IG Travel Thursday – ympäri Istanbulia

Nyt taas vaikkapa Istanbulin kohdalla huomaan kirjoittavani ja julkaisevani kuvia lähinnä erityisistä nähtävyyksistä tai jostain tietystä aiheesta, mutta lopulta yksi suurimpia ilonaiheita matkalla on vain kuljeskella ympäriinsä. Tämä Instagram Travel Thursday olkoon matka ympäri kaupunkia kuvin, joita ei blogissa ole ollut.

Sircesin aseman julkisivu oli remontissa, mutta kaunis on asema laiturien puoleltakin. Halusin nähdä paikan, koska se on Idän pikajunan asema Istanbulissa. Olen jostain syystä innostunut junamatkailusta, vaikken sitä ole koskaan erityisemmin harrastanut. Orient Express kiinnostaisi, mutta paljon, paljon enemmän haaveilen Rovosrailista Afrikassa.

Koko Taksim-aukio on jäänyt minulle etäiseksi. Kyllä minä kulmilla pyörin, ja tästä kuvasta katsottuna selän takana oli ravintola, jossa viihdyn erinomaisesti, mutta itse aukio ei ainakaan viihtyisyyttään minua houkuttele.

Vespa-tyttönä kuvaan italialaisia kaunottaria kaikkialla, mutta Istanbulissa oli tyydyttävä korvikkeeseen. Vespoja ei katukuvassa juurikaan näkynyt.

Hotelli Londran ihastuttavan aulabaarin nurkassa huuteli tämä kaveri. “Bye, bye”, se rääkäisi, kun tulin, ja meni pian siipensä alle nukkumaan. Baari on vanhanaikaisen charmikas, mutta ei vilkas ainakaan arki-iltana, toisin kuin matkaoppaani lupaili.

Graffiteja on paljon. Johonkin kuvaani harrastaja oli kommentoinutkin, että graffitien kieli on universaali. Istanbulin katutaiteessa oli kyllä monen tasoista. Ihan tällaista en oikein arvosta.

Nämä kaverit kuljeksivat omilla kulmillaan Beyoglussa. Pienellä on panta, mutta en tiedä, millainen on Istanbulin koirapolitiikka. Joillain kulkukoirilla on merkki korvassa kuin lehmillä, osalla ei ole mitään, ja sitten on näitä elvästi kotikoiria – osa vapaalla jalalla, osa narussa.  

Parkkipaikan taustan ruma betoniseinä on saanut uuden ilmeen. Voisiko tätä jo sanoa katutaiteeksi?

Asumista ja arkea. Enimmäkseen kaikki on vanhahkoa tai ainakin vähän kulunutta ja kulahtanutta. Tästä syntyy kaupungin viehätys.

Kun pieneen puotiin ei mahdu sisälle, se voi levittäytyä ihan hyvin jalkakäytävälle.  

Katsohan kojun hedelmien ja vihannesten asettelua! Estetiikka on osa houkuttelevuutta, minkä kojun pitäjäkin tietää. Jäin pitkäksi aikaa seuraamaan miehen askareita. Koju näyttää ihan mielettömältä!

Valensin akvedukti hallitsee katukuvaa lähellä Sehzaden moskeijaa.

Aina silloin tällöin matkalla hullaannun johonkin. Berliinissä aloin fanittaa Ampelmania, Itä-Berliinin liikennevaloukkoa. Istanbulissa lemmikkini on Istiklal katua ajeleva historiallinen ratikka. Useimmiten matkan kävelee nopeammin, varsinkin, jollei vaunu juuri ole lähdössä, mutta mukava sen puupenkeillä on fiilistellä menneissä tunnelmissa ja lepuuttaa kävelystä väsyneitä jalkoja.

Beyoglun kaupunginosan kadut huutelevat minua palaamaan. Kivoja pieniä kauppoja ja kahviloita, verkkaista elämänmenoa.

Istanbul on kukkuloiden ja mukulakivikatujen kaupunki. Jos haluat näyttää nätiltä, aja taksilla. Hempukkakengissä menee nilkat eikä jaksa kulkea. 

Muiden IGTravelThursday-juttuihin voit tutustua kolmen emoblogin kautta (Kaukokaipuu, Destination unknown ja Running with wild horses) ja Instagramissa katsoa kuvia #igtravelthursday. Matkailutorstain ideanahan vahvistaa Instagramia matkailufiilistelyn ja ehkä -tiedonkin hankkimisen kanavana. Istanbul-kuvieni vuoksi minunkin kanssani on avattu keskustelua. Sain esimerkiksi vinkin, mihin päin Turkkia kannattaisi myös matkustaa. Saattaa olla, että erään toisen kommentoijan tarkoitusperät olivat tutustuttaa minua johonkin muuhun kuin matkailuun (esimerkiksi itseensä), mutta sehän lienee osa sosiaalista mediaa. 🙂