Kirjoitin Facebookiin viime viikolla: “Jos olisit Tampereella arki-iltana ja olisit matkabloggaaja, mitä tekisit? Menen ensi viikolla yliopistolle pariksi päiväksi ja yövyn Sokos Hotelli Villassa. Torstai-ilta olisi vapaata. Tornin yläbaari on jo testattu.” Sain niin paljon vinkkejä, että oikeasti innostuin Tampereelle menemisestä. Onneksi toukokuussa tulee toinen samanlainen sessio, että voin nähdä lisää paikkoja. Sain tällaisia ehdotuksia:
“Munkkikahvila on legendaarinen, vanhan näkötornin alla. Telakka baari/ravintola on myös must.”
“Vakoilumuseo ja Leninmuseo. Onkohan ne illalla auki?”
“Pyynikin näkötorni ja Pispalan haulitorni. Myös Laukontori.”
“Laukontorille Tapolaa syömään. Nyt mä haluan Tampereelle heti.”
“Kauppahalli keskustassa on ihan kiva kans…”
“Elokuvateatteri Niagarassa on kiinnostavia hieman vaihtoehtoisia elokuvia…”
“Hei feminismi on näemmä valloittanut Werstaan.”
“Werstaalla kyllä kannattaa käydä. Hieno kokonaisuus.”
“Pispala, voit hölkätä ne portaat, ravita sen jälkeen itsesi Vaakon Nakissa ja puhdistautua Rajaportin saunassa.”
“Rajaportin saunasta voit jatkaa Pulteriin ja sieltä Tillikkaan.”
“Onko vohvelikahvila jo mainittu? Ojakadulla, keskustassa on hän.”
Ei ehkä ollut vaikea arvata, minne suuntasin heti, kun yliopistolta pääsin myöhään iltapäivällä. No Munkkikahvilaan tietenkin! Ja minähän en kysy keneltäkään mitään neuvoa! Hotellihuoneessa tavasin reittiopasta, löysin linjan 15, joka lähtisi ihan hotellin kulmilta. Sen verran onnistuin jo pyörimään korttelia ympäri yliopiston ja hotellin välillä, vaikka niillä on melkein näköyhteys, että pysäkin läheisyys oli lähes siunaus.
Pyynikki vaikutti ihanalta! Voi mitä puutaloja ihan jo reitilläni kohti näkötornia ja Munkkikahvilaa. Tornista saa kahdella eurolla avarat näkymät yli Tampereen, upean auringonlaskun, jos sattuu kohdalle – ja alakerran kahvilasta ehkä parhaan munkkirinkilän, jonka eläissäni olen syönyt. Pieni ja ihanan vanhanaikainen kahvila keräisi ulkoilijoita lämmittelemään kahvikupposille. Kahvilalla näkyi olevan vain kaksi artikkelia (ja juomat): rinkilämunkit ja jokin kakun tapainen. Ilmeisesti munkit ovat niin hitti, että muuta ei tarvita.
Olisin jatkanut Tampereeseen tutustumista kauppahallista ja Werstaasta, mutta ne menivät kiinni jo kuudelta. Olisi pitänyt aikatauluttaa Tampere-ilta paremmin. Niinpä jatkoin hyvä ruoka, parempi mieli -teemalla ja etsin Vohvelikahvilan. Kävelin Pyynikiltä keskustaan. Jos vaikka seuraavalla kerralla ymmärtäisin suuntia sen verran, ettei tarvitsisi navigaattorin kanssa kävellä. Mutta onhan siitä seuraakin, kun laittaa rouvan juttelemaan ja ohjaamaan oikeaan suuntaan… Vohvelikahvilakin oli ehdottomasti suositusten arvoinen. Savulohivohveli täytti täydellisesti illallistarpeeni, ja kahvila on tosi suloinen, kuin mummolan kammari.
Kukaan ei ollut suositellut Finlaysonin aluetta, mutta vanha tehdasmiljöö näytti iltavalaistuksessa upealta, joten poikkesin sinne. Löytyipä Werstas ja Vakoilumuseokin. Hyvä tietää vastaisuuden varalle, missä ovat. Siinä pyörin Väinö Linnan aukiolla hetkisen, mutta illalla koko alue Plevna-ravintolaa lukuunottamatta oli aika hiljainen.
Hotellin aulassa sähkötakan edessä viinilasillisella mietin, mennäkö kuuntelemaan livemusiikkia kulman taakse Telakkaan. Torstai-iltana baariin, Suomessa, tuntui jotenkin synnilliseltä ajatukselta, mutta mikäs siinä, aika kiva ajatus kuitenkin. Taidanpa lähteä.
11 comments
Mulla oli tuttu aikoinaan töissä munkkikahvilassa, ja siksi olen sinne eksynyt itsekin. 🙂 Ihana paikka! Oma lempparini jäi muuten mainitsematta: tuomiokirkko ja Victor Hugon frescot.
Ööh, siis Hugo Simbergin. Tajusin noin 15 sekuntia kirjoittamisen jälkeen, että nyt tuli väärä nimi, mutta entersormi oli nopeampi. 😀
Haavoittunut enkeli on minulla edelleen näkemättä. Tuomiokirkko oli ehdoton kohteeni, mutta se on auki vain samaan aikaan, kun minä istun yliopistolla. Se oli valtava pettymys!
Ihanan sympaattinen artikkeli Tampereesta!
Kiitos, Heidi. Yritän toukokuussa saada aikaan vähintään yhtä symppiksen, kun tulen Tampereelle seuraavan kerran.
Ihanaaa, Tampere <3
Täällä on kyllä niin paljon kaikkea kivaa ja ihanaa nähtävää! Tulipas hyvälle tuulelle tästä! Ja Rajaportin saunaa suosittelen minäkin, varmasti upea kokemus saunoa Suomen vanhimmassa vielä toiminnassa olevassa yleissaunassa 🙂
Vähän harkitsen saunaa ensi kerralla. En ole kova saunomaan, mutta koska ilmeisesti on kulttuurikohde, voisin tehdä poikkeuksen.
Pyynikin näkötorni on mun ehdoton suosikkipaikka Tampereella! Munkeilla on varmasti myös vaikutusta asiaan 🙂 Kesäaikaan Tampereella kannattaa myös suunnata Viikinsaareen tai järven rantaan joko Pyynikillä tai Kaupin urheilupuistossa 🙂
Noilla munkeilla kämäisempikin paikka muuttuu ihan mahtavaksi! Tornista oli kyllä oikeastikin hyvät näkymät. Enkä ollut vielä edes munkkiekstaasissa silloin.
Olet löytänyt juuri niitä kohteita, joista tamperelainen voi olla ylpeä. Tuomiokirkko ja sen freskot on kuitenkin nähtävä. Ohjelmassa vois olla myös Amurin työläismuseo puutaloasuntoineen ja siellä kahvila Amurin Helmi.
Kävin viime viikolla myös Tampereella, ja tästä uusimmastakin on blogissa juttu: https://www.travelloverblogi.fi/mina-niin-fanitan-tamperetta/ Nyt olen nähnyt tuomiokirkon ja freskot, Haavoittuneen enkelin valitettavasti vain lattiatasolta. Kiitos Amuri-vinkistä! Ensi kerralla sinne!