Jos seurasit Marokon-matkaani Facebookin välityksellä, oletkin jo kuullut lammasjuttuja, mutta en saa oltua puhumatta niistä vielä vähän lisää. Vaikka pidin Casablancasta paljon, ihastuin Essaouiran pieneen rantakaupunkiin, näin vuohet puussa, edelleen voin melkein tuntea nenässä ja kurkussa nuotiossa mustuvan lampaanpään käryn. Eid al-Adha -juhlan viettämiseen liittyvät lammasjutut olivat minulle aivan uutta ja kyllä myös eksottisinta pitkään aikaan (ehkä koskaan) näkemääni.
“Eid-al-Adhaa [vietetään] Hajjin päätyttyä sekä sen muistoksi, kun profeetta Aabrahamia koeteltiin pyytämällä häntä uhraamaan ainoa poikansa Ismael – tästä nimitys uhrijuhla.” (Islamopas.com)
Jos oikein ymmärsin, lampaat liittyvät nimenomaan tähän uhraamiseen. Jonkin verran lampaiden lisäksi näkyi kuljetettavan myös lehmiä, ja olihan yksi Fesissä kadulla, keskellä kaupunkia. Tähänkin on nyt selitys:
“Eid-al-Adhan saarnassa imaamin tulee korostaa uhrauksen velvollisuutta. Lammas tai karitsa (taloutta kohden) tai lehmä (seitsemää taloutta kohden) uhrataan juhlapäivänä tai kahtena sitä seuraavana päivänä, eli 10:ntenä, 11:ntenä tai 12:ntena Dhu-l-Hijjah-kuuta. Kolmasosan lihasta saa perhe itse ja jäljelle jäävä osa jaetaan köyhille ja annetaan lahjaksi sukulaisille ja ystäville.”
Vain kahdesta näkemistämme kymmenistä polttopaikoista olisi saanut ottaa kuvan maksua vastaan. Muualla kuvaaminen oli kiellettyä. Tässä rikoin sääntöä. Ei ollut aikaa jäädä sommittelemaan. Kaikki muut kuvat olen ottanut kamera kaulassa roikkuen aivan sokkona, edellisen kuvan asetuksilla, koska tyhmänä en tajunnut vaihtaa edes automaatille.
Luin Islamopas.comista vielä, että riittiin kuuluu nimeomaan lampaan (ja ilmeisesti myös lehmän) teurastaminen kotona. Suomessa ja Ruotsissa rituaaliteurastus ja teurastaminen kotona on kiellettyä, joten traditioita ei voi täysin noudattaa. Riitin luonteesta saimmekin aavistuksen ensimmäisenä, kun aamulla lähdimme hotellilta. Naapuritalon oven takaa kuului “bää”. Lammas siis oli elävänä ihmisten kotona. Lisää vinkkejä tähän suuntaan tuli, kun näin yhdestä avoimesta ovesta katosta roikkuvan ruhon ja hetken kuluttua yksi rouva heitti ovesta veriset lattianpesuvedet kadulle. Verisellä kadulla kulkiessa tuntui, että rituaali tuli ehkä vähän liian lähelle. Mutta tästäkin huolimatta olen kiitollinen, että sain olla mukana näkemässä.
Ihan ei selvinnyt sekään, kuka teurastuksen perheissä suorittaa. Jos jokaisessa taloudessa on oma lammas, voisi ajatella, että jokainen myös suorittaa rituaalin itse. Kuitenkin kaupungilla näki miehiä verisissä valkoisissa takeissa valtavat puukot saappaanvarteen työnnettynä useimmiten mopon kyydissä, joskus myös itse kuskina. Päättelimme näiden kaverien olevan jonkinlaisia kiertäviä teurastajia. Taas kuulen mielelläni, jos jollakulla on parempaa tietoa.
Pari päivää elävien lampaiden kuljetusta seuranneena aloin jo toivoa, että lampaiden näkeminen olisi päättynyt. Ei. Nyt oli vuorossa suolien, päiden, sarvien ja nahkojen liikuttelu. Kaikkialla kulki miehiä, joilla oli ämpäri täynnä lammasta, päälimmäisenä pää. Jos sarvet ottivat vastaan, pää ei luonnollisesti ollut piilossa ämpärin uumenissa. Ilmeisesti nämä teurasjätteet osittain vietiin roska-astioille, osittain polttopaikoille. Nahkoja kuljetettiin suurempia määriä kerralla pienillä lava-autoilla. Absurdia oli istua Djemaa el-Fna -aukion laidalla turistiravintolassa (muita ei päivällä auki), katsella näitä nahkakuljetuksia ja kuunnella ämyreistä täysillä pauhaavaa Abbaa.
