Halong Bay on kuuluisa maisemistaan, karstikallioistaan, turkooseista vesistään ja lukuisista veneistään, joilla turistit tulevat tätä luonnonihmettä katsomaan. Asiaan perehtymättömänä kuvittelin, että kolmen päivän ja kahden yön risteilyllä ajetaan laivalla hiljaksiiin pitkin lahtea, välillä syödään, mutta suurin osa ajasta ollaan kannella katsomassa ohi lipuvaa saaristoa. Illalla sitten otetaan gintonic ja lasillisten ääressä huokaillaan kanssamatkustajien kanssa, että olipa kaunista. Kun Aphrodite Cruisesilta sitten tuli risteilyohjelma, hämmästyin sen sisältämien aktiviteettien määrää: ei kannella lekotteluun oikeastaan olisi edes aikaa.
Kun laiva lähti satamasta, esiteltiin ensin turvallisuusohjeet ennen lounasta. Neljän ruokalajin lounaan aikana ehdittiin lipua satamasta jo aika kauas. Pitkään näkyi Halongin kaupungin korkeimmat talot ja suuri silta, mutta kohta ympärillä oli vain vettä, kallioita ja aika paljon toisia veneitä. Pelkässä maisemien katselussa olisi ollut minulle ohjelmaa ihan riittämiin, mutta ensimmäisenä iltapäivänä ehdittiin jo melomaan pieneen, suloiseen sisälahteen ja rantautumaan vaatimattomalle hiekkarannalle. Aktiivisimmat kiipesivät ylös kalliolle ihailemaan maisemia, laiskimmat (ja flunssaisimmat) jäivät rannalle tai kävivät uimassa. Vain rantapysähdys oli minulle risteilyssä pettymys: liian pieni, aivan liikaa ihmisiä, vähän likaisen oloinen, ei muita palveluita kuin yksi heikosti varusteltu baari.
Vaikka ensimmäisen päivän melonta oli tosi kiva, oikeasti parhaat jutut alkoivat vasta toisen päivän aamuna. Me kahden yön risteilyn valinneet vaihdoimme päiväveneeseen, jolla vietimme sen päivän. Afroditen iso laiva on liian suuri ajamaan Halong Bayn niihin osiin, jotka kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon. Jos Halong Bay ikinä tulee sinulle ajankohtaiseksi, suosittelen ottamaan pidemmän risteilyn: toisen päivän maisemat ovat kauniimmat, ja kokonainen päivä vain niitä on se, miksi uskoisin jokaisen lahdelle ylipäätään tulevan. Yhden yön jälkeen en itse kokenut nähneeni ollenkaan tarpeeksi.

Paikalliseen kalastajakylään päästiin melomaan. Kun opas aina välillä meloi rinnalla, häneltä kuuli alueen elämästä, kalastajakylien vähenemisestä, paremman elintason tavoittelusta toisaalla. Vaikka edellisenä päivänä tuntui, että toisia veneitä on kaikkialla, olimme täällä pitkään vain me, toinen pariskunta ja opas. Kelluvien talojen terasseilla saattoi koira joskus haukkua, muutama nainen touhuili askareissaan ja useampi isäntä makaili riippumatoissaan. Tuntui taas ihan toiselta todellisuudelta. Olo oli ehkä vähän tungetteleva, mutta toisaalta kanootinvuokraus tuo lisätuloja tälle pikku kylälle.
Ilta-aktiviteetteihin aika monella kuului happy hour (kaksi juomaa yhden hinnalla, eli kahden mojiton taktiikalla). Suosittua oli myös osallistua vietnamilaisen ruoan kurssille. Eihän siinä kannella auringonlaskun aikaan mitään ihmeempiä keitelty, mutta mukavaahan siinä oli oma kevätrulla rullailla – ja vielä iloisempaa se syödä välipalana ennen illallista. Ensimmäisenä iltana söimme kaksin takakannella, toisena iltana omalla terassilla. Näitä lisäpalveluja kuului terassihytin hintaan. Ruokasalissa olisi ihan yhtä hyvin voinut syödä. Se oli viihtyisä, mutta toisaalta pimeässä illassa tähtitaivaan alla syömisessä on oma lisävivahteensa kyllä.
Halong Bay -risteilyllä missaa aika monet aktiviteetit, jos haluaa aamulla nukkua pitkään. Jollei kuudelta halua tai chihin, viimeistään kasilta ollaan jo menossa retkelle. Viimeisen aamun luolan olin jo valmis jättämään välistä. Olin flunssainen ja täysin puolikuntoinen ja aivan valmis pysymään vain peiton alla. Jotain luolia olin jo aiemmin kesällä nähnyt. Mutta lähdinhän minä. Ja onneksi lähdin. Oli meinaan komea luola. Ja mitäpä muuta viimeiset hetket risteilyllä olisi tehty kuin syöty! Matka takaisin satamaan oli yhtä brunssia. Ah ja voih niitä ruokia!
Lisää Halong Bay -kokemuksiani voit lukea tästä ja Aphrodite Cruisesista täältä. Risteilimme yhteistyössä Aphrodite Cruisesin kanssa.