Göreme Open Air Museumin sanotaan olevan ykköskohde koko Kappadokian alueella. Jotenkin kävi niin, etten kesällä kuudessa päivässä ehtinyt sinne. Toisaalta olin käynyt mm. Zelven vastaavassa ja ajattelin, ettei yksi ulkoilmamuseo ehkä voi tarjota enää tarjota mitään erityistä niiden lisäksi. Väärin. Göreme Open Air Museum on ainutlaatuinen. Sellaista ei voi olla missään muualla.
Osuin Kappadokiaan juuri sinä viikonloppuna, jolloin näytti, että kesä olisi ohi ja syksy sateineen tullut. Paitsi että se oli jokin ohimenevä notkahdus. Taas siellä paistaa aurinko ja lämpötila on hellelukemissa. Lähdin kuitenkin kävellen hotellilta museolle, koska maisemat pelkästään jo Çavuşinissa ihan siinä hotellin kulmilla ovat niin kivat.
Göreme Open Air Museumista sanotaan kaikilla matkailusivuilla, että se on paikka, jossa todellakin kaikkien Kappadokiassa vierailevien pitäisi käydä. Mennessäni en oikein tiennyt, mitä odottaa, mutta reilun tunnin kierreltyäni olin täsmälleen samaa mieltä: jos ikinä satut kulmille, museo kuuluu ehdottomasti pakollisiin nähtävyyksiin. Se sijaitsee noin 1,5 kilometrin päässä Göremen keskustasta. Jokin bussi siitä menee ohi, mutta kun maisemat matkalla ovat juuri sitä, mitä Kappadokia parhaimmillaan tarjoaa, voi kävellä jalkakäytävällä tai poluilla kivimuodostelmien lomassa. Taksimatka olisi muutaman euron.
Siellä voi ihailla luola-arkkitehtuuria eli kiveen louhittuja ortodoksikirkkoja, joita on useita. Parhaiten säilyneet freskot olivat todella hyvin säilyneitä, vaikka ne ovat keskimäärin siinä tuhannen vuotta vanhoja. Ehkä nyt alkaa valjeta, miksi Göreme Open Air Museum on todella jotain ainutlaatuista. Vaikka välillä tuntui, että kirkot alkoivat vähän toistaa itseään, jokaisessa oli silti käytävä. En vain voinut jättää menemättä. Vain vaatimattomimmissa sai valokuvata. Se harmittaa, koska kirkot ovat ihan älyttömän upeita. Toisaalta aina on joukossa niitä, jotka kuvatessaan eivät laittaisi salamaa pois ja vahingoittaisivat siten freskoja. Myönnän, että yhdessä yritin ottaa kännykällä salaa kuvaa, mutta jäin heti kiinni.
Sisäänpääsy museoon maksaa vajaan kympin, ja yhteen kirkoista on erillinen noin kolmen euron pääsymaksu, joka kannattaa maksaa. Tämä Dark Church oli kaikkein upein. Vasta nyt luin, että samalla lipulla olisi päässyt käymään Tokalı Kilisessä, aivan museon lähellä olevassa yhdessä Turkin kauneimmista ja suurimmista kirkoista. Näin kyllä tämän maanalaisen kirkon sisäänkäynnin menomatkalla, mutta olin niin innoissani kapuamassa kukkuloille, että unohdin. Jos on kiinnostunut paikan historiasta, on kaikkien kirkkojen ulkopuolella opastetaulut. Museokaupasta saa myös vuokrattua äänioppaan, sellaisen kuunneltavan masiinan.
7 comments
Jännän, ja todellakin näkemisen arvoisen oloinen paikka! Turkki on minulle melko tuntematon, olen käynyt siellä vain lapsena ja silloinkin jossain turistirysässä. Näitä juttujasi on siinäkin mielessä mukava lukea, että ne avaavat Turkkia matkailumaana niin kovasti paljon monipuolisemmin. Olisi mielenkiintoista tietää, miten nuo kivitötteröt ovat syntyneet. Kaunista on ! 🙂
Turkki todella on monipuolinen matkailumaa!
