Hue jäi vaivaamaan jo alkukesästä Hoi Anissa ollessamme. Unesco-kaupunki, Vietnamin entinen pääkaupunki, vaikutti sen lisäksi, että oli kiinnostava, myös olevan jossain ihan siinä lähellä, mutta kun selvisi matkaa olevan pari tuntia suuntaansa, jätettiin menemättä. Kun palasimme Vietnamiin, oli Hue itsestäänselvästi yksi kohteista. Mutta alkuun se oli minulle pettymys. Odotin jotain Hoi Anin kaltaista suloisuutta, mutta vastassa oli selvästi suurempi kaupunki, paikoitellen aivan hirveän rumaa kommunistiarkkitehtuuria, triljoona mopoa. Tarvitsin aikaa. Neljässä päivässä se näytti kyllä hyvätkin puolensa.
Kaupunkia halkoo joki. Asuimme joen rannassa Saigon Morin -nimisessä hotellissa (viehättävä vanha rakennus, mainio sijainti, aamiainen syötiin sisäpihalla, joka oli kuin pariisilainen katukahvila) ikään kuin kaupungin uudella puolella. Tällä puolella on suurin osa hotelleista, ravintolat ja baarit. Vastarannalla on historia, muun muassa keisarillinen kaupunki. Jos Huen kaikkeen historiaan – tai edes murto-osaan siitä – haluaa tutustua, kehotan valitsemaan jonkin muun ajankohdan kuin keskikesän kuumuuden. Elokuun alussa oli niin järjettömän kuuma, että vaikkapa juuri keisarillinen kaupunki tuli lähinnä juostua läpi, mikä on tosi sääli. Toinen minusta kaunis kohde joen tällä puolella oli Thien Mu Pagoda. Mistä ikinä etsii tietoa Huesta, törmää Thien Mun kauniiseen torniin ja pylväisiin. Niiden takana on puistomainen alue ja joitain muitakin rakennuksia.
Huen keskustan ulkopuolella on hautakomplekseja (tomb), joiden kiertelyyn kannattaa ottaa taksi. Skootterin vuokraamisesta haaveiltiin, mutta liikenne oli sen verran vilkasta, että kuski ja paljon peltiä ympärillä oli hyvä ratkaisu eikä tullut kalliiksi. Valitsimme ihan vain kuvien perusteella kauneimmilta näyttävät. Vaikka kaikki olisivat olleet epäilemättä näkemisen arvoisia, kerralla ei jaksa määräänsä enempää, joka tällä kertaa oli kaksi. Jokaisen alue on nimittäin aivan valtavan kokoinen, ja nähtävää ja käveltävää riittää. Ne eivät ole mitään kurkistan vähän portilta -kohteita.
Mielenkiintoisin ei niin historiallinen kohde oli hylätty vesihuvipuisto Thuy Tien Laken rannalla. Jotenkin neljä päivää uhkasi huveta käsistä, joten jakaannuimme: reissukaveri lähti Vietnamin sotaa käsittelevälle DMZ tourille, minä makoilin aamupäivän altaalla ja lähdin iltapäivällä hylätylle vesihuvipuistolle. Vaikka paikka ei ollut kaukana, taksikuski ei sitä tuntenut, mutta soitteli kavereilleen ja löysi perille.
Vesipuisto rakennettiin vuonna 2004, mutta suljettiin vain paria vuotta myöhemmin. Lonely Planetissa todetaan vähän sarkastisesti, että siellä on vieraillut enemmän ihmisiä sulkemisen jälkeen kuin sen ollessa toiminnassa. Se on toisaalta ihan ymmärrettävissä: jos puistossa on vain muutama liukumäki ja yksi uima-allas katsomoineen, ja näilläkin väliä useita satoja metrejä, ei kohde ole mitenkään älyttömän houkutteleva – paitsi hylättynä, ränsistyneenä, graffitien peittämänä, aavemaisena.
Lohikäärmeen luona parveili jonkin verran turisteja, mutta liukumäillä kuljin yksikseni. Siellä oli jotenkin aika karmiva fiilis, kuin jostain kauhuleffasta. Myönnän, että pimeän aikaan ei tekisi mieli siellä olla. En voi sanoa, että minua pelottanut olisi, olihan taksikuskikin lähes näköetäisyydellä koko ajan, mutta jotain vähän kammottavaa paikassa oli. Jos tänne päädyt taksilla, älä päästä kuskia pois vaan maksa odottamisesta. Paluukyydin saaminen voi olla muuten hankalaa.
Iltaelämä, ravintolat ja baarit keskittyvät ei-historialliselle puolelle jokea. Aika selvästi näyttivät ravintolat jakaantuvan turistien paikkoihin ja paikallisten suosimiin. Tuoreilla kevätrullilla ja pähkinäkastikkeella, mojitolla silloin tällöin, voisin elää viikkoja Vietnamissa. Ylipäätään ruoka oli Huessakin varsin hyvää ja halpaa. Ravintola-alue levittäytyy aika pitkälle joen rantamilla. Kauempaa löytyy rauhallisempia paikkoja, jos vain illan kuumuudessa haluaa kävellä eikä jäädä ensimmäisiin, joista saa kylmää olutta ja jotain syödäkseen.
