Type and press Enter.

Hong Kong Park ja outoja jouluperinteitä kaoottisessa kaupungissa

Kun iltapäivä oli jo pitkällä, vääntäydyin ulos vaatekomeron kokoisesta hotellihuoneestani. Olin entistä enemmän sitä mieltä, että kaikille stressaantuneille ja väsyneille lomalaisille pitäisi lanseerata pre-loma, pari päivää aikaa vain levätä ennen matkalle lähtöä. Mutta pre-loma olisi kohteessakin paikallaan. Ei nimittäin johtunut puolille päiville nukkuminen ankarasta kreisibailaamisesta vaan jetlagista. Meni illalla kukkuessa neljään. Hississä tapasin naisen, joka oli menossa ottamaan torkut. Oli ollut koko aamun jossain patikoimassa. Mikä aktiivisuus! Mikä kateus!

Toisaalta olin kyllä vähän kateellinen niillekin, jotka bilettivät koko jouluyön. Poliisi pystytti illalla tiesulkuja väkijoukkojen hillitsemiseksi. Satojen ihmisten jonot kiemurtelivat Lan Kwai Fongin muutamaa baarikorttelia kohti, kun haahuilin etsimässä ruokaa. Parhaimpiin (ja ehdottomasti pienimpiin, lyhyimpiin) bilemekkoihinsa sonnustautuneet naisryhmät saivat ajattelemaan, että aika kiva olisi olla mukana (jos päällä saisi olla vähän enemmän vaatetta). Menetettyä nuoruuttako haikailen?

Pilvinen sää on sotkenut suunnitelmiani – jos nyt ylipäätään oli suunnitelmia. Ei kannata oikein lähteä näköalapaikoille, jos näkyvyyttä ei ole. Rannallekin voisi joskus Hongkongissa mennä, mutta farkut ja nahkatakki -lämpötiloissa menisi biitsi vähän hukkaan. Jotenkin ajauduin eläkeläismoodiin: teen yhden asian päivässä. Matkalla tulee eteen kuitenkin kaikkea jännää, jonka perään harhautua. Sitä ei niin helposti tee, jos on tiukat suunnitelmat. Joulupäivän se yksi asia oli Hong Kong Park.

Puistoon pääsee kätevästi metrolla (Admiraltyn asema). Välissä on vain järjettömän kokoinen ostari, yksi yli sadasta Hongkongissa (Wikipedian vajaaksi mainitussa listassa yli 120 nimeä). Ostareilla on hyvät alennusmyynnit, mikä olisi pitänyt ottaa pakatessa huomioon. Ylipainosta saattaa tulla Filippiinien lennolla jo ongelma nykyiselläkin tavaramäärällä, joten sivuutin houkutukset.

Untitled
En käsitä, miten kaikkiin ostareihin riittää asiakkaita.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Matkaoppaat lupaavat kaupungin hälinään ja tungokseen väsyneille hengähdystaukoa, kun menee puistoon. Paskaa puhuvat – tai sitten puoli kaupunkia tarvitsi rauhaa, hiljaisuutta ja joulukrääsää samaan aikaan kanssani. Omalla tavallaan puisto oli kyllä kiva. Se on pilvenpiirtäjien saartama ja tehty ihan kauniiksi. On vesiputouksia ja -altaita, lumpeita ja kilpikonnia, romanttisia siltoja ja pieniä luolia. Toisaalta savisen näköisiin pilleihin taukoamatta puhaltavia pikkuihmisiä, tauotta somettavia isompia kansalaisia ja joulukitchiä. Baarin terassilla saa onneksi hermoja rauhoittavaa juomaa…

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Puiston laidalla on marriage hall. Luultavasti se vihkii liukuhihnalla, koska sen edessä pyöri useampikin morsiamen näköinen seurueineen ja puistossa oli muuallakin vielä muutama pari otattamassa hääkuvia. En ole tainnutkaan ennen paljastaa pahettani osallistua näiden kuvaussessioiden kuvaamiseen. Teen sitä aina ja kaikkialla, ja minulla on jo aika kokoelma hääkuvia sieltä täältä. Keskenään aika erilaisia pareja osui tähtäimeen tällä kertaa.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled
Hänen sulhoaan en kyllä nähnyt. Ehkä ei olekaan morsio?

