Gondolihetkiä – aamutoimista ajelulle

Ehkä parasta Venetsian-matkassa olivat aamut. Toisaalta en minä voi arvottaa, koska ystävät, karnevaalit, auringonpaiste ja mitä kaikkea viikonloppuun mahtuikaan. Mutta koska en ole aamuihminen ja koska tällä matkalla rakastin aamuhetkiä, sanoin nyt näin. Hotellimme oli Canal Granden rannassa, suoraan vastapäätä vihannes- ja kalatoria, ja meidän ikkunoidemme alla oli gondoliparkki. Oli kiva seurata gondolieerien aamutoimia. Joka aamu he pesivät ja kuivasivat gondolinsa. He taittelivat suojapeitteet kauniisti kannen alla olevaan lokeroon, vaihtoivat muutaman sanan keskenään, auttoivat kaverin omaan gondoliinsa, koska vain rivin ensimmäisellä oli suora yhteys omaansa. Muiden piti astua aina toisten gondolien kautta, mutta muuten vain keskittyivät työntekoon.

Siinä ikkunan alla oli myös traghetto-pysäkki. Traghetto, tuo köyhän miehen gondoli, sillan korvaava Canal Granden oma Föri (hah, pääsinpä entisenä turkulaisena käyttämään tätä vertausta). Traghetto-miehet olivat aamulla tietenkin jo töissä. Ensimmäisenä aamuna tervehtivät ikkunassa olijaa. Toisena aamuna hymy oli leveämpi, kuin olisimme olleet jo vanhoja tuttuja.

Tällä matkalla jotenkin erityisesti miellyin myös traghettolla ajelemiseen. Olen kokeillut tuota ennenkin, mutta myönnän nyt valinneeni kerran reittimme hotellille niin, että pääsisin vielä kerran hyppäämään kyytiin. (Sorry tytöt, en ehkä kertonut aikeistani silloin.) Pitäähän siinä kiikkerältä tuntuvassa veneessä seistä, kuten paikalliset. Tuntuisi ihan nynnyltä istua, paitsi että istuvat paikallisetkin välillä. Onhan tällainen lautta (traghetto = lautta) niin autenttista Venetsiaa. Mieti nyt, kahden miehen meloma gondoli on osa joukkoliikennettä! Turistille hinta on 2 euroa, paikallisille paljon vähemmän. Eihän se halpaa ole, mutta kaikki on suhteellista.

Gondoli-meininki on muuttunut paljon niiltä ajoilta, kun olin Venetsiassa ensimmäisen kerran. Silloin oli ihan tavallista, että silloin tällöin kuuli gondolieerin laulavan asiakkailleen. Ajeluissa oli vanhanaikaista charmia, vähän luksuksen tuntua. Mutta sitten tulivat kiinalaisten valtavat ryhmät ja jonoissa ajelevat ja kanaaleja suorastaan ruuhkauttavat joukkoajelut. Muillekin alettiin myydä myös ryhmäajeluja, että vieraiden ihmisten kanssa täyteen gondoliin parilla kympillä. Onhan se tietenkin kohtuullisempi hinta vaikka yksin matkustavalle kuin 80 euroa puolen tunnin yksityisajelusta. Aika usein näkee myös gondolieerin puhuvan puhelimessa meloessaan.

Tyttöjen kanssa halusimme ajelulle. Varmistimme gondolieerilta, että ajelisimme vähän rauhallisemmilla väylillä, ettei jonossa kaikkien muiden kanssa. On jännä fiilis lipua pitkin kanaalia, kun liike on täysin äänetöntä. Meidän kuskimme oli kuitenkin kaikkea muuta kuin äänetön. Vähän kertoili rakennuksista, joita ohitimme, mutta aika usein huuteli kyllä kollegoilleen, jos satuttiin kohdalle. Entisajan gondolifiilis on jotenkin muuttunut.

Tiesitkö muuten, että Venetsiassa on gondoliveistämö? Joskus löysin sen sattumalta. Oli kuuma kesäpäivä, paidattomat miehet lihakset kireänä oikeasti siinä veistelivät. Kanaalin toisella puolella, vastapäätä veistämöä, on baari, josta saa välipalaa ja vaikka välijuoman. Jostain syystä saatoin viipyä hetken.