POKS! Skumppapullo auki. NAKS! Sauna päälle. Kuohut lasiin, sohvalle odottelemaan saunan lämpiämistä ja ystävän tuloa. Perusperjantai? Ei sittenkään. Sauna ja sohva eivät suinkaan olleet kotona vaan Sokos Vaakunan Teuvo Loman suitessa Hämeenlinnassa. Tästä alkoi tyttöjen ilta, A-luokan perjantai. Ystävykset kaukaa 90-luvulta ja yhteinen rakkautemme Sir Elwoodin Hiljaiset värit muutaman sadan metrin päässä Verkatehtaalla. Ei huono!
Minun on häpeäkseni tunnustettava, että oikeastaan vasta viime vuonna tajusin, että Suomessakin voi mennä hotelliin. Tilanteen tekee erityisen omituiseksi se, että vietän kuitenkin hotelleissa noin neljänneksen joka vuodesta. Olin toki ollut työn vuoksi satunnaisesti ja pari kertaa viettämässä laatuaikaa ihan itsekseni, nauttimassa valkoisista lakanoista, rauhasta, hitaista hetkistä, mutta jotenkin minulle ajatus hotelliin menosta Suomessa on ollut aikalailla vieras. Siksi luultavasti moni kiinnostava tapahtumakin on jäänyt väliin: kuka ajaa yöllä kotiin pimeässä, entä jos tekee mieli ottaa viiniä, kuka saa ottaa ja kuka ajaa, pääseekö julkisilla lähelle, tuleeko niitä vielä niin myöhään takaisin. En oikein ymmärrä itseäni, miksi kaikki pitää tehdä niin vaikeaksi. Mutta tunnistan noista kysymyksistä itseni ihan liian helpolla.
Ja kun helpoksikin asian voi tehdä. Hotelli.
Hämeenlinnan yössä
Koska kuskista ei tarvinnut vääntää kättä, tutustuimme myös Hämeenlinnan yöhön. Meille suositeltiin Birgeriä, olutravintolaa Raatihuoneenkadulla. Se vaikutti suositulta, mutta ehkä vähän korttelikuppilalta makuumme. Toinen suositus oli Skogster viistosti kadun toisella puolella. Se olisi ollut selvästi enemmän meidän tyyppiä, mutta puoliksi tyhjä. Kiitos sotilaspukuisten herrojen daameineen asiakkaita oli enemmän kuin kourallinen, mutta kaksi kourallistakaan ei oikein riitä ja meno oli vähän väsynyttä. Hämeenlinnan yön paremmin tuntevat neitoset vihjasivat, että se herää vasta lauantaina, jollei mene iskelmäbaariin laulamaan karaokea. Ystävälleni iskelmä jo sanana aiheuttaa kuvotusta, joten se vilkkaampi Hämeenlinnan yö jäi näkemättä.
*Kiitos upgradesta ja osasta herkkuja kuuluu hotellille.
6 comments
Olemme mieheni kanssa harrastaneet tätä lähimatkailua jo yli kymmenen vuotta. Varaamme huoneen viikonlopuksi Helsingistä, ja vaeltelemme kaupungilla kuin turistit konsanaan. Joskus käymme myös konserteissa, ja jo useampi uusi vuosi on vietetty hotellissa. Asumme siis Espoossa. Hotelliviikonloppu on todella mukava piristys arjen keskelle! Ja paluumatka kotiin ei ole pitkä. 🙂
Tuo on varmasti hyvä, varsinkin jos on lapsia ja lähtee treffeille. Voi olla keskenään enemmän kuin illallisen tai leffan ajan. Minulla on niin kova polte ulkomaille, että mieluiten säästän rahat siihen, mutta toisaalta eipä vaikka ystävän kanssa jaetulle huonelle kovin paljon tule hintaa. Yritåän oppia muistamaan tämän, koska meillä oli superkivaa. Ihan erilainen fiilis olisi ollut, jos olisimme vain käyneet konsertissa.
Hotellihuone, skumppaa ja mansikoita + ystävä, ei taida olla parempaa tapaa viettää iltaa täällä kevät-talvisessa Suomessa. 🙂 Ja kuvat ovat ihanan aurinkoiset! T. Säänainen
Säänaiselle tiedoksi, että oli ihastuttavan aurinkoinen talvipäivä Hämeenlinnassa. 🙂 Mutta tosiaan, muuta ei ihminen oikeastaan tarvitse. Siis kuin skumppaa, mansikoita ja ystäviä. 🙂
Ai ai, kuulostaa kyllä täydelliselle tyttöjen illalle! Mahtava tuo korkokenkäsuklaahässäkkä, harvoin tekisi mieli syödä kenkiä. :’DD Mä harrastin erityisesti ennen paljon Suomessa hotelleja, jopa samassa kaupungissa missä asuin aina silloin. Oon ollut monta vuotta s-ryhmällä töissä ja henkilökuntaetuna oli erittäin edulliset hotellihuoneet niin mikäs siinä ollessa.
Minä haluan työnantajan, joka antaa alennusta hotelleista! :O Minä rakastan hotelleja, vaikka sitten Hämeenlinnassa. Sitä paitsi tuo huone oli niin ihana! Ehkä sängyn joutsenet ja sydän eivät sopineet ihan teemaan, mutta toisaalta onhan ystävyyskin rakkautta mitä suuremmissa määrin. Mutta sen sijaan korkokenkä oli aivan täydellinen mimmien iltaan. Kyllä me siitä jouduttiin aika paljon nakertamaan…