Koska monet päätiet Hongkongissa ovat vilkkaita, jalankulkijoiden turvallisuutta parantamaan on rakenneltu melkoisia ylikulkusiltaviidakoita. Sellaista pitkin yritin ratikalle. Koko laaja siltahässäkkä oli täynnä pahvilaatikoissa, kootuissa ja litteiden päällä oleilevia ihmisiä. Ensin hämmästelin kodittomien määrää, sillä muutamat olivat makuulla peittoihin kääriytyneenä, mutta mitä enemmän ihmisiä näin, sitä helpompi oli ymmärtää, että nyt vietetään aikaa, hengaillaan kavereiden kanssa, ei suinkaan kärsitä kodittomuutta (epäilemättä heitäkin oli kyllä joukossa). Mietin, mistä moinen tapa, mutta olisikohan asuntojen pienuudesta johtuvaa? Ei mahdu kaveriporukka viettämään joulua pikkukoteihin? Kämpäthän ovat täällä enimmäkseen vallan pikkuruisia. Yksi juhli pahvilaatikkoloungessaan 42-vuotissynttäriään (vähän eri tavalla kuin minä helmikuussa). Pienessä puistossa ostarin vieressä vietettiin joulua kisailemalla ja seuraleikkien parissa. Minutkin työnnettiin pois alta, kun satuin seisomaan keskellä vaateketjurataa. Hyvin näyttivät pärjäävän ne, joilla oli paljon huiveja. Kovin paljon eivät säädylliset hongkongilaiset ketjussaan riisuutuneet.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Samanlainen leiriytymismeininki oli myös Centralin alueella luksusliikkeiden kulmilla. Yksi katu oli pantu poikki, ja jengillä oli oikeasti eväiden lisäksi myös telttoja. Vastaavat bileet olisivat Suomessa epäilemättä varsin kosteita, mutta aika vähän näkyi alkoholia, mutta eväitä jos jonkinlaisia. Silmiinpistävän paljon telttailijat ja pahvilaatikkokansa oli naisporukoita. Miehiä näkyi hämmästyttävän vähän. Jengiä parveili kaikkialla. Katuja oli suljettu. Paikoin vain oltiin, toiset pistivät tanssiksi.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Väenpaljous vain paheni, kun sain kuningasajatuksen mennä katsomaan Hongkongin saaren neonvaloja Kowloonin puolelle. Jonot lautalle alkoivat jo kaukaa ja matelivat hitaammin kuin olisi sielu kestänyt. Ehkä täällä on totuttu ruuhkiin ja siihen, että otetaan oma tila muista välittämättä, mutta minulle on vaikeaa hidastella kolme rinnakkain käsi kädessä kulkevien perheiden perässä tai niiden, jotka samalla käyvät kiivasta WhatsApp-keskustelua (varmaan vieruskaverin kanssa, ei voi muuten asiaa riittää tauotta). Selfieitä luonnollisesti pysähdytään ottamaan juuri niille sijoille välittämättä, tuleeko takaa yksi, kolme vai 300 ihmistä. Joulu on siis aikaa, jolloin kaikki kykenevät paikalliset ovat liikkeellä ja lähes koko hotellien majoituskapasiteetin verran turisteja. Suuri osa hotelleistahan on täynnä joulun aikaan.Untitled

Untitled

Jaksoin hetken kulkea vellovassa ihmismeressä. Ei tullut vieläkään kunnollisia kuvia. Tuloiltana satoi, ja nytkään eivät pilvet haihtuneet, vaikka ennusteet sitä lupasivat. Seisahduin seinustalle, liityin johonkin epämääräiseen verkkoon ja lähetin varauspyynnön kaukana kaikesta olevalla rannalla sijaitsevasta mökistä. Hongkongin jälkeen tarvitaan paljon rauhaa ja hiljaisuutta. (P.s. En saanut mökkiä, koska kukaan ei vastannut. Sen sijaan vuokrasin 300-neliöisen talon.)

