Haaste: Travel Trivia

Haaste: Travel Trivia

Huomasin Tämä matka -blogissa Annan osallistuneen Travel Trivia -haasteeseen, joka oli saanut alkunsa Natalien blogista. Suomeen sen taisi tuoda Natalien ystävä Veera, ja siitä se lähti leviämään. Juuri nyt, tässä omien matkojen välitilassa, tuntui ihan hyvältä osallistua tähän. Paljon olisi vielä juttuja kerrottavana viime kesältäkin, mutta ehtiihän noita.

Kuinka monessa maassa olet matkustanut?

Suomi mukaan luettuna luku on nyt 95. Kuulostaahan se paljolta, mutta kuten mieheni sanoi, mitä enemmän on matkustanut, sitä vähemmän tuntee nähneensä. Ehdottomasti on niin, että monesta maasta olen nähnyt vain aavistuksen, jos sitäkään.

Kuinka monessa maassa olet asunut?

En ole koskaan asunut ulkomailla. Pisimmillään olen oleillut Intiassa ja Italiassa kuukauden, mutta olen ollut ihan vain lomalla. Olisihan ulkomailla asuminen haave, mutta taitaa jäädä toteutumatta ennen eläkeikää, jos olisi halu työskennellä omalla tai edes omaa sivuavalla alalla.

Mitä ilman en matkusta?

Aikaisemmin mukana oli aina mies, mutta nykyään lähden ilmankin. Kamera, tietokone (nykyään iPad) ja luottokortti, tuskin on muita ehdottomasti mukaan otettavia.

Mikä oli ensimmäinen ulkomaanmatkasi? Miksi aloit matkustaa?

Yhdistän tähän kaksi kysymystä, koska ne liittyvät oleellisesti toisiinsa. Ensimmäisellä ulkomaanmatkallani olen ollut nelikuisena Kööpenhaminassa. Kun nuorena aloittaa, ehtii kaikenlaista. Jo lapsena opin vanhemmiltani, että työasioista pääsee parhaiten irti matkustamalla johonkin. Lapsena pääsin reissuun yleensä kerran vuodessa. Tällainen melkeinpä sairaudeksi kehittynyt tarve lähteä on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Olimme miehen kanssa seurustelleet alle kolme kuukautta, kun kävimme Oslossa. Jo reilua kuukautta myöhemmin Dublinissa ja vähän kiertämässä Irlantia, siitä reilua kuukautta myöhemmin Venetsia. Siitä se sitten lähti.

Miksi-kysymykseen on vain yksi vastaus: halu nähdä, mitä maailmassa on ja tapahtuu.

Sveisti2011 001

Montreux, Sveitsi

Miksi matkustat yksin? Mitä positiivisia ja negatiivisia puolia on yksin matkustamisessa?

Yksin olen alkanut matkustaa vasta aivan viime vuosina. Sitä ennen olin liian arka. Ajattelin myös, ettei mikään oikein tunnu miltään, jollei sitä voi jakaa toisen kanssa. Olin väärässä. Yksin on oikeastaan aika kiva lähteä, mutta vain silloin tällöin. Ensimmäinen yksin maailmalla -kohteeni oli Montreux, jossa olimme olleet yhdessäkin. Sen jälkeen olen käynyt eurooppalaisissa pääkaupungeissa ja viettänyt Italiassa vähän pidempiäkin aikoja kuin pitkän viikonlopun. Sen kauemmas yksin seikkailemisen haluni ei ole ainakaan vielä ulottunut.

Miten matkustaminen on muuttanut elämääsi?

Ainakin olen suuren osan lomista poissa kotoa. Aikaisemmin ehdin tavata lomilla ystäviäni, mutta nykyään vähemmän. Se on matkustamisen ehkä suurin varjopuoli. Se on myös muuttanut käsityksiäni eri maista ja niiden ihmisistä. Elämysten janon tyydyttäminen vie myös kaiken liikenevän rahan. Jostain muustahan se aina on pois, koska työnantajan rahahanasta tulee vain rajallisesti valuuttaa.

Toivoisin muuttuneeni ihmisenä suvaitsevaisemmaksi ja avarakatseisemmaksi, mutta tällaisia asioita on itse vaikea määritellä. Välillä tuntuu kuitenkin, että minun matkustamiseni on suurempi asia joillekuille muille kuin minulle itselleni.

Mikä on oudoin ruoka, jota olet matkalla maistanut?

En ole ruoan suhteen erityisen kokeilunhaluinen. Marsut ja koirat ovat ainakin tietääkseni jääneet syömättä, samoin kuin kaikki toukat ja hyönteiset. Pekingin ankkaa syödessäkin aivot tarjottiin seurueen miehelle, ovathan kai paras tai ainakin arvostetuin osa ateriaa. Jätän helposti outoudet tilaamatta. Johonkin vedonlyöntiin miehen kanssa olen osallistunut, mutta en muista, mistä aarteista oli kyse. Lootuksen kukan juuri on nimenä sen verran eksoottinen, että vastaan sen, vaikka se aika amatööriltä kuulostaakin.

