Venetsia on minun suuri rakkauteni. Kerron sen taas, jos et vaikka ole sitä koskaan ennen kuullut. Kävin viellä nyt ehkä yhdeksännen kerran. Jos on matkalla Toscanasta Sloveniaan, on lähes rikollista olla pysähtymättä matkalla ja käydä katsomassa, mitä rakkaalleni kuuluu. Eihän se parhaalla mahdollisella tavalla voi, koska risteilylaivat tuhoavat laguunia, asunnot valuvat sijoittajille, Airbnb-käytössä saa parempaa vuokraa kuin saisi pitkäaikaisasukkailta ja oikea elämä pakenee pois noilta maagisilta saarilta.
Mutta ajatusta, että Venetsia olisi ulkoilmamuseo, en edelleenkään allekirjoita. Se voi olla paikoin turistien liikakansoittama, mutta jos kuvittelee sen olevan vain San Marcon aukio, rautatieaseman kulmat, Rialton silta ja Accademia, ei ole nähnyt minun Venetsiaani. Minun kaupunkini lumo on jossain vähän syrjempänä pienillä aukioilla, hiljaisten kanavien rannassa, siellä missä mummot vetelevät kauppakärryjä ja lapset leikkivät. Kyllä minä taas olin San Marcollakin. Join 19 euron (kyllä, ihan käsittämätöntä!) Aperol Sprizin ja seurasin, kuinka kahvilat ovat tyhjentyneet sitten viime näkemän. Hinnat ovat karanneet ihan käsistä. Muistan, milloin puolikkaan viinipullon sai 25 eurolla. Se oli vielä ihan kohtuullista. Kun jengi ei raaski istua kahviloiden terasseilla, se parveilee aukiolla ja syöttää puluja, mitä en ymmärrä. Järjetön lintujen määrä tuo paikalle myös lokit, jotka sitten käyvät varkaissa myös kahviloiden pöydissä. Minulta lähti viimeksi yksi neljännes poskettoman kalliista leivästä.
Rialtolla pysähdyin juomaan pienen Bellinin, jonka olin kaupasta ostanut. Siitä tiirailin sillan alla kulkevaa highwayta, Canal Grandea. Sen liikenne on minusta aina ollut valloittavaa. Paremmat näkymät on kyllä Accademian sillalta. Mutta Rialton sillan ylittämällä löydän suosikkibaarini. Se on halpa. Oikeasti tuon kalliin kaupungin yhdeltä parhaista paikoista löytyy pieniä sämpylöitä ja edullista viiniä myyvä pikkuinen pystybaari. Se on aina täynnä. Tai siis pieni aukio sen edessä on. Baarilla ei sisällä ole asiakaspaikkoja. Kaukana on sääntö-Suomi ja tällaisen ihanuuden kieltäminen.
Olin Venetsiassa ensimmäisen kerran 14 vuotta sitten. Silloin rakastuin. Jotain selviä muutoksia San Marcon aukion hintojen lisäksi on helppo huomata. Feikkilaukkujen myyjät ovat poissa. Enää ei myydä pissiksille vuittoneita kadun kulmissa. Aasialaistaustaisia miehiä, jotka ennen myivät lötkölimoja ja muita leluja aukioilla, näkyy nyt töissä esimerkiksi tarjoilijoina. Tämä on hieno kehitys. Yhteiskuntaan on mahdollista integroitua. Monia pikkukauppoja pitää nyt kiinalaiselta näyttävä mies. Tämä globaali trendi näyttää saavuttaneen nyt myös Venetsian. Heitä näkyi myös ravintoloitsijoina. Tästä kehityksestä en ole ihan hyvilläni.
Mutta Venetsia, ah. Haluaisin taas kertoa, miksi sitä rakastan, mutta toistaisin vain itseäni. Olen pukenut ajatukseni sanoiksi esimerkiksi täällä.
Tällä kertaa asuin Mestressä ja kuljin kaupunkiin junalla. Tähän oli syynä pakettiautossa olleet Vespat ja oma tarpeeni jatkaa taas junalla. Oli vain helpointa näin. Ei vaihtoehto huono ollut. Tapasin junassa puolalaisen nuorenparin, joka sanoi, että tämä on myös budjettimatkailijalle ainoa tapa päästä kokemaan maaginen Venetsia. Viimeinen juna lähtee muuten yllättävän aikaisin. Se kannattaa muistaa, jos tähän vaihtoehtoon tarttuu. Taksilla voi äkkiä palaa säästö saarella asumiseen verrattuna. Mutta pakko on sanoa, että kyllä oma tunnelma vähän laski kävellessä asemalta hotellille. Minulle oikea tapa on olla ytimessä. Seuraavan kerran olen. Se tulee helmikuussa. Silloin asutaan kahden rakkaan ystävän kanssa Canal Granden rannalla ja nähdään karnevaalit. Siinä on taas yksi unelma, jonka on aika toteutua.
