Type and press Enter.

Hän halusi näyttää minulle Saanan

M inähän en ole koskaan ollut varsinaisesti Lapissa. Tai no, olenhan minä ollut Levillä, mutta täällä käsivarressa sitä ei oikein lasketa Lapiksi. En myös koskaan ole ollut jalan tunturissa. Lapin vaellusretket ovat jotain, mistä olen kuullut vain tarinoita. Mutta niin vain kävi, että minä kapusin Saanalle. Eihän se nyt varsinainen extremesaavutus ollut, mutta olihan siinäkin tekemistä tarpoa neljä kilometriä rinnettä ylös ja tulla toinen mokoma alas. 

Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihasta sai etsiä parkkipaikkaa. Se lupasi melkoista ihmismäärää myös vaelluspolulle. Vastaan kävellyt vanhempi herra sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Saanalla niin paljon ihmisiä. Villin luonnon fiilistä ei kyllä jonossa astellessa tullut, mutta tällaiselle kaupunkilaispimulle ihmiset ovat oikeastaan aika kotoinen lisä. 

Saana

Saana

 Saana

Saana

Matka alkaa loivasti pitkospuita pitkin. En ollut ajatellut Lapissa olevan niin paljon kukkia. Aika pian oltiin puurajan yläpuolella. Siellä täällä vastapäisillä rinteillä näkyi lunta. Lunta heinäkuussa! Etelän tyttö oli taas ihmeissään.  Jyrkimmässä kohdassa on kiviset portaat. Vaikuttivat ihan uusilta. Portaat olivat ehkä liiankin hienot ollakseen vaellusreitillä. Sama herra kertoi portaiden olleen ennen puiset, mutta sittemmin ne on purettu. 

Levähdyspaikoilla saattoi joku olla kaljalla, toinen puuskuttaa muuten vain. Aika paljon näkyi Helly Hansenin tai vastaavan aluspaitoja. Sellaisessa minäkin kuljin. En lähtiessä arvannut, kuinka kuuma aurinkoisella rinteellä voisi tulla. Asianmukaiset eväät meilläkin oli: aloitettiin syöminen suklaalla. Kyllä nyt vaellussuklaat pitää olla. 

 Saana

Saana

Saana

Mitä ylemmäs kipusimme, sitä viileämmäksi kävi. Alkoi tulla pilviä. Saanan huippu oli pilvessä. Viimeisiä satoja metrejä ei tehnyt mieli edes enää nousta. Kyllä minusta silti tuntui, että ollaan perillä. Oli pakko pukea takki takaisin päälle, laittaa pipo ja hanskat ja hetkeksi istahtaa. Oli loppujen eväiden aika. Kyllähän nyt vaellusskumpat pitää olla. 

Saana

Saana

Eväät sai ostettua hyvin Kilpisjärven marketista. Se on viimeinen kauppa ennen Norjaa. Siellä oli jännä lihatiski ja sen ympärillä norjankielistä keskustelua. Taitavat käydä norjalaiset Suomen puolella lihaostoksilla. Kylmäkaapin pekonikimpaleet ihmetyttivät. En ole ikinä nähnyt pekonia myytävän useiden satojen grammojen paloina. Niitä päätyi myös norjalaisiin koteihin. Bensiksen jonot olivat hurjat. Bensan ostaminen Suomen puolelta oli ihan järkevää.

Olin vähän pettynyt, että Saanan rinteillä ei näkynyt yhtään poroa. Olin lukenut niitä liikkuvan myös ulkoilureiteillä. Ilmeisesti Kilpisjärvellä ovat enemmän cityporoja, koska retkeilykeskuksen ja palokunnan pihalla näkyivät hyvin viihtyvän eivätkä juuri turisteista piitanneet. Eteläntytölle porot ovat eksoottisia. Jaksoin innostua jokaisesta, kalkattavista kelloista, hassusti kopisevista kavioista ja vaikkapa keskelle maantietä haara-asennossa pissaamisesta. 

Saana

Saana

En osannut ajatella, miltä näyttää tunturin rinteellä. Siellä oli kaunista. Maisemat olivat paljon kivemmat, kuin olin osannut odottaa. Sääkin oli lopulta ennustettua parempi, ja sade alkoi vasta, kun saatiin auto parkkiin Arctic Land Adventuresin pihaan. Perillä odottivat sauna ja palju*. 

Saunan ikkunasta saattoi katsella järvelle. Välillä järven pinta oli peilityyni, välillä satoi. Lämpimässä paljussa odotti Oskari, keltainen kylpyankka. Viileässä säässä palju oli aika kiva. Ilman sadetta olisi ollut kiva kietoutua kylpytakkiin (Balmuirin kylpytakit sisältyvät saunan hintaan kesällä, talvella ovat osa huoneen varustelua), istua ulkona ja grillata, mutta ehkä jopa tunnelmallisempi oli grillikota. Enpä juuri makkaraa syö, mutta näissä oloissa se oli juuri sitä, mitä ihminen tarvitsi. 

Voi että, miten rentoutunut voi tällaisen päivän jälkeen olla ja kuinka hyvin voi nukkua. Vaikka oli sateista, oli valoisaa. En ollut ennen kokenut yötöntä yötä.  Oli laitettava laput silmille. 

Untitled

Untitled

Untitled

*Saunan ja paljun tarjosi Arctic Land Adventure.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

4 comments

  1. Avatar

    Hienolta näyttää maisemat! Mekin olemme ajatelleet lähteä käymään Saanalla. Oliko siellä miten paljon itikoita? Ne mietityttävät itseäni. Norjan puolella niitä ei lukemani perusteella juurikaan ole, mutta Lapin puolelta muutamia kauhutarinoita on osunut silmään.

    1. Avatar

      Kyllähän Lapissa itikoita oli. Majoituksessa Kilpisjärvellä sai uida myrskyssä ja pitää Thermacelliä vieressä. Mutta mitä ylemmäs Saanaa kipusi, sitä vähemmän oli. Perusmyrkytys riitti täysin. Ei tarvinnut etelänmuijan huitoa.

  2. Avatar

    Upeet on kuvat ja maisemat. Useasti ajanut ohi, mutta ikinä en kiivennyt huipulle.

    1. Avatar

      Kiitti Reino! Oli kyllä kiipeämisen arvoinen. Kipaisepa, kun seuraavan kerran ajelet kulmilla. 🙂