Pressimatka (järjestäjinä Historical Park ja Rosetta Moto Tours)
Ennen kuin voin puhua Historical Parkista, minun on avattava bulgarialaista kansanluonnetta ja kerrottava pieni pala maan historiasta. Lue vain rauhassa eteenpäin. En kerro yksityiskohtia, en vaivaa sinua liiaksi asialla, josta en itsekään tiedä tarpeeksi. Mutta sain tutustua viikon Bulgariaan ja sen ihmisiin, jotka opettivat ymmärtämään, että tuolla kansalla todella on syytä ylpeyteensä.
Bulgarialainen kansanluonne
Viikossa ei tietenkään saa edes pintaraapaisua, mutta jotain minä ymmärsin. Ensin minusta tuntui, kuin nuo ihmiset rakentaisivat loisteliasta menneisyyttä lähinnä mielikuvituksen avulla. Tiedätkö Tommy Helstenin ”ei koskaan ole liian myöhäistä saavuttaa onnellinen lapsuus”? Sama olo tuli Bulgariassa. Ei koskaan ole liian myöhäistä luoda merkittävä historia. Ja olin aivan käsittämättömän väärässä.
Menen vähän asioiden edelle. Kuuntelin avajaissanat Historical Parkin avajaisissa. Hankkeen vetäjä alkoi puhua ensimmäisenä itsestään. Hän kertoi tulevansa köyhästä perheestä mutta olleensa aina ylpeä kansalaisuudestaan. Hän kertoi, että uskoi aina siihen, että kaikki on mahdollista.
Kurkistus kulttuuriaarteisiin
Muistan edelliseltä kerralta Bulgariassa Rilan luostarin. Se on Unescon maailmanperintökohde ja ehdottomasti aivan mieletön. Mutta kun Unesco-kohteita on maassa yhdeksän lisää. Näin esimerkiksi kallioon louhitun kirkon, jossa on maalaus Jeesuksen viimeisestä ehtoollisesta. Se on maalattu toistasataa vuotta ennen Da Vincin vastaavaa. Kirkon maalauksia on konservoitu, mutta se ei vie autenttisuuden tunnetta.
Näin luostarin, edelleen toiminnassa olevan, jonka puukaiverrukset ja ikonit saivat melkein itkemään. Kerrotaan, että voimakkaassa maanjäristyksessä rakennukset ympäriltä tuhoutuivat, mutta kuin jokin voima olisi siirtänyt vyöryt luostarin kirkon kahta puolta, sillä se ei vaurioitunut lainkaan.
Näillä huudeilla on noin kymmenen tuhatta hautaholvia, joista toki suurimmasta osasta aarteet on ryöstetty vuosituhansien kuluessa. Mutta joitain hautoja on säilynyt melkein kuin vanhassa loistossaan. Näkemästäni aarteet on viety museoon, mutta se antaa käsityksen, millaisia nuo traakkilaisten haudat ovat olleet. Valitettavasti valokuvaaminen ei ollut sallittua edes ilman salamaa. Haudat paljastavat myös uskomuksia. He uskoivat, että seitsemän päivän jälkeen sielu on vapaa. Siksi hautakammion sulkevaan kivioveen tehdään reikä. Samassa haudassa ovat mies ja vaimo. He eivät suinkaan ole kuolleet luonnollisesti samaan aikaan. Mutta koska uskottiin, että ikuinen elämä jatkuu tämän jälkeen, vaimo usein joi myrkkyä päästäkseen miehensä mukaan.
Olkoon tämä kylliksi yhdelle kerralle. Bulgariassa on niin valtavasti historiaa, että alkaapa kaivaa maata oikeastaan missä tahansa, muutaman maakerroksen alta paljastuu kokonaisia maailmoja. Älytön määrä rakennushankkeita on kaatunut siihen, että ensimmäisellä kaivuulla on osuttu asutukseen vuosituhansien takaa. Historia on Bulgarian liito-orava. On laitonta rakentaa tällaisille paikoille.
Neoliittikylä – rekonstruktioharjoitus ennen suurta koitosta
Noin puolen tunnin ajomatkan päässä Varnasta on neoliittikylä, pienehkö kulttuurikohde, joka tekee ikiaikaisen historian todeksi. Se kertoo Bulgarian historiasta neoliittikaudelta alkaen, eli ajalta, jolloin alettiin asettua aloilleen, ei enää vaellettu ruoan perässä. Alettiin rakentaa pysyvämpää asutusta, opeteltiin viljelemään, säilömään ruokaa, tekemään työkaluja, jotka mahdollistavat elämää. Harjoituksen jälkeen oli aika tehdä lihaksi se, mikä on mahdollista. Koska kaikki on mahdollista.
