pienen kierroksen kaupungissa. Sillä vaikutti olevan jokin aikataulutettu reittikin, ja muutaman pysäkinvälin ajaminen ei olisi ollut kallista. Turisti-infossa ei osattu kertoa kuin lähin pysäkki, mutta ei kulkuaikoja. Ne kuulemma vaihtelevat. Lähdin etsimään pysäkkiä ja löysinkin. Kysyin siinä seisoskelevalta naiselta, tietääkö hän jotain vesitaksista. ”I’m the water taxi”, hän vastasi. Seuraavan lähtöön olisi ollut toista tuntia. Tuntui hassulta jäädä odottamaan, joten jatkoin jalan. Ei voinut kuulemma aikaisemmin, koska veneet olivat varattuja. Kohta jo näinkin toisen lipuvan kanavaa matalan sillan alta kyydissä viiniä siemailevia hyväntuulisia ja hyvinvoivia ihmisiä. 

Rotterdam rikkoi mielikuvani

Rotterdamin suhteen olin väärässä. Luulin sen olevan harmaa ja ankea satamakaupunki, joka elää teollisuudesta. Voi näinkin olla, mutta tästä puolesta ei keskustaan rantautunut turisti tiedä mitään. 

Ihan laiturin kulmilla on mielenkiintoista arkkitehtuuria. Lähes koko kaupunki on aikanaan pommitettu, joten vanhaa on jäljellä todella vähän. Niinpä uusi voi olla mitä mielikuvituksellisinta. Kaupungin keskusta oli vielä parikymmentä vuotta sitten lähinnä työpaikka-alue ja siksi iltaisin lähes autio. Silloin päättäjät oivalsivat, että keskustaan pitää saada asuntoja, jotta se voi muuttua eläväksi. Tässä on onnistuttu, ja nykyään siellä on elämää myös toimistojen sulkeuduttua. 

Rotterdam
Rotterdam
Rotterdam
Rotterdam

Jos suunnistaa Kuutiotalojen kulmille, näkee nättiä kanavamaisemaa, terasseja ja kahviloita mutta myös asuintaloja, jotka toteuttavat uutta kaupunkistrategiaa. Kuutiotalot on ehkä merkillisin arkkitehtoninen keksintö, jonka olen aikoihin nähnyt. La Muralla Roja teki minuun Espanjan Calpessa vaikutuksen. Ihastuin siihen, mutta kuutiotalot saivat aikaan ehkä enemmänkin hämmennystä. 

Siinä kulmilla on myös uusi kauppahalli (Markthal), jonka arkkitehtuuri on sekin omanlaisensa. Rakennus on kaareva, ja valtavan hallin reunoilla on asuntoja, joissa mitä ilmeisimmin on ainakin jossain määrin kaareva ulkoseinä. Halli ei varsinaisesti ole tori, eli ruoka-aineita ei ole saatavilla, mutta valmista ruokaa, annoksia, herkkuja, drinkkejä, kahvia ja muuta kylläkin. Joidenkin kojujen katolla on myös terassi. Tiistaisin ja lauantaisin on varsinainen toripäivä hallin ulkopuolella. 

Tiedän Rotterdamissa olevan kulttuurikaupunginosa gallerioineen, mutta oikein muuta en tiedä, koska halusin itse lähteä vähän kaupungin ulkopuolelle Kinderdijkin tuulimyllyille, joka on Unescon maailmanperintökohde. Sinne pääsee kätevästi vesibussilla Erasmussillan kupeesta. Matkaan menee reilut puoli tuntia suuntaansa. Lipun saa ostettua lautalta. Parin pysäkin päässä (pysäkinvälit ovat pitkiä) pitää vaihtaa pienempään lauttaan. Matka ei ollut mitenkään hankala, ja henkilökunta neuvoi kyllä. 

Kinderdijikiin voi tutustua fillarilla (voi vuokrata heti lauttalaiturin jälkeen matkamuistomyymälästä), kävellen tai maksamalla venekyydistä. Maksamalla pääsee myös muutamiin myllyihin sisälle. Alue on laaja, eli käveltävää kertyy, ja ilman pääsymaksun maksamista ei tosiaan pääse katsomaan kuin ulkopuolelta. Sanoisin, että oli kuitenkin 16 euron maksun arvoista. 

Kinderdijik
Kinderdijik
Kinderdijik
Kinderdijik

Gent oli yhtä kaunis kuin ennenkin

Gentissä olen käynyt aikaisemmin, joten keskustan alue oli minulle jo tuttu. Muistin sen upeana, ja sellainenhan se on, mutta niin vaan muuttuu kaikki ankeammaksi, kun alkaa sataa. Vanhat rakennukset ovat upeita, kanaalien rannat aika ainutlaatuisia. Gentin historiallinen keskusta ei ole Unescon maailmanperintökohde, mutta on yksi Belgian listalle pyrkivistä kohteista. 

