Varsinkin Beyoglun kaupunkinosan katuja kuljeskellessani kiinnitin huomiota siihen, kuinka paljon kahviloita Istanbulissa on. Koska en ole kahvinaisia itse, ei päivittäisen kahviannoksen saamiseksi tulee kahviloihin tarvetta mennä, mutta melkeinpä voisin näiden paikkojen vuoksi kahvinjuomisen taidon opetella. Syksyisen viimaisessa ilmassa oli kuitenkin mukava istuksia edes hetki kaakaolla tai vain ohi kävellessä ihailla.
Haaveilin, että joskus vielä istun koko päivän eri kahviloissa, kiertelen terassilta toiselle. Onneksi näillä terasseilla ei tarjoilla alkoholia. 🙂
2 comments
Onpas suloisia kahviloita, ei olis mikään huono idea viettää päivää noissa kierrellen ja ihmisiä ihmetellen.
Niinpä juuri! Jokin keväinen päivä, kun aurinko jo lämmittää…