Historical Park – bulgarialainen kansallistunne lihallistuu
Kun tulin Bulgariaan, kukaan ei oikein ollut kertonut minulle, mikä Historical Park on. En oikein osannut kysyä, koska tunsin itseni vähän hölmöksi. Mutta nyt tiedän. Kyse on yksityisten ihmisten lahjoitusvaroin aikaansaamasta valtavasta projektista. Heillä oli missio saada bulgarialaiset mutta myös ulkomaalaiset ymmärtämään, millainen maan historia todella on. Paikat, joista kerroin, ovat kuin kätkettyjä helmiä, joista edes maan kansalaiset eivät tiedä, saati että muut tietäisivät.
Bulgarialla on Euroopassa merkittävää esihistoriallisia perintöä kolmanneksi eniten Italian ja Kreikan jälkeen. En voi väittää tienneeni. Onhan Bulgaria jotain kommunismin ja Euroopan reunan väliltä, eikö? Kyllä, altistan itseni ja ennakkoluuloni (ja samalla epäilemättä suurimman osan muiden ennakkoluuloista) nyt arvioitavaksi ja pidän itseäni naurettavana.
Tämän historian tuo ylpeä kansa haluaa näkyväksi. Se teki sen ilman valtion tai EU:n tukea. Tarvittiin vain tavallisia kansalaisia, jotka uskoivat siihen, että kaikki on mahdollista. Sain tutustua ihmisiin, jotka ovat tehneet hurjan määrän vapaaehtoistyötä, antaneet rahaa ja jotka olivat nyt avaamassa Historical Parkia. Lauantai 22. kesäkuuta oli suuri päivä. Hankkeen johtaja avasi tilaisuuden kertomalla, että hän jo lapsena uskoi kaiken olevan mahdollista.
Vaikka oli suurten avajaisten aika, Historical Park ei valitettavasti auennut vielä yleisölle. Kuten kuvistani näet, se on vielä suuri rakennustyömaa. Mutta kesä-heinäkuun vaihteessa sen ensimmäinen osa avataan, ja seuraavien kolmen vuoden aikana siitä avataan parissa erässä lisää osia. Se on siis rekonstruktio vuosituhansien taakse ylpeiden bulgarialaisten historiaan. Alue on valtava. Se tehdään pieteetillä. Jokainen yksityiskohta on mietitty. Jo neoliittikylässä näki, mitä voi saavuttaa, kun uskoo asiaansa.
Tiedätkö, minä koin suurta ylpeyttä saada olla mukana, kantaa Historical Park t-paitaa. Suomalaiset yhä vähemmän ovat ylpeitä suomalaisuudestaan, ja varsin paljon kuulee sitä, että kaikki on ankeaa, mikään ei ole hyvin, säännöt ahdistavat ja mitä vielä. Bulgariassa elintaso ei ole lähelläkään omaamme. Mutta onko bulgarialaisilla suurempi sydän? Ainakin minun kohtaamillani oli. Minkä eteen me ponnistelisimme näin? Lätkäjuhlien? Ei, ei niitä tälläkään kertaa maksettu kolehti keräämällä. Ja Historical Parkin kohdalla puhutaan kohta kymmenen vuoden projektista ja miljoonista ja miljoonista euroista.
Lisätietoja Historical Parkista saat täältä.
14 comments
Bulgaria on niin aliarvostettu matkakohde. En nyt voi väittää et se omakaan lempimaa olis, mutta mikäli sille antaa mahdollisuuden käymällä muuallakin kuin Sunny Beachilla tai Kultahietikolla, huomaa varmasti, että Bulgaria on muutakin kuin halpoja hintoja ja bile-/rantakohde. Asuin maassa neljä vuotta sitten ja harmittaa vieläkin, että Rila ja vuoristoalueet jäi silloin näkemättä, sillä ne on juuri niitä Bulgarian kätkettyjä helmiä.
Bulgaria on ihan huikea. Juttuani on jeattu käännöksenä aika laajalla Facessa, ja joku aika osuvasti kommentoi, että jos tarjoamme vain aurinkoa ja halpaa kaljaa, saamme turisteja, jotka etsivät juuri sitä. Mutta jos tarjoamme kulttuuria ja teemme sitä tunnetuksi, saamme toisenlaisia turisteja. Se on niin totta. Menneen kesän matka oli sellainen, että Bulgaria teki vielä suuremman vaikutuksen kuin ensimmäisellä kerralla. Se on hieno maa. Mitä enemmän olen maailmaa ja tässä tapauksessa vertailukohteena Eurooppaa nähnyt (käynyt kaikissa maissa), sitä enemmän olen alkanut arvostaa näitä ei niin tunnettuja, joissa turismi ei vielä ole teollisuutta kuin paikoin.
Olen käynyt Bulgariassa kerran — en rannikolla vaan Rilan, Banskon, Plovdivin ja Veliko Tarnovon alueilla viikon ajan. Huikea kokemus – erityisesti Plovdivissa missä sain maistaa erinomaisia punaviinejä Bulgarin parhaassa viiniravintolassa. Hinta-laatusuhde 150%. Myös tiet olivat erinomaisessa kunnossa (pl. rajamatkaa Serbiasta kohti Rilaa). Niin – ja ihmiset olivat todella ystävällisiä, vaikka välillä ei yhteistä kieltä löytynyt auttoivat he parhaansa mukaan turistia. Samaa lämpöä koin Romanian pienissä mustalaiskylissä ja Albanian maaseudulla. Sunny Beach on varmaankin ihan toinen Bulgaria tai ainakin se antaa itsestään sellaisen.
