Vahva dollari tekee Yhdysvalloissa matkustamisen tällä hetkellä aika kalliiksi. Kaiholla muistelen aikaa, jolloin dollarin sai 70 eurosentillä ja hinnat muutenkin olivat alhaisemmat. Muutamassa vuodessa kaikki tuntuu kallistuneen. Heikon dollarin aikaan ei tarvinnut elämiseen eikä oikein ostoksiinkaan käytettyjä rahoja laskeskella, mutta nyt tuntuu, että pelkkä hengissä selviäminen vie tuhottomasti rahaa.
Suurin menoerä olivat taas lennot. Niihin meni kahdelta 1800 euroa ja 100 000 Finnairin pistettä. Hinta sisältää alun perin todella edulliset lennot, jotka vahingossa ostettiin väärille päiville, muutoksesta aiheutuneet kulut, jotka suunnilleen kaksinkertaistivat hinnan, economy extra -penkit mennessä (kunnon jalkatila, ei muuta iloa) ja bisnespaikat paluumatkalla (pisteillä).
Manhattanilla asuminen on kallista. Olemme olleet kolmesti aikaisemmin ja asuneet aina Midtownin alueella. Nyt halusimme Downtowniin, ja hotelli NoMo on SoHossa. Hotelliin meni vähän yli tonni (8 yötä). Tuo on mediahinta. Huone olisi ollut Hotels.comin tarjouksessa noin 800 euroa kalliimpi. 1200–1400 euron hintaan oli tälle ajalle aika paljon hyviä hotelleja tarjolla. Alle satasen yöltäkin hotelleja saa, mutta silloin ei tarvitse odottaa kovin korkeaa laatua.
Kirjasin kahtena päivänä ylös kaiken, mitä teimme ja paljonko käytimme rahaa. Aika paljon kivoja asioita saattaa tehdä aivan ilmaiseksikin, mutta aivan pelottavan paljon on dollareita kulunutkin. Hinnat ovat dollareissa, jonka kurssi on hyvin lähellä euroa tällä hetkellä. Lisäksi tulee yllättävän paljon tippiä (viikossa kymppejä, eikä taida riittääkään), jota on pakko antaa ihan reilusti jokaiselle tarjoilijalle ja baarityypille palvelun olemattomuudesta tai laadusta riippumatta.
Budjettipäivä 1, loman ensimmäinen päivä
Hotellin aamupala oli liian kallis, yli 50 dollaria kahdelta. Ravintola on ihana, mutta ei antanut kukkaro periksi. Aika karusti huomasimme, ettei kahvilaan menemälläkään ihan pikkurahalla selviä. Cafe Bari Broadwayn ja Canal Streetin kulmassa oli kiva paikka seurata maanantaiaamuna töihin kiiruhtavia kaupunkilaisia. Kaksi täytettyä croissantia, kaksi tuorepuristettua appelsiinimehua ja tuplaespresso 30 dollaria. Ihanan kallista.
One World Observatoryn ovella oli aika arpoa, olemmeko valmiita maksamaan 32 dollaria (64 kahdelta) näkymästä yli Manhattanin. Jos sää olisi ollut edes vähän pilvinen, olisi ollut helppo kääntyä takaisin, mutta taivas oli epäluonnollisen sininen, niin kirkas kuin se aurinkoisena talvipäivänä voi olla. Okei, tämän kerran. Kyllä 360 asteen näkymä sadannesta kerroksesta oli komea. Olimme heti aamulla eikä ruuhkia ollut, joten näkymästä pääsi nauttimaankin juuri siihen suuntaan kuin halusi.
Koska olimme jo melkein Manhattanin eteläkärjessä, hyppäsimme Staten Islandin lauttaan (0 dollaria!) ja ajelimme katsomaan Vapaudenpatsasta. Vihdoin tuli tämäkin tehtyä. Lähemmäs minulla ei enää ole tarve päästä. Lautalta on hienot näkymät myös Manhattanille. Jos menet lautalle näkymät mielessäsi, tarkista, että siinä on kannet, joille voi mennä ulos. Meille osui paluumatkalle lautta, josta ei päässyt lainkaan ulos. Naarmuisten ikkunoiden läpi ei oikeastaan edes erottanut, mitä niiden takana on.