Hue ei ole rantakaupunki varsinaisesti, mutta ei hiekkarannalle ole matkaa kuin reilut kymmenen kilometriä. Vaihtoehtoja on kaksi: Thuan An ja Lang Co. Tapahtui ajatusvirhe ja valitsimme ensimmäisen. Lang Cossa olimme juuri viettäneet upeat päivät Banyan treessä, mutta se yksityisine rantoineen on paljon kauempana. Ilmeisesti Lang Con ranta on pitkä, ja vain 12 kilometrin päässä Huesta on yksi maailman kauneimmiksi sanotuista lahdista. Ja me idiootit emme menneet sinne vaan Thuan Aniin, jossa kyllä riitti hiekkarantaa silmänkantamattomiin, mutta ei oikeastaan mitään palveluja. Joku isäntä iski rantavarjon hiekkaan, mutta mitään tuoleja ei ollut. Siinä sitten aseteltiin pyyhkeet pienen varjon alle huolellisesti ja ihmeteltiin, miten helvetissä saisimme kulumaan neljä tuntia. Sitten tulisi taksi hakemaan, eikä suomalainen rehellisyys anna periksi ajattaa toista turhaan. Oli rannassa muutama ravintola, joista saattoi käydä ostamassa juomia, mutta ruoka oli surkeinta koko matkalla. Odottamani rantapäivä ei ollut ihan täydellinen.
Puhuin jutun alussa kammottavasta kommunistiarkkitehtuurista. Se oli paikoin niin rumaa, ettei oikein voinut kuin nauraa. Yritin laittaa näitä mielessäni järjestykseen hirveyden perusteella, mutta jokaisessa oli jotain, millä ansaitsisi voittajan kruunun, eikö? Mutta siis tämä rumuus sulautui kaiken muun joukkoon, ja Hue on varsinkin vanhoilta osiltaan hyvinkin kaunis. Hue ei ole suosikkipaikkani Vietnamissa, mutta jos on maassa pitkään tai käy monesti, alkaa haluta nähdä monenlaista. Tämä oli minun neljäs kertani Vietnamissa, ja Huella todella oli paikkansa tällä reissulla.
9 comments
Voihan Hue, tulipas ikävä sinne. Etenkin Lien Hoa ravintolaan, se oli jotain niin taivaallista. Mä vietin viime vuonna yli kuukauden tuolla, sillä mun avopuoliso oli vaihdossa siellä. Miten mä en oo kiinnittänyt sen enempää huomiota noihin rumimpiin rakennuksiin? Ehkä mä oon ajellut siellä laput silmillä. :’D
Toi hylätty vesipuisto on mun omia suosikkeja Huessa. Tiesitkö että siellä vielä about viitisen vuotta sitten asui krokotiileja, jotka on poistettu sieltä? Mietittiin silloin, että mitähän ne on syöneet siellä silloin.
Krokotiileja! Onneksi en tiennyt. Olisin pelännyt, vaikka olisin tiennyt, ettei niitä enää ole. Hue oli kyllä mielenkiintoinen paikka. Kaikenlaista nähtävää mutta myös paikallista meininkiä. Mutta ehkä tämä yksi kerta (neljä päivää) riitti. Kaipuuta Hueen ei jäänyt, mutta kiva se oli nähdä!
Hue oli yksi kohde meidän Vietnamin kiertomatkalla muutama vuosi sitten. Mieleen jäi kuninkaallinen illallinen, jossa tälläydyttiin vietnamilaisiksi kuninkaallisiksi ja saatiin kuninkaallisille kuuluva illallinen. Ihan hauska kokemus. Jokiristeily oli myös kohokohtia Huessa. Hautoja käytiin myös katsomassa, mutta 40 asteen helteessä ei oikein jaksanut kiinnostaa. Tuo vesipuisto kuulostaa jännältä!
Kuninkaallinen illallinen kuulostaa todella hauskalta kokemukselta. Jos olisi eteen sattunut, olisin hyvinkin voinut osallistua. Joella matkustettiin vain pieni pätkä pagodalta takaisin keskustaan. Mihin pidemmällä risteilyllä mentiin? Mitä sen varrella näki?
Kuumuus vaivasi meitäkin. Siksi juuri kielletty kaupunki ja haudat tuli lähinnä läpikäveltyä, mikä on tosi sääli, koska olisi niistä ollut paljon muuhunkin!
Tuo hylätty vesipuisto pitäisi kyllä nähdä sitten jos/kun Vietnamiin ja samalla Hueen vielä joskus pääsen. Etenkin lohikäärme vaikuttaa aika hienolta ja erikoiselta.
Tuo vesipuisto on kyllä aika merkillinen ja siksi myös kiehtova. Kuvittelin siellä olevan vaikka kuinka paljon erilaisia liukumäkiä, mutta kuvissani on kaikki (ainakin mitä löysin). Lohikäärme oli kyllä jännä. Toisaalta minulle ei sen tehtävä oikein selvinnyt. Ehkä siitä joskus on ollut liukumäki alas, en tiedä.
Hylätty vesipuisto !!! Hassuja nähtävyyksiä sitä onkin. Alkoi heti kiinnostaa 😉.
Todellakin, kaikenlaista on! Hylätty vesipuisto oli kyllä yksi erikoisimmista, missä olen käynyt.
[…] Hue, historiaa ja monipuolisesti paljon muutakin […]