Mainitsemistasi alueista minulle muut tuttuja paitsi Bansko. Minulla aivan samat fiilikset Bulgariasta. Se on niin aliarvostettu matkakohde juuri Mustanmeren rannikon vuoksi. Se kun on ainoa, mistä oikeastaan maailmalla tiedetään.
Balkan on jäänyt vähän vieraaksi, koska en ole siellä moneen vuoteen käynyt ja Bulgaria nousee esiin maana, jossa turakaista kustaan silmään. Kiva olisi tietysti kokea vähän diipimpiä paikkoja siellä. Bulgarialaisethan ovat olleet vain pelinappulana Turkin ja Venäjän välisissä kiistoissa ja siellä on ollut jokin Itä-Rumeliakin. En siis usko, että bulgarialaiset ovat mikään yhtenäinen kansa, eivät suomalaisetkaan ole. Lähtisin mieluiten luonto edellä ja tutustuisin ihmisiin vasta sitten.
Tiedätkö, siihen nähden, kuinka paljon juttuni bulgarialaista käännöstä tai pientä antamaani haastattelua on katsottu, kommentoitu ja jaettu, ainakin Historical Parkin yhteydessä voi puhua yhtenäisestä kansasta. Jaoissa puhutaan sadoista, katsojissa sadoista tuhansista. Mutta toki tämä on vain minun kokemukseni maasta.
Olipa tosiaan hieno postaus ja antoi ihan uudenlaisen näkökulman Bulgariaan ja bulgarialaisiin. Omat kokemukseni maasta kun ovat Kultahietikolta teininä tehdyltä bilematkalta.. Meillä saattaa olla mahdollisuus päästä Bulgariaan viinimatkalle nyt syksyllä ja odotan kyllä entistä enemmän reissun toteutumista tämän jutun luettuani.
Tämä juuri. Mustanmeren rannikko on se, minkä ihmiset tuntevat. Se on ihan muuta kuin aito Bulgaria. Rantalomallekin voisi mennä Varnaan, jonka kaupunkiranta on kilometrien mittainen mutta ympärillä elämää, ei vain all inclusive -resorteja. Bulgarialla on antaa niin paljon. Turisti ei vain usein ole valmis ottamaan sitä vastaan.
Mulla ei ole juurikaan käsitystä Bulgariasta, Sunny Beachistä olen kyllä kuullut mutta ne kohteet ei yleensä kiinnosta. Tästä sain kyllä taas innostusta lähteä tutkimaan maata paremmin. Rila näyttää ainakin Gmapsin kuvissa upeelta ja satunnaisotannalla ihan kivannäköisiä teitäkin.
Tiet ovat enimmäkseen varsin hyvässä kunnossa. Aika paljon olin tien päällä: joitain satoja kilometrejä autolla, 1100 moottoripyörällä. Rila on mielettömän kaunis, ja vastaavaa upeutta on paljon.
Bulgaria on jäänyt jotenkin epäkiinnostavaksi, kun olen tutkinut Euroopan karttaa ja pyöritellyt mielessäni eri vaihtoehtoja, minne matkustaa. Mieleen on jääneet jutut turisten ryöstöistä ja huijauksista sekä palvelun tylyydestä. Toki ei pitäisi antaa negatiivisten juttujen vaikuttaa vaan mennä itse katsomaan ja muodostaa omat mielipiteet. Sun postauksesta kyllä välittyi positiivinen fiilis maasta ja sen ihmisistä
Kovin paljon en suosittelisi mitään maata tuomitsemaan huhupuheiden perusteella ja itse näkemättä. Jos antaa ennakkoluulojen vaikuttaa, voi jäädä Bulgarian kaltaisia aarteita näkemättä, ja toisaalta jos menee vain Mustanmeren rantakohteisiin all inclusive -hotelleihin, ei voi kovin paljon odottaa. Mutta jos haluaa oikeasti tutustua maahan, voi kokea hienoja juttuja.
Romaniassa käydessäni kiinnostus myös Bulgariaa kohtaan heräsi. Olihan Romania upea, miksei naapurimaa Bulgariakin? Ajatus siitä, että Bulgaria on vain aurinkorannikko täynnä nahkansa polttaneita turisteja on hieman vanhanaikainen ja ennakkoluuloinen ajatus. Epäilemättä kansakunnan historia on mielenkiintoinen varsinkin jos pääsee uppoamaan siihen ihan
noin lähietäisyydeltä.
Se todellakin on vanhanaikainen ajatus, mutta valitettavasti se, mikä suurimmalla osalla suomalaisista on, kun ei Bulgariasta oikein muuta tiedetä.