Hääpäivä Nuukissa – voi vaikka seurata jäälauttojen vaellusta

Olemme olleet hääpäivänä ympäri maailmaa, tänä vuonna siis Nuukissa. Emme tehneet mitään erityistä. Aamulla avasimme Keflavikin kentältä ostetun prosecco-pullon ja joimme pikkulasilliset sämpylän kyytipojaksi. Olisimme käyneet naapurissa taidemuseossa, mutta se on maanantaisin kiinni. Yritimme saada uuden veneretken seuraavaksi päiväksi, mutta ryhmä ei tullut täyteen. 5-6 hengen porukoilla lähdetään jo vesille. Paljon enempää (suomalaisiin) Targa-veneisiin ei mukavasti mahdukaan.

Selvitimme, miten läheisille vuorille pääsisi kävelemään. Joimme kaakaota ja söimme suklaakakkua Pascucci-kahvilassa Nuuk centerissä ja kiertelimme tämän pienen ostarin kaupat. Siellä oli hyvät valikoimat kaikenlaista, mm. vaatteita, jos olisi ollut tarve. Söimme lounasta Esmeraldassa (Maximut-kaljaterassin yläkerran ravintola vaikutti suositulta ja viihtyisältä). Oli erinomaista lammasta, mutta kuten kaikki täällä, oli myös melkoisen kallista (60 euroa kaksi pääruokaa, olut ja limu). Annokset olivat niin suuria, että yhdenkään asiakkaan en nähnyt syövän loppuun asti omaansa.

Etsimme risteilylaivan, joka ei ollutkaan rantautunut vaan kelluskeli kaupungin edustalla. Istuimme rannalla Manna-kahvilassa hetken juomassa lisää kaakaota (ja kuuntelemassa uskonnollista musiikkia. Kahvila on koristeltu kaikenlaisella kristinuskon symboliikalla, ja Raamattujakin on saatavilla.) Nettiyhteydet ovat täällä järkyttävän kalliita. Tunti on maksanut muutamassa paikassa 90 kruunua (1 euro = n. 7,50 kruunua) mutta Mannassa vain 20 kruunua. Sen raaski maksaa. Yhteys oli vieläpä varsin nopea ainakin asioiden hoitamiseen (esim. Blue Lagooniin unohtuneen uimapukuni perään kyselemiseen) ja vähän somettamiseen.

Parasta päivässä oli alkuillan (hääpäivä)piknik. Kävelimme ulos kaupungin keskustasta Qernertunnguanutin kaupunginosaan rantakalliolle istuksimaan. Epäilemättä auringonpaiste ja 25 astetta olisi ollut ihanteellinen sää, mutta silloin emme olisi nähneet jäätä yhtä alhaalla vuorten rinteillä tai jäävuorien vaeltavan merellä. Ne liikkuivat varsin kovaa vauhtia, ja kyllä vain oli melkoinen hupi seurata niiden etenemistä. Kaikista maailman paikoista ja kaikista maailman puuhista silloin tuntui juuri oikealta istua kalliolla Nuukissa, juoda vähän viiniä ja seurata valkoisten lauttojen lipumista kohti avomerta.

Varsinaisella hääpäiväillallisella kävimme jo edellisenä iltana Sushi Housessa, joka on auki vain viikonloppuisin. Kuinka mielellään täällä syökään tuoretta kalaa, mutta kuten olen kertonut, hinnat hiukan hillitsevät nautintoja. Sushipaikan ruoka oli aivan loistavaa, ja loput sai take away -paketissa mukaan.