Gent oli matkan ainoa kohde, jossa laiva jää varsin kauas keskustasta. Matkaa on nelisen kilometriä, ja käveltynä siihen saa menemään päivästä aika paljon aikaa. Laivalta pääsee bussikuljetuksella, mutta vasta iltapäivällä maksullisen retken jälkeen. Paluukuljetuksia on muutama. Taksin saaminen aamulla satamaan oli myös melkoinen prosessi. Tähän täytyy varautua. Mutta taksi ei ole kallis, ja keskustassa vaiva unohtuu helposti, kun pääsee taas tekemään juttuja, joista pitää. 

Gent
Gent
Gent
Gent
Gent

Itse pyörin alkuun Patersholissa, jonka sanottiin jossain olevan Gentin ”coolein kaupunginosa”. Se oli ainakin eläväinen, ja siellä oli kauniita taloja, paljon ravintoloita ja baareja. Haahuilin sinne tänne ja osuin vahingossa Werregarenstraatille, graffitien peittämälle kujalle. En varsinaisesti ole ei-esittävän katutaiteen ystävä, mutta tässä oli jotain kiehtovaa: kapea mutkainen kuja historiallisessa keskustassa. Graffitit ovat piilossa historiallisesta miljööstä mutta silti tällainen kaupunkikulttuuri on läsnä keskellä kaupunkia. 

street art Gent
street art Gent

Mutta tästä lähti ajatus alkaa tutkia, onko Gentissä katutaidetta. Löysin Grindbakkenin. Sinne oli keskustasta kävellen hyvinkin puolen tunnin matka, mutta vähän leivosta tankattuani se tuntui juuri siltä, mitä päivääni halusin. Grindbakken on kirjaimellisesti purkutaidetta. Suomessa sanaa käytetään rakennuksista, jotka ollaan purkamassa mutta joihin tehdään taidetta sitä ennen. Täällä on jäljellä vain jo pitkälle puretun ehkä teollisuusrakennuksen rauniot, jotka on maalattu täyteen. Taas ehkä odotin vähän enemmän. Odotin näkeväni vähän enemmän muraaleja kuin graffiteja. Mutta sateisena päivänä yksin raunioissa oli vähän jotenkin kielletty fiilis, vaikka ei paikka mitenkään ole suljettu – tai ehkä se vähän oli, mutta aidat oli helppo kiertää. 

street art Gent
street art Gent
street art Gent

Lue lisää: Gent – paljon nähtävää ja koettavaa

Antwerpen vähän eri tavalla

Viimeinen Belgian satama oli Antwerpen. Sekin oli minulle tuttu, joten halusin siihenkin vähän erilaista perspektiiviä. Rantauduimme hyvin aikaisin aamulla, joten lainasin fillarin joskus viideltä ja lähdin polkemaan keskustaan. Oli hauska ajella kaupungin hiljaisia katuja. Kaupungintalon aukiolla näkyi yksi nukahtanut yön kulkija, muutama koiran ulkoiluttaja, ja vähän myöhemmin alkoi katujen siivous, ensimmäisten terassien kuntoon laittaminen ja jakeluliikenne. Ei minulla ollut oikeastaan mitään päämäärää. Halusin lähinnä nähdä Nello & Patrache -patsaan, joka on hankalasti nähtävissä, milloin kaupunki on täynnä ihmisiä ja fiilistellä hiljaisuutta. 

Nello & Patrache
Antwerpen
Antwerpen

Kun ihmisiä alkoi tulla enemmän, oli aika minun palata aamiaiselle ja jatkamaan unia. Vilkaisin paluumatkalla Antwerpenin tuntomerkkiä, satamanosturien riviä. 

Iltapäivällä hyppäsin taas fillarin selkään ja lähdin katutaiteen perässä kiertämään kaupunkia. Löysin sivuston, jolla oli useita katutaidekierroksia. Minusta kiinnostavimmat olivat aika kaukana, joten jäin keskusta-alueelle ja valitsin sarjakuva-aiheisen kierroksen. Ajattelin näkeväni monipuolisesti kaupunkia samalla.

