Gili Trawanganilla aikuinen on vähän eksyksissä

Gili Trawanganilla aikuinen on vähän eksyksissä

En muista, milloin olisin viimeksi kokenut itseni näin vanhaksi ja kulahtaneeksi. Istun neljän tähden hotellini terassilla, yöpaidassa, jokin, ehkä sirkka, elämöi jossain lähellä. Jos hyvin kuvittelen, kuulen ehkä aaltojen lyövän rantaan muutaman kymmenen metrin päässä. Olen Gili Trawanganilla, minisaarella Indonesiassa, parin tunnin venematkan päässä Balilta.

Tämä fiilis alkoi jo aamulla seiskan jälkeen, kun pikkubussi haki talolta Sanurista. Autossa oli jo 20+-porukkaa surffilautoineen. 1,5 tunnin ajomatkan päässä satamassa velloi laumoittain samanlaista väkeä pakarat paljastavissa bikineissään, suojana vain liian lyhyt paita. Mutta jos minä olin eksynyt, kuinka hukassa mahtoi olla Mia Ruotsista, jolla ikää oli vielä aika paljon enemmän. Siinä hänen vanhanaikainen matkalaukkunsa odotti veneeseen pääsyä nuorison nyssäköiden keskellä.

Untitled

Untitled

En voi sanoa nauttineeni venematkasta. Purkki oli ahtaampi kuin Air Asian lentokoneet. Viisi vierekkäin, penkit mitoitettu aasialaisille pikkuihmisille, musiikki soi aivan tolkuttoman lujaa ja ilma ei vaihtunut. Matkapahoinvointilääkkeen olin onneksi tajunnut ottaa reilusti etukäteen. Aika hyvin nimittäin keinutti. Kun ikkunaa piti auki, sai happea, mutta myös pärskeitä. Musiikkikin jossain vaiheessa vaimeni, mutta oli se pitkä kaksituntinen.

Mutta vajaat viisi tuntia kämpiltä lähdön jälkeen olin saarella, joka ainakin kaukaa katsottuna näytti paratiisilta valkoisine hiekkarantoineen ja turkooseine merineen. Rannan näkeminen sai unohtamaan vaivalloisen ja epämiellyttävänkin matkan. Mitään laituria ei ollut, vaan vaan veneestä astuttiin mereen.

Gili Trawangan

Gili Trawangan

Trawanganilla ei ole lainkaan autoja. Taksin virkaa hoitavat hevoskärryt. Ei tuntunut hyvältä katsoa kuumassa juoksevia koneja, mutta aika moni turisti valitsi hevoskyydin. Saaren vastarannalla oleviin hotelleihin on ihan jopa toista kilometriä matkaa, ja sinne kai moni mieluusti ottaa kyydin. Omamme, Pearl Trawangan, on pääkadun varressa, ehkä kymmenen minuutin kävelymatkan päässä satamasta. Tämä alkaa olla kadun varren viimeisiä hotelleja, ja baaritkin jäävät lähemmäs satamaa. Siksi täällä on ihana rauha.

Gili Trawangan näyttäisi olevan sukeltajille ja nuorille bilettäjille. Sukelluskouluja on vieri vieressä pitkin pääkatua. Ainakin osa on täyden palvelun taloja ja tarjoaa majoitusta, sukellusta ja ruokaa samassa paketissa. Kaikki täällä rannalla on tehty sitä silmällä pitäen, että turisti voisi vain relata. Ranta on aurinkotuoleja, säkkituoleja, aurinkovarjoja ja kaikkia mahdollisia palveluja. Kaikkialla hengailee puolipukeisia nuoria aikuisia, jotka suurin osa voisivat olla lapsiani (okei, jos olisin alkanut lisääntyä teini-ikäisenä). Alkoholi vaikuttaisi olevan jonkin verran halvempaa kuin Sanurissa, ja happy hourit kilpailevat toistensa kanssa asiakkaista.

Gili Trawangan

Gili Trawangan

Niin, olen minäkin ollut nuori. Mutta nuoruus, kauneus ja vartalo ovat katoavaisia. Tokihan minäkin muistan (häpeillen) ajat stringibikineissä ja olen bilettänyt monet kerrat aamuun. Aikansa kai kutakin. Mutta kyllä, täällä Gili Trawanganilla koen olevani liian vanha. Ikä on pelkkiä numeroita, sanotaan, mutta kyllä se taitaa olla myös elämänkokemusta ja jotain muutakin. Mutta kolme yötä täällä ollaan. Matkakaveri menee sukeltamaan, minä suppailemaan. Nautitaan rannasta, merestä ja auringosta vähän peittävämmissä uimavermeissä.

Seuraavalla kerralla enemmän kuvia. Tänään olin laiska kantamaan kameraa mukana.

Next Post:
Previous Post:
There are 9 comments for this article
  1. Avatar
    Annika – Tarinoita Maailmalta at 23:14

    Äh voi ei, toivottavasti sentään kivat biitsit ja maisemat helpottavat vähän? Ja muuten, oliko täällä rannat törkyisiä vai siistejä? Tää paikka kyllä kiinnostais mua, vaikka mitkään bilemestat ei kiinnosta. Mutta autottomuus ja sukelluspaikat ja yleinen chillailu kiinnostaisi kyllä!