Vielä vähän kuvia kaupungilta ja ratikan ikkunasta. Ihan vaan, koska Faceookissa taannoin toivottiin paljon kuvia Hongkongista. Travelloverblogi haluaa palvella yleisöään…

Untitled

UntitledUntitled

Untitled

Untitled

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

6 comments

  1. Avatar

    Aikamoinen tapa viettää joulua pahvilaatikossa. Itse ahdistuin Hongkongin ihmispaljoudesta heinäkuussa, tuo olisi ollut mulle ehdottomasti liikaa. Onneksi sun seuraava kohde on ehkä vähän rauhallisempi. ;–)

    1. Avatar

      Ja vieläpä jos ei ole pakko! Noutoruokaa ehkä voisi syödä muuallakin kuin pahvilaatikossa ylikulkusillalla.

      Filippiineilläkin on kyllä jengiä, mutta häsläys on erilaista. Mutta just nyt Badianin saarella on rauha. Mitä nyt veneet pörisevät kuin ruohonleikkurit.

  2. Avatar

    Hyvää matkarikasta vuotta!
    hieno tuo puisto, aika mielenkiintoiset hääkuvat. Joo välillä tulee mietittyä että mitenköhän monen kiinalaisen ym. kuviin sitä onkaan itse päätynyt nähtävyyksillä. Olisi aika outoa/jännä bongata oma yllätyskuva jostain netistä, mutta eihän ne yleensä tule vastaan. Olen kuitenkin varma että kiinalaisturistit jakavat lomakuvansa somessa ja useilla sivuilla

    1. Avatar

      Aasialaisten selfiebuumi on ihan nextillä levelillä suomalaisiin verrattuna. Suunnilleen jokainen hongkongilainen on Instassa ja tuuttaa sen täyteen ties mitä. Että tosiaan sitä saattaa itsekin olla kuvissa jossain taustalla. Maisemia näkyvät aasialaiset ylipäätään kuvaavan tosi vähän, jollei kuvassa sitten ole myös ihmistä.

      Ja kiitos! Tästä saattaa tulla kaikkien aikojen reissuvuosi!

  3. Avatar

    Onpa kiva lukea juttuja vanhasta kotikaupungistani 🙂 Se on kyllä ahdas kaupunki mutta jollain oudolla tavalla onnistuin kiintymään siihen. Kai se oli pakkokin kun siellä niin kauan asuin 😀 Muuten olen vähän laiska kommentoimaan sun postauksia vaikka mieli tekisi, kun olet reissaillut vaikka missä ja sulla on huikeita ja hauskoja kokemuksia, mutta huvikseni halusin kertoa (kun kerrankin tiedän jostain jotain!) että nuo pahvilaatikkoryhmittymät on filippiiniläisten kodinhoitajaorjien vapaapäivän viettoa. Sama ilmiö tapahtuu joka sunnuntai. En jaksa kovin seikkaperäisesti asiaa selostaa, mutta jos kiinnostaa, niin löysin tällaisen artikkelin aiheesta: http://thingsasian.com/story/maids-day-hong-kong

    Ja jos siis tätä kommenttia edes enää näet näin kuukauden myöhässä 🙂

    1. Avatar

      Kiitos! Todella mielenkiintoista oli kuulla pahvilaatikoiden tarina. Olivat niin hämmentävä näky. Ja ihanaa, että kommentoit!

      Minäkin ehdottomasti pidän Hongkongista. Siinä on paljon todella hyvää. Nyt otinkin puheeksi vain rahanäkökulman. Oma fiilis olisi muutenkin aivan erilainen, jos olisin ollut vaikka viikkoa-paria myöhemmin, kun pahin jouluryysis on ohi ja paikalliset taas arjen askareissaan, eivät vapaalla.