Ohjeet olisivat olleet hyvät kävelijälle (jos ymmärtäisi kieltä), mutta fillarilla tuli ajeltua paikoin harhaan. Yhtä työtä etsin luvattoman pitkään ja ihan turhaan, mutta ihan kiva tapa viettää päivää oli tämäkin. Ehkä keskityin liikaa liikenteeseen ja kartan lukemiseen, koska yllätyksenä eteen tulevia helmiä ei osunut kohdalle kuin yksi. Begijnhof (Beguinaire) on naisten yhteisö, joka on uskonnollinen mutta jonka asukkaat eivät anna uskonnollisia lupauksia. He eivät ole siis täysin maallikoita mutteivät nunniakaan. Alueella on pieni puisto keskellä ja sen ympärillä kauniita asuintaloja. Paikassa oli jotain rauhoittavaa, ja onhan se todella kaunis. 

Begijnhof Antwerpen
Begijnhof Antwerpen

Tässä sitten vielä parhaita paloja katutaideajelultani: 

streetart antwerpen
streetart antwerpen
streetart antwerpen

Lue lisää: Nuorekas Antwerpen

Nijmegen jätti ristiriitaiset fiilikset

Viimeinen risteilysatama on Hollannin vanhin kaupunki Nijmegen. Se on ehtinyt jo juhlia 2000. syntymäpäiväänsä. Rehellisesti sanottuna se oli reitin ehkä tylsin kaupunki. Sillä on kiva kävelykeskusta, paljon kauppoja, kahviloita, ravintoloita, viikonloppuna katumarkkinat ja tori (en tiedä niiden muista aukioloajoista, mutta lauantaina oli vilkasta). Kirkon ympärillä on jänniä kujia ja asuintaloja ihan ytimessä. Samalla suunnalla pari tyylikästä ostoskatua. Keskusaukio on luultavasti hurjan kaunis, mutta nyt sen oli vallannut esiintymislava ja terassirivistö suurine aurinkovarjoineen, joten sen kauneus jäi piiloon. 

En missään nimessä sano, etten olisi pitänyt kaupungista, mutta jos päätyy maan vanhimpaan mestaan, jotenkin odottaisi siellä olevan historiallisia juttuja, vanhoja taloja, jotain perinteistä. Mutta kun päätyy ihan erilaiseen, hämmentyy. Ehkä täällä olisi ollut hyvä ottaa fillari alle ja lähteä ajelemaan jokivartta kaupungin ulkopuolelle ja saada ihan toisenlainen tuntuma Hollantiin. 

Nijmegen
Nijmegen
Nijmegen
Nijmegen
Nijmegen
Nijmegen

Tällainen oli Beautiful Flanders minun kokemanani. Kaupunkilomissa on se hyvä puoli, että ne saa rakennettua hyvinkin erilaisiksi omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Museoita, shoppailua, kirkkoja, terasseja, esikaupunkialueita – jokaiselle jotain. 

Jokiristeilystä konseptina voit lukea lisää: Jokiristeily – nautinnollinen tapa nähdä Keski-Eurooppaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

6 comments

  1. Tässä muuten oli useampi sellainen kaupunki, jossa en ole käynyt. Mutta moni näistä on toisaalta sellainen, että kovin pitkää aikaa en kaupungissa välttämättä viihtyisi. Tässäkin mielessä tuollainen risteily voisi olla aika passeli.

    1. Varsinkin pienemmät kaupungit olivat sellaisia, että olivat juuri loistavia päiväkohteita. Toisaalta isommissa voisi olla pidempäänkin, mutta risteilyllä pääsee ainakin fiilistelemään. Itse olin monessa jo käynyt, mutta oli silti mukava hengailla vielä päivä. Ainahan on jotain uutta, mitä voi tehdä.

  2. Kuulostaapa ihanalta reissulta! Juuri tuo helppous on varmasti yksi risteilyjen parhaista puolista. Ja nuo rakennukset! Ne on vaan niin ihania ♥️

    1. Hollannissa ja Belgiassa on niin kauniita taloja! ❤️ Nimenomaan helppous. Itse ei tarvitse kuin nauttia. Ihan parasta!

  3. Tämä tuntuu kyllä houkuttelevalta, kun jokialus pysähtyy nimenomaan sellaisiin pienempiin kaupunkeihin, joita ei muuten tulisi nähneeksi. Kun en ole roadtrippaaja, niin olen pääasiassa käynyt vain sellaisissa kaupungeissa, joihin mennään lentäen. Jokiristeilyllä pääsisi kätevästi muuallekin. Ehkä täytyy ihan oikeasti harkita ensi kesäksi!

    1. Yleensä lentoja on vain maiden ykköskaupunkeihin, ja niihin muihin pitää jatkaa maata pitkin, jollei sisäisiä lentoja halua. Mutta jos maa olisikin vesi ja menisi risteilijällä pitkin jokea sampanjaa juoden. Hmm. Harkitsemisen arvoinen juttu, sanoisin!