Muistan lukeneeni, että “kivitötteröt” olisivat eroosion aikaansaannoksia. Jos en väärin muista, ovat kalkkikiveä tai jotain muuta pehmeää, ja esimerkiksi tuulen mukana lentävä hiekka edelleen hioo niitä.
Huikeita maisemia, ihan kuin jostain toiselta planeetalta. Sait kyllä vakuuttuneeksi, että tuolla on ehdottomasti käytävä, vaikka niistä hienoimmista kirkoista ei kuvia ollutkaan! Museot ei perinteisesti ole ensimmäisenä meidän kiinnostuksen kohteiden listalla, mutta tämä jäi kyllä nyt mieleen, tosi vaikuttavan näköinen ja kuuloinen paikka. Itse oon kanssa käynyt Turkissa vaan turistirysissä pakettimatkoilla, mutta niistä on kyllä jäänyt kova nälkä nähdä lisää maata, ja nämä postaukset on kyllä taas kuin bensaa liekkeihin.
Myönnän, etten minäkään museoissa kovin paljon käy, vaikka ne usein kiinnostavatkin. Kappadokian “museot” eivät ole ihan perinteisiä. Tai siis juuri perinteisiä ovat, koska nämäkin kirkot siinä tuhannen vuotta vanhoja, mutta tarkoitan perinteistä museota. Kirkot olivat ihan uskomattomia juurikin kun tajusi niiden iän. Eihän niissä kulta kimalla, mutta miten ovat maalausten värit voineen säilyä niin kirkkaina!
Ensimmäisten kuvien perusteella ihmettelin, mikä tässä nyt niin ainutlaatuista on – ei säväyttänyt. Loppua kohti sitten ymmärsikin, kuinka mielenkiintoisesta paikasta on kysymys! Tuonne haluaisin ehdottomasti mennä. Tuollaisia luoliin hakattuja kirkkoja ja niiden vanhaa historiaa olisi kyllä upea päästä katsomaan ihan livenä. Paikan nimen olen aikaisemmin jostain kuullut, mutta mitään odotusarvoa ennen tätä sille ei ollut. Olen aina ajatellut, että Kappadokian ykkösjuttu on ne kuumailmapallolennot – tosin kyllä sellaiselle haluaisin edelleen.
Nyt kyllä joudun kysymään, missä olet nähnyt vastaavaa, jollet pitänyt ainutlaatuisena. Mietin vain, että jos UNESCO-listalle on päässyt nimenomaan ainutlaatuisuutensa vuoksi… Kirkot, luolat ja muu on siinä sitten kivimuodostelmien lisäksi.
Kappadokian ykkösjuttu on minusta ehdottomasti luonto. En minä noin kauas lähtisi pelkän ilmapallon takia, kun kotipaikkakunnallakin voi lentää. Mutta jos voi lennellä tällaisissa maisemissa, koko lentely nousee nextille levelille.
Kysyä kannattaa aina. Sinun blogissasi olen nähnyt, kun olen kuumailmapallojuttujen kuvia katsellut. Nyt kun katsoin juttuja tarkemmin, niin oli kuumailmapallolennot suorittanut ilmeisesti juuri täällä Goremessa. Kun alussa kirjoitit, että et kesällä ehtinyt kuudessa päivässä siellä käymään, niin ajattelin paikan olevan eri. Näin ollen luulin, että se paikka missä kaikki kuumailmapallokuvat markkinaesitteihin on otettu, olisi eri. Näissä maisemissa haluisinkin lennellä kuumailmapallolla, en oikeastaan missään muualla. Vaikka tosin ei se kokemuksena haittaisi, vaikka lentäisi Suomessa, mutta juuri nuo maisemat haluaisin nähdä kuumailmapallosta käsin. Mutta myös jalkautuminen on paikallaan!