Baku – herkuttelijalle ja shoppailijalle

Baku on mieletön lomakohde kulinaristille! Itse en varsinaisesti pidä itseäni ruokamatkailijana. En siis lähde mihinkään vain ruoan takia (paitsi Kaukoitään tekisi mieli nyt mausteisten ruokien ja nuudeleiden vuoksi!), mutta ruoalla on suuri osa loman onnistumisessa. Bakussa tuntui, kuin olisimme yhden päivän vain syöneet. Siirryimme vain ravintolasta ja kahvilasta toiseen. Nämä kaikki kuvat eivät sentään ole siltä yhdeltä ja samalta ruokaturneelta. 

Ravintolat ja kahvilat – ainakin ne, joissa kävimme – olivat kaikki poikkeuksetta erittäin siistejä ja tyylikkäitä. Hintataso on suomalaiselle halpa, tilaa ravintolassa mitä tahansa. Täysin eri tilanne on hotellien suhteen. Oma hotellimme oli todella huono, vaikka maksoi 150 euroa yöltä. Paremmista olisi saanut pulittaa kaksi kertaa enemmän. En ole seurannut, mikä hintatilanne nyt on. Voi olla, että kesäkuussa majoituspalvelujen hintoja nosti kansainvälinen öljyalan konferenssi. 

Mutta nyt ruokamatkalle Azerbaidzaniin!

Kun teki mieli makeaa…

Välipalalla Gazelli Cafessa…

Tosinälkään..

Lasillisen seuraksi (tietenkin ilmaiseksi)…

Varjoisassa kahvilassa nesteytystä…

Uhkarohkeita kokeiluja…

Bakussa on myös näyttäytymispaikkoja. Yksi on lounge-tyyppinen terassibaari Chinar. Tarjoilija kehotti valitsemaan paikat vapaasti. Otimme mukavanoloisen katoksellisen sohvan, ainoan jota ei ollut varattu. Paikalle valui koko ajan nuorehkoa porukkaa, ja ainakin naisista saattoi päätellä, että paikalla oli yksi tarkoitus ylitse muiden: nähdä ja tulla nähdyksi.

Ruokalistalla oli sushia ja yleiseen hintatasoon nähden melko kalliita drinksuja. Emme kuitenkaan ehtineet tehdä valintaa, ennen kuin toinen toinen tarjoilija saapui paikalle. Sohvassa istuminen olisi edellyttänyt vähintään 50 manatin (noin 52 euron) ostoksia. Tavallisessa pöydässä olisi saanut juoda lasillisen ilman muuta ostopakkoa. Päätimme itse poistua paikalta, koska ei ollut nälkä ja koska viidelläkympillä sushia olisi pitänyt syödä aika tavalla. Tuli niin elävästi mieleen välikohtaus Riomaggioressa, jolloin tyytmättömyyteni kylmään, mikrossa lämmitettyyn lasagneen sai tarjoilijan hiiltymään. Tällä kertaa ei sentään heitetty ulos.

Baku on erinomainen kaupunki myös ostosmatkailuun, jos sellaista haluaa harrastaa. Koska Azerbaidzan on öljynsä vuoksi tavattoman rikas, tai ainakin osa kansalaisista on erittäin varakkaita, myös suuri joukko kansainvälisiä huippumuotitaloja on rantautunut sinne. Varsinkin rantakadun varsi on vierivieressä huippumerkkien liikkeitä.

Mitäpä itämaiden ostoksista tuleekaan ensimmäisenä mieleen? Matot. Mattoja näkyi varsinkin vanhan kaupungin alueella.

Azerbaidzanin historia yhtenä entisistä neuvostotasavalloista näkyy tietysti katukuvassa. Ainakin minä liitän rintamerkit ensisijaisesti neuvostoperinteeseen. Jollen väärin ymmärrä, nuokin olympiarenkaat liittyvät Moskovan kisoihin vuodelta 1980. Rintamerkit olivat muutenkin kovin neuvostoaiheisia.

Älä kysy, mitä nämä ovat. Saattavat olla hattuja. Tai peruukkeja. Nämä yksilöt toki näyttävät hatuilta enemmän, mutta tarjonta vaihteli myyjien välillä.

Länsimaalaiset ostarit ovat saapuneet myös Azerbaidzaniin. Lonely Planetimme oli vuodelta 2008, jolloin esimerkiksi tätä Park Bulvar -ostaria ei vielä ollut.

Ostarissa ja kaupungilla muualla on jokseenkin kaikki suuren volyymin ketjuliikkeet, joita Suomessakin on, ja vielä muutama lisää (Zara, Mango, Bershka jne.). Niiden hintatasosta en osaa sanoa, koska en niissä kierrellyt (enkä käy niissä kotonakaan), mutta Hilfigerille tieni taas vei, ja se oli selvästi Suomenkin hintoja kalliimpi.

Bakun ulkopuolella, ehkä noin kymmenen kilometrin päässä, on kiinalaistavaran jättimarkkinat. Ajoimme paikan ohi matkalla Qobustaniin. Se näytti pellolle rakennetuilta jättihalleilta. Kaikki myyjät ja tavarat ovat kiinalaisia. Myynnissä on vaatteita, elektroniikkaa ja mitä nyt Kiinassa halvalla tehdäänkään. Asiakkaita tulee bussilasteittain myös Venäjältä ja muista naapurimaista. Ei tehnyt mieli liittyä joukkoon.