Type and press Enter.

“It’s too old”

“It’s too old.” Tämän lausahduksen olen kuullut tänään vähintään 50 kertaa, luultavasti huomattavasti useammin. Se kuuluu oppaalle, jota on kiittäminen yhdestä elämäni parhaista matkapäivistä, eikä tämä kiitos ole ihan helpolla ansaittu.

Palataan tähän aamuun. Halusimme Casbahiin, Algerin vanhimpaan osaan, jota vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten pidettiin yhtenä maailman vaarallisimmista alueista. Nykyään se ei sellainen ole, mutta turistille suositellaan oppaan ottamista mukaan. Hotellilta soittivat johonkin, ja puolen tunnin kuluttua pihaan kurvasi auto ja kaksi miestä.

Tästä alkoi seikkailu kujille, takapihoille, hautausmaalle, sisään suljetuista ovista, ihmisten koteihin, katoille, Algerin vanhimpaan kahvilaan, naisten rukoushuoneeseen, rappukäytäviin, joihin emme ikinä olisi kahden päätyneet. Seitsemään tuntiin mahtui algerialaista joutilaisuutta mutta myös loputtomiin kujia, portaita, ovia, lähteitä, tervehdittyjä tuttuja – ja “It’s too old” -lausahduksia.

ovet

ovet1

ovet2

Casbah on siis vanhaa Algeria, ajalta ennen ranskalaisia. Ikä näkyy. Paikoin talot ovat täysin sortuneita, jossain haisee vähän viemäri, mutta paljon on entisöity, ja työ jatkuu. Kujilla leikkii lapsia, kivijalkaverstaissa tehdään käsityönä kaikkea mahdollista. Oppaamme kertoi olevansa paikallisen käsityöläisyhdistyksen puheenjohtaja. Epäilemättä. Ainakin pysähdyimme keskustelemaan yhden jos toisen yrittäjän kanssa, päädyimme puuverstaaseen ja sieltä talon katolle, kuparipiirrosten tekijän luo sekä kuparipajaan. Jostain joku lähti matkaamme, katosi ja tuli taas myöhemmin jossain esille.

Olemme olleet hirvittävän huonoja missään ottamaan oppaita, mutta tämä päivä muutti mieleni. Emme ikinä olisi päätyneet paikkoihin, joihin tänään pääsimme. Minulle vaikuttavin oli rukoushuone täynnä naisia. Sisällä ei saanut valokuvata. Suomalaisen olohuoneen kokoisen tilan katosta roikkui lukuisia kristallikruunuja, lattialla istui eri-ikäisiä naisia. Joku luki Koraania, jotkut keskustelivat. Yksi nosti päänsä kirjasta, katsoi silmiin ja hymyili. Tiesin olevani väärässä paikassa, meitä katsottiin pitkään, mutta ilmeisesti tämä nainen hyväksyi läsnäolomme. Viereisessä tilassa oli ryhmä naisia kerääntyneenä maahan hiekkaan upotettujen kynttilöiden ympärille. Yhtäkkiä heistä tuli ääni, jota en osaa kuvailla. Se oli sekoitus kirkumista, laulua ja ujellusta ja ties mitä. Mies väitti kuulleensa sitä eilisissä häissä hotellilla, mutta minulle se oli uusi. Pienessä, matalassa tilassa ääni oli vaikuttava, mutta jotenkin niin intiimi, että poistuimme vähin äänin.

ovet3

ovet4

ovet5

Välillä istuimme teellä yksityisasunnossa, josta perheen pää lähti seurassamme jatkamaan matkaa. Selvästi meistä pidettiin huolta, katsottiin peräämme. Pistäydyimme upeaan asuintaloon tehdyssä museossa, jossa oli vanhaa esineistöä ja saimme perinpohjaisen opastuksen algerialaiseen arkkitehtuuriin. Päädyimme myös hautausmaalle.

Oppaalle jokainen avonainen ovi oli mahdollisuus. Yhtäkkiä olimme jonkun perheen kotona. Ulkopuolella hän puhui teini-ikäisten poikien kanssa, ja kohta olimme kaikki sisällä. Ei kukaan tuntenut ketään entuudestaan. Poika johdatti meidät vaaleanpunaiseen huoneeseen, jossa televisio pauhasi jalkapalloa. Kun mainitsin footballin, näin koko valkoisen hammasrivistön. Jalkapallo on täällä tärkeä asia.

Alger 201

Kuvat ovat tänään ovia ja ikkunoita. Kotona yritän järjestää kuvia ja ajatuksia. Palaan Casbahiin. Varmasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Avatar

    Mielenkiintoinen retki ja kohdekin erikoinen. Noissa opasjutuissa rasittaa eniten rahan lypsy. Miten tuolla oli? Jouduitteko jokaiselle mukana kulkijalle kylvämään jotain? Odotan innolla lisäkuvia!

    1. Avatar

      Hotellilta saimme hinnan, 3500 paikallista per henkilö. Kävimme lounaalla ja kahvilla. Sovittiin, että opas maksaa. Kun tuli retken maksun aika, alettiin tinkiä. Aloitti 15000:sta. Mies kertoi faktat ja sanoi, että maksamme 10000. Alkoi mutina kahdesta oppaasta, kuskista jne. Aloimme laskea: 2×3500, lounas 2500, kahvila 500. Mutta kun kaksi miestä. Aivan sama vaikka kymmenen, mutta retkellä oli sopimushinta. Mutina loppui. Toki maksoimme ruokailusta ylihintaa ja molempien oppaidenkin eväät, mutta maksamamme kymppitonni on aika tarkkaan sata euroa. Koko päivän retkestä se oli minusta varsin kohtuullinen. Näimme niin paljon! Kuvia tulee varmasti lisää!