Huvituksia ja lunta New Yorkissa

Huvituksia ja lunta New Yorkissa

Toinen kertani New Yorkissa oli helmikuussa 2010. Muutoin olemme olleet talvella lämpimässä, mutta tuolloin melkeinpä saattoi sanoa olevansa hiihtolomalla. Hiihtomatkalla en ole koskaan ollut. Ehkä silläkin on merkitystä, etten laskettele. Ainoa laskettelukokemukseni on Hyvinkään Sveitsin rinteistä reilusti yli kymmenen vuoden takaa, ja se on kamala – sekä minulle että pojalle, jonka yli jyräsin. Ulkomailla olen nähnyt lunta, kun ylitimme Alpit junalla – ja New Yorkissa, jossa yllätti kunnon lumituisku! Sama talvi oli Helsingissä huonoluminen.

Kaupunki on niin monipuolinen ja tarjoaa niin paljon nähtävää ja tehtävää, että säällä ei oikeastaan ole merkitystä. Brooklynin sillan käveleminen piti kuitenkin jättää vielä seuraavaan kertaan. Kun räntää roiski vaakatasossa, silta viimoineen ei houkutellut. Toinen pieni pulma oli varustuksen heikkous. Sääennusteet eivät ennakoineet naparetkivarustuksen tarvetta, ja alennusmyyntien oleminen loppusuoralla takasi sen, että katu-uskottavien ja rännän kestävien talvikenkien hankkiminen jäi haaveeksi. Märissä kengissä kulkeminen ja kamerakauppojen etsiminen eivät tuo välttämättä parhaita puoliani esiin. Onneksi aurauskalusto oli melko tehokasta ja lumet vain muisto ja parin päivän kuluttua.

talvi3

talvi4

New York 2010 124

New York 2010 134

talvi

New Yorkissa pelkästään kadulla kulkemisessa riittää huvitusta viikoiksi. Mutta jos haluaa museoon, se järjestyy. Jos haluaa teatteriin, eläköön Broadway. Jos haluaa shoppailla, on tullut paratiisiin.

Kesällä 2007 olimme vain neljä päivää, ja koska kerta oli ensimmäinen, aistimme lähinnä vain atmosfääriä (kävimme kyllä mm. Geggenheimilla), mutta tällä reissulla halusimme kokea ainakin yhden musikaalin ja koripallo-ottelun. Aikaakin oli viikon verran.

Tutkimme lippujen varaamista netistä, mutta se vaikutti turhan hankalalta ja epävarmaltakin, koska lippuja tarjoavia sivustoja oli todella paljon, ja koska kaikki olivat vieraita, ei luotettavuudesta ollut takeita. Päätimme ottaa riskin ja katsoa, saako lippuja paikanpäältä. Kyllä niitä sai. Time Squarella on mainoksia mitä erilaisimmista esityksistä, ja siellä on myös turisti-info, jonka lipputiskiltä sai ainakin musikaaleihin lippuja. Myös hotelli tarjosi välityspalvelua, mutta hinnat olivat paljon kalliimmat kuin suoraan lipputoimistosta ostettuna.

New York 2010 073

Koripallo-otteluihin sai lippuja suoraan Madison Square Gardenista vielä pelipäivänäkin. En ollut koriksesta mitenkään erityisen innoissani, mutta oikeastaan peli oli mukava kokemus. Olin nähnyt peliä ennen vain telkkarista, ja minusta esimerkiksi kenttä oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut ja ottelu nopeatempoisempi kuin olin luullut. Seurasin jopa kentän tapahtumia, vaikka etukäteen ajattelin lähinnä seuraavani kanssakatselijoita. Mutta jos nyt joku kysyy, mitkä joukkueet pelasivat… Kannattaa katsoa kuvasta. Siinä taistellaan aloituspallosta.

Musikaalit taitavat olla lähinnä turistien huvitus. Siksi kai niihin saa lippujakin vielä hyvin lähellä esityspäivää. Ainakin Mamma Mian katsomossa kuului valtava määrä eri kieliä. Koska olin kovasti pitänyt elokuvasta, halusin nähdä myös musikaalin, ja on kai se jo jonkinlainen Broadway-instituutio. Näyttelijät olivat minusta kyllä kyllin taitavat, mutta todella pelkistettyyn lavastukseen olin pettynyt. Odotin Broadway-musikaalilta näyttävyyttä, mutta sitä Mamma Mia ei tarjonnut. Lavastus oli erittäin pelkistetty, niukka ja yksinkertainen. Aika lailla loppuunmyyty Winter Garden Theatre oli. Tulevalla reissulla ajattelimme mennä katsomaan The Phantom of the Operan, jonka olen kuullut olevan myös visuaalisesti hieno.