Toinen upeiden näkymien nollan dollari huvi on Brooklyn Bridge, jolle kävelimme lautalta. Ei haitannut, että olen ollut sillalla ennenkin. Siinä vain on jotain erityistä. Jos muuten olet joskus kiinnittänyt rakkauslukon siltaan, ei kannata ainakaan lukko nähdäksesi mennä uudelleen: lukot irrotetaan kahdesti viikossa. Kolmen miehen partio voimapihteineen napsi lukkoja irti.
Oleilu Brooklynin puolella oli oikeastaan pelkkää nautiskelua: lounas Dumbossa Love & Dough-ravintolassa 33 dollaria (pitsa, salaatti, juomana hanavesi, tuplaespresso), viini ja olut Old Fulton Restaurantin terassilla auringonpaisteessa 15 dollaria sekä jätski ja pirtelö Brooklyn Ice cream Factorysta 12 dollaria.
Takaisin Manhattanille ajattelimme ottaa lautan, mutta koska automaatti oli rikki eikä verkkoa jonkinlaisen maksusovelluksen hankkimiseen ollut, ei meillä ollut asiaa lauttaan. Oli aika hankkia viikon metrokortit (2×31 dollaria). Viikkolippu on varsin hyvän hintainen verrattuna siihen, että ostaisi joka matkalle 2,75 maksavan kertalipun.
Jos päivämenoihin oli jo mennyt 216 dollaria, ei paljon naurattanut, kun iltamenoihin menisi saman verran. Meillä oli liput Knicksin korispeliin. Ne saa muuten kätevästi joukkueen omien nettisivujen kautta, joten mitään välistä vetävää agenttia ei kannata käyttää. Ticketmaster ottaa jonkin pienen palkkion, mutta ei samanlaisia kuin esimerkiksi American Expressin käyttämät välittäjät. Liput tulevat paria päivää ennen peliä sähköpostiin. Ei ihan kaikkein ylimmässä katsomossa liput maksoivat kahdelta 156 dollaria. Lattiapaikoista olisi saanut pulittaa tonnin.
Illallisen syöminen Madison Square Gardenissa ei ehkä ollut kaikkein briljantein idea. Mutta koska nälkä oli, se oli taltutettava roskaruoalla (muuta ei hallissa ole tarjolla): burgerit ja ranskalaiset kahdelle 31,50 dollaria ja juomat päälle 26 dollaria.
Ensimmäinen päivä 429,50 dollaria (+tipit)
Järisyttävän kallista!
10 comments
Jaiks! Luin tämän kauhulla kun oma Nykin matka siintää kuukauden päässä ja aika pienellä budjetilla olisi tarkoitus selvitä. Tosin ainoa asia mihin ajattelin tuhlata tuon viikon metrokortin lisäksi on ruoka, mutta eipä sitä tee mieli kuitenkaan viikkoa putkeen syödä jotain dollarin hodareita 😀
Erityisesti tippaaminen jännittää kun se on aina muutenkin kauhean haastavaa ja tuolla kun sitten pitäisi kaikkia tippailla. Piilokuluja, piilokuluja!
Oikeasti en tiedä, miten täällä söisi halvalla muuta kuin pitsaviipaleita. Niitä näkyy olevan halvimmillaan muutamalla dollarilla kaksi. Deleissäkin hinnat nousseet hurjasti. Suosittelevat tipiksi ravintolassa vero kaksinkertaisesti. Se taitaa olla 18 prosenttia. Tuntuu suomalaiseen tippikulttuuriin tottuneesta ihan hirveän paljolta. Ruokalistalla hinnat ilman veroja ja tippiä, joten aika paljon tulee vaikkapa 15 dollarin annokseen lisähintaa.