12 comments
Venetsia on kyllä mielenkiintoinen kohde. Minä olen käynyt siellä Veronasta ja Mestrestä käsin, tosin en enää majoittuisi mestreen en kokenut sitä hyväksi vaihtoehdoksi. Venetsiasta menee risteilylaivojen lisäksi päivittäin paljon myös suuria lauttoja, joten ne myös kuluttavat laguunia kuten myös tulvat joita on usein ja olisi myös ilman laivoja. Minusta on vähän hassua miten paljon blogeissa on viime aikoina syytelty laivoja, kun kuitenkin aika monet bloggaajat kuitenkin lentävät ja myös kerosiini saastuttaa ja tuhoaa ilmastoa koska se ei jää taivaalle ja leviää ympäristöön. On hyvin surullista miten useissa kohteissa on peltoja suoraan lentokenttien vieressä, niistä sitten tulee kerosiini viljatuotteita kauppoihin esim. Heathrowlla. Taitaa aika moni alkuperäinen asukas myös muuttanut pois Vantaalta lentomelun takia, kuten Venetsiassa paikalliset muuttaa tulvien, laivojen yms. syiden takia mantereelle. Se ekologisin liikkumatapa olisikin vain kävely, pyörä tai soutuvene
Minä en ole suuremmin ilmastoasioista puhunut enkä puhu. Minulla ei ole varaa siihen ollenkaan. Venetsian kohdalla laivat kuitenkin ovat todellinen ongelma. Sitä ei voi kiistää. Tietenkin kaikki ilmastoon vaikuttava vaikuttaa Venetsiaan myös.
Voi Venetsian karnevaalit on mullakin bucket listalla! Venetsia on munkin suosikki, tosin vain kahden visiitin perusteella. Kaikesta yliturismista huolimatta haluaisin sinne takasin!
Onhan tämä ristiriitaista. Tiedostetaan ongelmat, mutta halutaan takaisin. Mutta se vaan on niin ihana.
Voi, olen aina halunnut käydä Venetsiassa, mutta hitsit vieköön! Onko se noin kallis paikka!! Harmillista, kun näyttää niin viehättävältä. Ymmärrän hyvin, että olet ihastunut siihen. Ehkä minullakin on mahdollisuus joskus, vaikka vain käväistä siellä:)
Sesongin ulkopuolella on hurjan paljon halvempaa. Oikeasti. Esimerkiksi karnevaalienkin aikaan hotellien hinnat noin puolet kesän hinnoista. Harkitse jotain tyyliin marraskuuta. Kesäaika on järkyttävän kallis.
Ja siis vain San Marcon aukiolla on noin kallista. Ei ole muualla!
Meille Venetsia ei ollut sitä mitä jattelimme. Olimme pettyneitä. Liikaa turisteja. Mutta kaunis kuvissa. Siksi kai olen päättänyt antaa sille uuden mahdollisuuden jossain vaiheessa.
Turistit ovat lopulta hyvin pienellä alueella. Kuten näet näistäkin kuvista, siellä on helppo harhautua hyvinkin hiljaisille alueille. Mutta on toki niinkin, että eivät kaikki siitä tykkää.
Kerran käynyt. Olihan se aika erikoinen paikka – ja ne turistiruuhkat, joissa toki piti ekana päivänä kokea ja kävellä vaan lauman mukana. Muut päivät oltiin sitten ihan muualla “eksymässä” niille hiljaisille aukioille ja kanaaleihin päättyviin katuihin. Ja mikä parasta — hotelli antoi sviitti-huoneen kanavanäkymillä ja alla meni niitä “o-sole-mio” kondooleja turret veneissään.
Mulle “rakkain” kohde on Praha – jota monet vihaavat. Seitsemän kertaa käynyt ja aina vannon ottavani hotellin muualta, mutta toistaiseksi olen löytänyt aina itseni Mala Stranan puolelta, ja nyt sujuvasti väistelen niitä turistirysiä — parasta on kulkea siellä yöllä ja aamusta kun muut vielä nukkuvat. Omat suosikkiravintolat myös löytänyt — ja niissä hintataso sellainen että prahalainenkin niissä käy. Saas nähdä koska lähden taas Prahassa käymään, vaikka Norwegian lopetti suorat lennot Helsingistä.
On jännä, millä perusteella kenellekin valikoituu se kaikkein rakkain tai onko sellaista. Ylipäätään Italiassa olen ollut yli 20 kertaa. Siihen on yleinen viha-rakkaussuhde.
Praha on minusta kiva. Olen ollut kahdesti. Toisella kerralla olin muualla tutustumani tsekkiläisen naisen luona. Jos et ole lukenut noitapostaustani, ehkä kannattaisi. Voit nähdä rakkaan Prahasi ihan uudesta näkökulmasta. 🙂
On se, niin rakas meillekin! Eikä edes pelkästään siksi, että mentiin siellä aikanaan kihloihin. Pakkohan sinne on palata, 19 euroa drinksusta tai ei. 🙂 Ensi kerralla pyrkisin ehkä menemään rauhalliseen aikaan vuodesta, kun en väkijoukoista oikein välitä.
Pitkään haaveilin talvella menemisestä. Ensi vuonna toteutan. Mutta on karnevaalit, eli ei varmaan silloinkaan hiljaista, muttei kesän turistimassoja ja risteilijöitä kumminkaan.