090

Ruokaelämyksiä japanilaisessa ryokanissa

Onko sinua koskaan pelottanut matkoillasi?

On kyllä. Monesti jo liikenne on niin kaoottista ja kuskin nopeus täysin epätodellinen olosuhteisiin nähden. Esimerkiksi moottoritiellä peruuttaminen Brasiliassa aiheutti nieleskelyä. Älyttömät ohitukset ja kaahailu pelottavat. Kerran Roomassa mielenosoitus alkoi yhtäkkiä levitä myös pikkukaduille. Aggressiivisesti asiaansa huutavat ja nyrkkiä puivat massat tuntuivat pelottavilta.

Onko olemassa maa, johon palaat?

Enemminkin voisi kysyä, onko maata, johon en palaisi. Ei taida olla. Koska nähtävää on paljon, tulee helposti etsittyä uutta, mutta kyllä vain olen silti esimerkiksi Italiaan palannut monia kertoja, samoin Yhdysvaltoihin. Japanista innostuimme vuonna 2006 niin paljon, että jo seuraavana vuonna menimme takaisin.

Onko sinulla pakkausrituaaleja?

Voisi kuvitella, että sellaisia olisi syntynyt, mutta ei ole. Pakkaamiseni on aina yhtä epäjärjestelmällistä. Silitän viimeisenä iltana molempien vaatteet ja usein valvon myöhään, että saan kaiken tehtyä. Väsyneenä ja järki jo jäätyneenä haalin tarpeelliset kasaan. Hämmästyttävän harvoin mitään olleellista unohtuu, mutta toisaalta vaatteita on useimmiten liikaa. En käsitä, miksen vieläkään osaa karsia edes tuttuihin kohteisiin mennessä.

Mikä on kaunein ranta, jonka olet nähnyt?

Tällaisissa olen tosi huono. Valkoinen hiekka, turkoosi meri ja palmut ovat kyllä lyömätön yhdistelmä, mutta toisaalta jyhkeisiin kalliohin hajoava aallokkokin on hurjan kaunis ja vangitseva katsottavaksi pitkään

Risteily 2012 442

Aruballa on ehkä maailman kauneimmat rannat tai sitten en ole kauneimpia vielä nähnyt.

Mainitse viisi asiaa bucketlistaltasi.

Yksittäisiä asioita on vaikea nimetä, mutta tokihan minulla haaveita on. Tahtoisin Rovosrailille, ajamaan hienolla junalla Afrikkaan. Vaikka olen huono rantalomailija, tahtoisin johonkin kertakaikkiseen rantaparatiisiin asustelemaan veden päälle rakennettuun bungalowiin tienoolle, jossa hiekka on valkoista, palmut heiluvat hiljaa tuulessa ja meri on turkoosi. Vuosi tai pari maailmaa kierrellen olisi unelma.

Helpoimmin toteutettava olisi skootteriloma Italiassa, mutta kun minulla ei ole moottoripyöräkorttia, joutuisin tyytymään mopo-Vespaan niin kuin kotonakin tai kyydissä istumiseen. Molemmat vaihtoehdot vähän syövät ajatusta tukka hulmuten Toscanan viinitilojen välissä mutkittelemisesta. Pari kuukautta jossakin suurkaupungissa, lähinnä kai New Yorkissa, ei ehkä sekään olisi ihan mahdoton. Ehkä nämä kaikki sittenkin ovat joskus totta?

Yhden erityisen bucketlistateon teimme kolme vuotta sitten, kun vuokrasimme viikoksi asunnon Canal Granden rannalta Venetsiasta. Sen tekisin milloin vain uudelleen.

Onko olemassa paikkaa, jonne et halua matkustaa?

Varsinaisesti sellaista paikkaa ei ole, mutta koska vältän turhia riskejä, ei esimerkiksi Jemeniin ole mitään asiaa, vaikka kaikki näkemäni kuvat Sanaan vanhasta kaupungista puhuvat sen puolesta, että haluaisin sen joskus nähdä. Uteliasuuteni on suuri oikeastaan kaikkea kohtaan.

Syyria 155

Damaskos oli ensi kosketukseni Lähi-itään. Rakastuin oitis.

Mitä kaipaat Suomesta, kun matkustat pitkään?

Puolison arvolla on tapana nousta, kun saa vähän etäisyyttä, mutta koska olemme päivittäin yhteydessä yksin tekemiemme matkojenkin aikana, en varsinaisesti ehdi alkaa kaivata. Koiraa kaipaan aika paljon. Usein mietimme, mitä se tekisi, jos olisi mukana, olisiko sillä liian kuuma jne. Onneksi äitini ottaa koiran aina hoitoonsa, mun lähdemme reissuun. Tiedän, että karvainen perheenjäseneni on hyvässä hoidossa.

Uskotko, että jos joskus asetut jonnekin? Jos asetut, niin minne?