Apua. Ja mä kun oon aina ajatellut, että tuolla sitten eläisi halvalla… Mä olin tyyliin 19, kun menin ekaa kertaa siskon kaa tonne, ja silloin syötiin oikeasti koko viikko melkein pelkkää roskaruokaa. Hyi että yökötti pitkään reissun jälkeen. 😀 Mutta nyt jos lähtisin, niin eihän sitä voisi pelkällä roskaruoalla elää. Mutta ei mulla ois mitenkään varaa käyttää tollasia summia päivässä. Nyyh, taitaa Nykin suunnitelmat vähän lykkääntyä. 🙁
Ei meillä neljänsadan päiviä tosiaan ollut kuin yksi! Ei kertakaikkiaan ole sellaiseen varaa! Toinen postaus on työn alla. Siinä luvut paljon nätimmät. Mutta joo, pelkällä roskaruoalla ei aikuinen tahdo elää. Riski on, että edullisissa (eikä aina edes edullisissa) ruokaloissa safka vielä kammottavampaa. Eilen kävi niin. Meni veroineen ja tippeineen 50 dollaria, ja kerta kaikkiaan en pystynyt sitä rasvamöykkyä syömään.
New Yorkissa on tosiaan kallista. Ruuassa voi säästää jonkin verran hyödyntämällä kauppoja – take away -kahvit, salaatit ja ruoka-annokset ovat sentään vähän halvempia kaupoissa kuin ravintoloissa. Kaupan pitää tietty sijaita järkevästi lähellä, jotta sinne kannattaa tai viitsii lähteä. Tipit (ja verot) ovat mun mielestä aikamoinen miina, koska niiden takia todellista hintatasoa on vaikea arvioida etukäteen. Onneksi Nycistä löytyy sentään jonkin verran ilmaistakin ajanvietettä, kuten juuri tuo Staten Island Ferry ja vaikkapa Central Park. Majoitus on mun mielestä kaupungissa järjestään ihan sikahintaista. Halvoistakin läävistä joutuu maksamaan melkein satkun yöltä, jos ei ole ihan ilmiömäinen tuuri jonkun tarjouksen suhteen.
Ehdottomasti pystyy säästämään noutoruoalla. Jotenkin vain tuntuu, että lomalla on kiva syödäravintoloissa. Mutta tietenkin jos budjetti tiukka, on kiva, että on vaihtoehtoja. Sesongin ulkopuolella, esim. nyt, hotellien hinnat eivät olleet niin sietämättömiä kuin sesongissa, mutta kuten sanoit, satanen menee vähintään, oli paikka millainen tahansa.
Hyvää infoa hintatasosta, kiitos.
Mulla ei ole koskaan NYCiin ollut mitään palavaa hinkua, mutta olen viime aikoina pyöritellyt mielessäni sinne menemistä.
Olen tiennyt sen kalliiksi paikaksi ja nyt sekin on sitten vahvistettu.
Menohalut NYCiin menivät saman tien. Onneksi maailma on täynnä paikkoja, jossa rahalle saa parempaa vastinetta. Idea lomassa/matkassa kuitenkin on se, ettei kuluja lasketa. Sehän on harrastus ja siiihen menevät rahat ovat investointia itseensä.
Minä ajattelen samoin, ettei lomalla ole kiva laskea rahoja. Varauduttiin, että täällä on kallista heikon euron vuoksi, mutta yllätyttiin, että näin kallista. Viime kerrat kun ovat olleen mukavan edullisia.
Kiitos täältäkin, hyvä osata varautua! Tuonne olisi kans tarkoitus suunnata reilun kuukauden päästä. Edestakaiset lennot löytyivät reilulla 300 eurolla (ei toki suorat), mutta siihen se säästäminen taisi sitten loppuakin…
Onpa jännä tuo rakkauslukkokäytäntö. Ihan kiitettävästi niitä lukkoja näköjään silti ehditään kiinnittää. 🙂
Mahtavan halvat lennot! Ihanaa! Ihan perustarpeisiin saa menemään ihan hirveästi rahaa, vaikka yrittäisi elää nuukasti. Teen toisen budjettipostauksen vielä. Yritän siihen kerätä säästövinkkejä, mutta ei niitä valitettavasti paljon ole antaa.