Qatarin-matkalle lähtiessämme jo tiesimme, että aavikko ja The Inland Sea pitää nähdä. Koska vuokra-autoilla ei ole lupa poiketa virallisilta teiltä, pääsee aavikolle vain järjestetyllä retkellä. Varasimme retken hotellin varauspalvelun kautta. Joltakin paikalliselta matkanjärjestäjältä he ostavat palvelun. Valitettavasti hävitin jo esitteen enkä muista firman nimeä. Retken hinta olisi ollut jokseenkin sama, osallistuu sille yksi tai neljä ihmistä, eli vähän yli 200 euroa. Kallilta se tuntui, mutta oli ehdottomasti hintansa arvoinen.
Minä ainakin luulin, että ajelemme jossain jeeppi-jonossa, kuten olen joitain valmismatkojen retkiä nähnyt tehtävän, mutta näin ei ollut. Meitä tuli hotellilta hakemaan filippiiniläinen John uudella Land Cruiserilla, ja ihan omana autokuntanamme lähdimme aavikolle. Alkuun John oli kamalan puhelias, mutta huomasi kai suomalaisen vaiteliaisuuden aika pian ja oli itsekin hiljaa.
Enimmäinen pysähdyspaikka oli siinä, missä maantie vaihtuu hiekaksi.
Pitihän kameliajelu kokeilla. Edellisestä kerrasta Gizan pyramideilla oli vierähtänyt 20 vuotta. Kamalan pettynyt olin, että ajelu kesti vain viitisen minuuttia. Kaveri talutti meitä minimalistisen lenkin. Ei kameli kyllä erityisen mukava tai pehmeä istuttava ollut!
Kameleilta tie vei suoraan aavikolle. Siellä täällä näkyi joitain radio- tms. mastoja muttei mitään muuta ihmiseen viittaavaa. Jokunen auto tai mönkijä nähtiin, mutta muuten oli vain hiekkaa.
John päästi kaiken poikamaisuutensa valloilleen hiekalla ajellessaan. Aavikolla menee aikojen saatossa pakkautuneita teitä, siis väyliä, joita voisi tieksi kutsua. Niillä saatettiin ajaa sataakin. Mutta suurin osa ajasta paineltiin dyynejä ylös ja alas. Milloin auto kallisteli niin, että pelkäsin sen tekevän voltin, milloin laskettiin dyynin reunaa alas niin, että auto vain liukui omalla painollaan. Pakko on silti myöntää, että hauskaa se oli! Aina välillä ajattelin, että tekisi mieli itsekin kokeilla ajamista, mutta luultavasti olisin saanut auton vain vajoamaan hiekkaan…
Ympärillä on vain hiekkaa. Koko loman ajan oli aikamoinen tuuli. Aavikolla tuulen jäljet näkyvät dyynien muodosta.
Tarvittiin vielä vähän ajelua varsinaiseen kohteeseen, The Inland Sealle. Sinne järjestetään retkiä sekä päivällä että illalla, mutta auringonlaskun aikaa pidetään upeimpana. Olimme perillä ajoissa, ja siellä oli aivan hiljaista, kunnes seuraavat safariasiakkaat tulivat.
The Inland Sean taustalla näkyvät Qatarin ainoat vuoret. Ne sijaitsevat Saudi-Arabian rajalla. Tätä lähemmäs en taida Saudi-Arabiaa päästä. Länsituristi ei ole sinne kaikkein halutuin.
En ole rannalla auringonlaskuun tuijottelija, mutta tämän todella halusin kokea: onhan The Inland Sea ja auringonlasku siellä kaikkien Qatarin matkailusivujen perusteella tärkein luontokohde, jota Qatarilla on tarjolla. Sen vaikuttavuutta en voi käydä kiistämään. Noin viideltä iltapäivällä aurinko laski, ja suunnilleen puolen tunnin kuluttua oli pilkkopimeää. Ilma alkaa viiletä huomattavasti jo auringon aloitettua laskeutumisen.
Pimeän laskeuduttua menimme vielä illalliselle “beduiinileiriin”. Aikani vähän mutisin tuollaista epäaitoutta ja turisteja varten pystytettyä teatteria, mutta eipä kai Suomen Lapin “aitouskaan” ole tämän kummempaa. Tuntui varsin hupaisalta olla suuressa teltassa keskellä aavikkoa ja katsoa jättimäiseltä (hiekalta suojaan muovipussiin pakatulta) plasma-tv:ltä satoja kanavia.
Auringon laskettua aavikolla on oikeasti pimeää! Vain “leireistä” kajastaa vähän valoa, eikä niitäkään monta ole. Mietin, miten John ikinä näkee säkkipimeässä suunnistaa aavikolta pois. Mutta paluumatka oli selvästi menomatkaa lyhyempää reittiä ja kovaksi pakkautuneita ajoväyliä pitkin. Keskellä aavikkoa hän pysähtyi, sammutti moottorin ja laittoi valot pois. Niin pimeässä en ole koskaan ulkona ollut. Taivaan tähtiä lukuunottamatta ei näkynyt kuin mustaa kaikkialla.
Sysimusta autiomaa voisi tuntua pelottavalta, jos sinne yksin joutuisi… Aavikon hiljaisuus ja pimeys oli kyllä niin vaikuttavaa ja kiehtovaa, että mieleen tuli halu joskus yöpyä siellä. Ehkä vieressä pitäisi kuitenkin koko ajan olla auto, jolla kaasuttaa kaupunkiin, jos city-tyttöä alkaa hirvittää.