Oletettavasti kysymys tarkoittaa ulkomaille asettumista. Joudun ikäväkseni toteamaan, että toivoisin, mutta epäilen, että niin koskaan tulisi käymään.

Mikä on suosikkilentokenttäsi ja -lentoyhtiösi?

Pääsääntöisesti en pidä lentokentistä enkä lentämisestä. Minulle ei ole merkitystä, minkä firman koneella lennän, kunhan turvallisuudesta ei tingitä. Lentoyhtiötä ja sen palveluja tärkeämpää mukavuuden kannalta ovat yleensä kanssaihmiset ja heidän käytöksensä. Yksi suosikkini on Air Baltic sen hyvien jatkoyhteyksien vuoksi. Paras palvelu on tainnut olla Qatar Airwaysilla. Mielelläni suosisin kotimaista, mutta kyllä vain merkittävin tekijä lentojen valinnassa on hinta ja kakkonen kokonaismatka-aika.

Kenttäasiassa voin vetää kotiin päin. Helsinki-Vantaa on ihan kohtuullisen toimiva, vaikka todellisiin ruuhka-aikoihin silläkin on kohtuuttomat jonot ja härdelli. Suosikkikenttäni olisi kompaktin kokoinen ja sillä olisi kohtuullisesti palveluita, lähinnä kauppoja kierrettäväksi, kun kuitenkin hyvissä ajoin pitää mennä notkumaan. Sympaattisin näkemäni kenttä taisi olla Koh Samuilla: ruokokattoinen oikeastaan vain suuri katos, jossa jokseenkin kaikki toiminnot olivat ulkona.

Mikä on suosikkikaupunkisi?

Venetsia on ehdoton ykkönen, New York toinen ja luultavasti Istanbul kolmas. Nämä listasin lainkaan miettimättä. Jos pitäisi listata kymmenen, voisi järjestäminen olla jo vaikeampaan.

HAASTE

Jos sinun tekee mielesi osallistua haasteeseen, linkitäthän postaukseesi Natalien blogin (linkki tämän sivun ylälaidassa), ja kiva olisi, jos vaikka kommenttikenttään linkittäsit sen minullekin.

Next Post:
Previous Post:
There are 7 comments for this article
  1. Avatar
    Frau A at 15:36

    Mielenkiintoinen postaus oli. Saisit enemmänkin kirjoittaa itsestäsi. Tuota olen juuri miettinyt, että miten oikein jaksat sen lentokentillä olon ja lentämisen? Sitä tulee kuitenkin tosi paljon. Inhoan sitä niin kovasti, että tällä hetkellä matkailu on etupäässä keskittynyt maihin, jonne voi autolla hurauttaa.

    • Avatar
      Annika / travellover maailmalla at 17:37

      Lentokentillä olemista helpottaa Priority Pass, jolla pääsee lentoyhtiöiden loungeihin. Meillä on ne jonkin luottokortin kylkiäisenä. Pitkät lennot sen sijaan ovat aivan tuskaisia. Kertakaikkiaan en pidä lentämisestä, mutta sen vaivat unohtuvat, kun tulee polte lähteä johonkin. Iän myötä kaikkia vaivatkin vain lisääntyvät. Pallomahana on mahdotonta olla hehkeänä bikinibabenä, mutta toisaalta se on mahdotonta muutenkin.

      Suurin syy siihen, ettemme ole lähteneet Buenos Airesiin, johon todella haluaisin, ovat ikuisuuslennot. Kun suuntaansa saa menemään 26 tuntia, se vain on liian paljon. Hullua vain on se, että bisnesluokan lentoihin voi samalle matkalle saada paljon lyhyemmän lentoajan ja paremmat vaihdot kuin turistiluokassa. Jos hintaero ei ole mahdoton, voi pitkille matkoille bisnes olla järkevä vaihtoehto.

  2. Avatar
    Frau A at 18:39

    Ymmärrän hyvin tuota Buenos Aires-juttua. Pitkissä lentoajoissa on sekin, että matkakohteessa pitäisi olla vähintään kolme viikkoa, että ehtisi jotain ja ainakaan näillä täkäläisillä lomilla se ei onnistu, kun ei saa ottaa kerralla kuin kaksi viikkoa. Tuota bisnesluokan juttua en tiennytkään.

    • Avatar
      Annika / travellover maailmalla at 20:23

      En minäkään tiennyt ennen kuin mies huomasi joitain lentoja etsiessään.

  3. Avatar
    Kea at 21:01

    Vau 95 maata! Mulla on selvästi liikaa ennakkoluuloja ja liian vähän rahaa. Kunnioitettavaa, todellakin. Täytyy joskus kaivella enemmänkin sun arkistoja kun oot niin tuottelias kirjoittaja. 🙂

    • Avatar
      Annika / travellover maailmalla at 21:45

      Ehkä mun “outoja” kohteita selailemalla saatat innostua? Ehkä ne vähän hälventävät ennakkoluuloja? Omat ennakkoluuloni ovat karisseet vain menemällä katsomaan. 🙂

  4. Pingback: Travel Trivia -haaste - Muru Mou

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.