Iltamenoja Dohassa

Otsikko iltamenoista on erittäin harhaanjohtava. Niin harvassa ovat kerrat, joilloin lomilla valvoisimme ja varsinaisesti voisi puhua iltariennoista, mutta koska Dohassa on viideltä jo pimeä, voi seitsemältä kävelemään lähtemistä kai sanoa jo iltamenoksi?

Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme (Intercontinental Doha) oli Katara – valley of cultures, jota hotellin concierge suositteli illanviettopaikaksi. Miten luonnehtisin paikkaa? Se on kuin suuren kulttuurikeskuksen ja jonkin risteytys, mutten osaa sanoa minkä. Kuvista ehkä saa jonkinlaisen käsityksen paikan luonteesta. Siellä on mm. Qatarin valokuvausyhdistys, elokuvainstituutti, musiikkiakatemia, oopperatalo jne. Lisäksi alueella on ravintoloita ja muutama moskeija.

Sinänsä taidelaitoksista ei ollut viihdykettä ainakaan tavallisena joulukuisena keskiviikkoiltana, mutta mielenkiintoista oli seurata ihmisiä. Parkkipaikalle tuli tasaisena jonona valtavia maastureita, joissa useimmissa oli vain yksi tai kaksi miestä, jotka tulivat alueelle viettämään aikaa ja tapaamaan kavereita. Toki siellä oli myös nuoria naisia ja perheitä, mutta enimmäkseen miehiä.

En tiedä, mitä nimitystä käytetään miesten mekkomaisesta vaatteesta tai päähineestä, jossa on huivi ja jonkinlainen pantatyyppinen ratkaisu pään ympärillä, mutta tämä asu tuntui olevan Katarassa suorastaan hallitseva pukeutumistapa. Koska ilta oli jo varsin viileä, nuorilla miehillä saattoi olla “mekon” päällä esimerkiksi huppari. Koska tällainen asu on Suomessa erittäin harvinainen, olen jotenkin viehättynyt siitä. Voimakaspiirteiset arabit ovat aika särmän näköisiä vitivalkoisessa vaatteessaan.

Kataran erikoisuus oli sekin, että kaikki autot jätetään parkkialueelle, ja alueella saattoi saada kyydin golfkärryillä, joita ajeli ympäriinsä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin liikkui kujilla ja rantabulevardilla jalan. Rannasta oli hyvät näkymät hotellimme suuntaan. Se vain on kuusine kerroksineen aika vaatimaton naapuriensa rinnalla.

Qatarilaiset vaikuttavat lapsirakkailta. Seurasin ravintolassa pikkutyttöä, joka ei malttanut istua aloillaan pöydässään vaan seikkaili ympäri ravintolasalia. Hän sai pitkäksi aikaa erään nuoren miehen huomion. Mies milloin kurkki pöydän alle, milloin esitteli kännykkäänsä tyttöselle. Mutta miksi sama pikkutyttö joutuu isona pukeutumaan mustaan abayaan ja ääritapauksessa peittämään kasvonsakin?

Hauskin näkemämme paikka oli kuitenkin baari, jossa lähinnä vain polteltiin nargilea, vesipiippua. Paikasta sai myös looseja, joissa oli isot televisiot. Niissä miesporukat polttelivat ja katsoivat jalkapalloa. Joka maassa tuntuu olevan omat juttunsa. Japanilaiset laulavat looseissaan karaokea.

Katarasta tuli vielä mieleeni uimaranta. Yleisiä rantoja Qatarissa on vähän, Dohan alueella vielä vähemmän. Yhden näimme tällä iltakävelyllä  Koska tosiaan oli ilta, ranta oli tyhjä, mutta jäi vähän vaivaamaan ajatus, millaista siellä olisi päivällä. Lomaviikko piti niin kiireisenä, ettemme ehtineet takaisin.

Rannan ohjetaulussa sanotaan: “Swimming costumes should not be worn outside the beach area.” Niin tarkkaa kuin pukeutuminen muuten oli, en voi uskoa, että bikineissä oleilu Kataran rannalla olisi kovin kohteliasta, vaikka ei suorastaan kiellettyä olisikaan. Ainakaan Jordanian Aqabassa en nähnyt yleisillä rannoilla kuin täysin vaatetettuja ihmisiä. Mutta korjatkaa, jos olen väärässä!