Ibiza hippien jalanjäljissä 

Ibiza on nykyään tunnettu bileistä, kalliista klubeista, rantaelämästä. Mutta turismi ei saanut alkuaan viiden tähden resorteista, julkkiksista tai sateenvarjodrinkeistä auringonlaskussa. Voisi sanoa, että Ibiza on amerikkalaisten nuorten löytämä. Tietenkin siellä on ollut ulkomaalaisia ennenkin, mutta 70-luvulla sinne tuli jonkin verran amerikkalaisia nuoria, jotka eivät halunneet Vietnamin sotaan. Näiden nuorten ja ibizalaisten elämäntavat ja arvot olivat kaukana toisistaan. Minulle kerrottiin, että vielä 70-luvulla oltiin hartaan uskovaisia, naiset pukeutuivat mustiin pitkiin hameisiin ja peittivät päänsä mustalla huivilla, kun amerikkalaisnuoret pukeutuivat bikineihin – eivätkä aina edes niihin. Ja kun sana Atlantin toiselle puolelle kiiri, alkoi turisteja virrata enemmän, ja siitä sanotaan massaturismin vähitellen alkaneen. 

Ibiza on ollut myös espanjalaisten pakopaikka 50 – 70-luvuilla, kun Baleaareille muutti valtava määrä ihmisiä Manner-Espanjasta. Se oli turvapaikka runoilijoille ja vapaa-ajattelijoille erityisesti Francon hallinnon aikana. 60-luvulla myös monet hippiliikkeeseen kuuluvat näkivät Ibizan paikkana, jossa voi elää oman ideologiansa mukaista vapaata, rakkauden ja veljeyden elämää. 

Historia sikseen. Se ei ole tämän blogin ydinaluetta ollenkaan, mutta nuo ovat minusta mielenkiintoisia seikkoja ja näkyvät vielä nykyäänkin. Itse asiassa epäilemättä kaikkein tunnetuin asia Ibizalla ovat edelleen hippimarkkinat. Harvassa taitaa olla turisti, joka ei osallistu edes jollekin niistä. Hippimarkkinoita on nimittäin lukuisia ympäri saarta, mutta vanhimmat ja suurimmat Es Canarin markkinat (Es Canar True Hippy Market) viettävät tänä vuonna jo 50-vuotissynttäreitään. Ne ovat auki huhtikuusta lokakuulle joka keskiviikko aamukymmenestä alkaen. Juhlavuoden kunniaksi ainakin osan kesää on myös iltamarkkinat perjantaisin kello 18 alkaen. (Aukioloja ja muuta helposti Facebookista). 

Markkinat saivat alkunsa, kun Es Canarin resortkylässä Punta Arabi hotelli toivotti hipit tervetulleiksi alueelleen myymään omia käsitöitään. 50 vuodessa markkinat ovat kovasti muuttuneet. Myyjiä on viitisensataa, alueella on kahviloita ja muita palveluja. Itse menin markkinoille kukkaronnyörit varsin löysällä ja lomarahat melkein jo tilillä, todellakin ns. ostohousut jalassa, mutta jouduin pettymään: vain harva myy enää mitään käsin tehtyä tai edes pientuotantoa. Näin toki kauniita mekkoja, jollaisia kovasti olisin toivonut voivani ostaa, mutta keinokuitujen koskettelu jo sai ihon hikoilemaan. Paikalle ovat löytäneet myös piraattilaukkujen myyjät, mutta heitä ei onneksi ole montaa. Tavallaan hippimarkkinat edustavat nykyään sitä maailmaa, jota hipit aikanaan pakenivat. Haluaisin sanoa, että minusta siellä oli ihana kierrellä, mutta en voi sanoa niin. Ihmisiä oli heti aamusta jo aivan älyttömästi, ja myytävät tavarat olivat hippiaatteesta vielä kauempana kuin minusta. 

Hippimarkkinoita on ympäri Ibizaa luultavasti jokaisena päivänä jossakin. Yksillä kävin (paikassa nimeltä Santa Eulària des Riu), mutta pettymys oli älytön. Ajatus markkinoista rannalla oli kiva, mutta rantakadulla oli muutama koju, vähän kuin jonkun kuolevan suomalaisen kesätapahtuman vetonaulana. Parhaina paikalliset tuntuvat pitävän Las Daliasin markkinoita San Carlosissa. Siellä on kuulemma vielä jäljellä hippihenkeä ja käsintehtyä. Ne pidetään lauantaisin. 

San Carlosin kylässä on myös tosi kiinnostava pala historiaa. Siellä on Bar Anita, jota sanotaan alkuperäiseksi hippibaariksi, nykyään kai jo jonkinlaiseksi instituutioksi. Sitä piti aikanaan Anita-rouva, joka oli monen maansa jättäneen nuoren turvasatama. Anita syötti ja juotti nuoria velaksi, koska tiesi, että nämä maksavat takaisin. Rahalähetykset kulkivat Atlantin yli säännöllisesti. Baarissa on edelleen seinällä puisten postilaatikoiden rivi muistona noilta ajoilta. Kulmassa seisoo myös yleisöpuhelinkoppi, jonka sanotaan olevan Ibizan ensimmäinen. Baari on kuuluisa myös yrttilikööristään, jota on tehty perheen reseptillä jo sadan vuoden ajan.  Bar Anitan maine on kantanut vuosikymmenet, ja se on edelleen tosi suosittu. Kaikki vaikuttivat kuitenkin nykyään maksavan ruokansa ja virvokkeensa saman tien.

Epäilemättä olet joskus kuullut jotakuta sanottavan vanhaksi hipiksi. Ibizalla heitä on ihan oikeasti. Elämä ei kaikilla suinkaan ole enää vapaata rakkautta ja tajunnan laajentamista, kuten hippiliikkeen kulta-aikoina, vaan heitä voi nähdä vaikka matkamuistomyymälän pitäjänä Dalt Vilassa, pääkaupungin vanhimmassa osassa. Kaikilla meillä ihanteet muuttuvat iän myötä. 

Tässä vielä TikTok-videoni Es Canarin hippimarkkinoilta. TikTokissa kaikenlaista muutakin reissuvideota, jos sellaisista olet kiinnostunut.