New York 2010 088

talvi1

talvi2

Eivät show’mme näihin kahteen loppuneet. Näin jossain kulkiessamme Stompin mainoksen. Tiedätkö Stompin? Youtubessa on paljon videoita, jos haluat katsoa. Olin nähnyt kiertävän kokoonpanon kerran Helsingissä ja ihastunut ikihyviksi. Lippuja sai vain näytöspaikasta, mutta onneksi New Yorkissa on erittäin halpaa ajaa taksilla. Off Broadway -esitykset voivat olla varsin kaukanakin keskustasta, ja niin on tämäkin. Saimme liput, ja ihastukseni vain vahvistui! Stompiin taidamme mennä taas, jos onnistumme saamaan liput.

Radio City Music Hall sijaitsee aivan Manhattanin sydämessä, ja aika usein kävelimme sen ohi. Päätimme kokeilla onneamme, olisiko jokin konsertti, johon vielä saisi lippuja. Paikka kuitenkin on niin kuuluisa, että halusimme senkin kokea. Celtic Woman kuulosti hyvältä. Vielä oli jokunen lippu jäljellä. Vaikka konserttisaliin mahtuu valtavasti ihmisiä, jonottaa piti vain ulkona ennen sisäänpääsyä, mutta suomalaisille tapahtumille tyypillisiä vessa- ja baaritiskijonoja ei ollut lainkaan. Tällaisissa järjestelyissä suomalaisilla olisi oppimista.

Sen sijaan minusta amerikkalaisten konserttikäyttäytyminen oli suomalaisittain varsin erikoista. Eivät minua drinkkilasit katsomossa niinkään ihmetyttäneet, mutta kun yksikin herra tuli väliajan jälkeen aivan reilusti myöhässä mukanaan muovikassillinen eväitä. Aivan vakuuttunut en ollut Celtic Womaneistakaan. Konsertin jälkeen olin päivittänyt Facebookiin näin: “Kuvitteli menevansa kuuntelemaan irkkumusaa, mutta mita saikaan? Varsahyppyja loikkivan kyykkyviulistin, nelja laulavaa pimua, joista yksi oli kuin ylensyonyt Barbie, ja covereita. Ihan nautittava show Radio City Music Hallissa, mutta ei ihan sita, mita odotin Celtic Womaneilta. Kelttilaisen kasite on aika venyva.” (Hotellin tietokoneella ei tietystikään ollut ääkkösiä.)

New York 2010 054

New York 2010 143

Ensimmäisellä New Yorkin matkallani uskoin Macy’sin olevan shoppailutaivaani, mutta toisella kerralla löysin pari uutta rakasta, jotka valloittivat sydämeni ja rahani: Lord and Taylor ja Bloomingdales. Alennusmyyntien aikaan Amerikassa on oikeasti todella halpaa, onhan hintataso suomalaisittain erittäin edullinen muutenkin. Jotenkin tällä matkalla shoppailun huuma riistäytyi käsistä, ja matkatavaramäärä lisääntyi noin 40 kiloa. Silloin vielä sai olla kaksi 20 kilon matkalaukkua matkustajaa kohden, joten emme joutuneet maksamaan ylipainomaksujakaan. Enää (ainakaan Finnairilla, muista yhtiöistä en tiedä) ei saa olla turistiluokassa kuin yksi laukku, joten suosittelen tyhjän matkalaukun kanssa matkaan lähtemistä, jos yhtään pelkää innostuvansa kaupoilla kiertelystä ja on lisäksi huono vastustamaan houkutuksia.

New York 2010 115

New York 2010 046

Vanhoja kuvia selaillessani huomasin Grand Central stationin ja hotelli Hyattin, johon majoitumme tulevalla reissulla. Asuminen on Manhattanilla järjettömän kallista. Taas arvoimme, haluammeko maksaa törkeitä hintoja vai asua pitkähkön metromatkan päässä sieltä, missä kaikki tapahtuma on. Päädyimme taas asumiseen keskustassa. Sittenkin on hintansa arvoista, että astuessa ovesta ulos on keskellä kaikkea ja jokseenkin joka paikkaan voi kävellä. Odottelimme varauksen tekemistä viime viikkoon asti, mikä kyllä kannatti, sillä hinnat ovat kevään mittään jonkin verran laskeneet. Yritämme sitten säästää jostain, vaikka syömällä edullisesti. 

New York 2010 041

New York 2010 035

Next Post:
Previous Post:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.