    • Avatar
      Annika Author at 03:17

      Kohtuullisen siistiltä vaikuttaa. Sukellusjutuista olen viisaampi illalla, kun mies on noussut pintaan. Ja kun menee ajoissa nukkumaan, ei tartte välittää bileistäkään. 🙂

    • Avatar
      Miika ♥ Gia | matkakuume.net at 03:56

      Annika, meillä on blogi täynnä sukellusjuttuja Gileiltä ja useammasta paikasta, jos nuo kiinnostavat. Lisäksi useampi postaus noista kaikista kolmesta saaresta, joilla vietettiin puolitoista kuukautta, ja niistä toivottavasti löytyy hyvää päätöksentekopohjaa tänne aikoville. Lisäksi matkan varrella on saari nimeltä Nusa Lembongan, jossa sukeltaminen ja korallit ovat vieläkin paremmassa tikissä kuin Gileillä. Tästäkin löytyy useampi postaus. 🙂

  2. Avatar
    Laura / Tuntemattomaan ja takaisin at 00:35

    Hahhah, minä juuri Trawanganilla pyörin 18-kesäisenä, ensimmäisellä oikealla reppureissullani. Kuuluin kyllä joukkoon enemmän kuin hyvin ja hauskaakin siellä oli, mutta en oikein vieläkään osaa muodostaa minkäänlaista mielipidettä paikasta. Hyvä fiilis jäi, mutta onhan se nyt silti tosi keinotekoinen ja rakennettu saari kaikista paratiisirannoista huolimatta. Ainoa iso plussa autottomuudesta ja mopottomuudesta, Balin sekamelskan jälkeen pelkkien aaltojen ääni oli tosi tervetullutta. Trawanganilta muistan ehkä parhaiten lähinnä meidän majapaikan, joka oli ehdottomasti yksi reissun karmivimmista 😀 Käsittääkseni muut Gili-saaret ovatkin vähän vähemmän nuorison valloittamaa, varsinkin Gili Air on häämatkalaisten ja perheiden suosiossa jos oikein muistelen.

    • Avatar
      Annika Author at 03:19

      Minä kuulin koko saarista ekaa kertaa vasta tänä talvena, kun Matkakuume-blogista luin. 🙂 Ajattelin, että jos sitten eri saarelle kuin sen blogin perhe, me kun ei perhematkailijoita olla. Taisi tulla väärä valinta. Mutta eihän tämä paha ole. Pitää lähteä kävelemään, katsomaan myös saaren sisäosia. Siellä pitäisi olla ihan oikeaakin elämää.

  3. Avatar
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net at 11:55

    Hii, tuttuja maisemia, toivottavasti siellä viihdytte! Tuolta voi käydä katsomassa myös niitä muita saaria päivän kestävillä snorklausretkillä, sillä ainakin Menon eteen niitä tehdään parhaan rannan ja korallien takia ja lounas yleensä syödään siellä, ja siellä on myös kilpikonnien kasvatuspaikka mikä on täynnä minikilppareita. Söpöjä kuin mitkä!

    Jos joku kaipaa näistä saarista vertailuja ja sukelluskokemuksia, meidän blogin puolelta niitä löytyy. Miika arvioi sukelluskohteita 23 vuoden harrastuspohjalta. 🙂 Sieltä löytyy myös yllätybonus Nusa Lembongan, jonka korallit ovat lähes Malediivien tasoisia.

    Se on muuten GIli Meno joka on se häämatkalaisten suosiossa oleva kohde pääasiassa, se on myös kaikista hiljaisin saarista. Ja hei, jos ette buukanneet paluumatkaa vielä, tuolta menee useampi paatti! Muistaakseni meidän käyttämän nimi oli Ekajaya, ja sen paatti oli vähän isompi. Otettiin se nimenomaan vakauden takia, joten ehkä auttaa tuohon matkapahoinvointiin, ellei siten aallokot vain ole hirmuisen korkeat.

    Ihanat rannat tuolla ja nauttikaa elosta ja olosta!

    • Avatar
      Annika Author at 13:30

      Taidetaan tyytyä nyt tähän yhteen. Mies oli nauttinyt kilppareiden kanssa sukeltelusta, ja minä vesipelkoisena en uskalla snorklailla, vaikka se olisi epäilemättä tosi siistiä! Jään paljosta paitsi. Niistä kilppareista olen kade! Me tyhmät ostettiin meno-paluuliput ja ihan överihintaan. Ei tajuttu tinkiä. 🙁 Paatti oli suurehko ja myyty täyteen. Odotettavissa siis myös tympeä paluumatka. 🙁 Mutta mukavan leppoisaa täällä on! Linkitän noihin teidän juttuihin sopivan tilaisuuden tullen.

  4. Avatar
    Laura – Urbaani viidakkoseikkailijatar at 10:29

    Gili T on ristiriitainen ja itsekin olen eri reissuilla ollut saaresta eri mieltä. Saarella on kuitenkin vaikka mitä ja jokaiselle jotakin. Villeimmät turistibileet voi jättää välistä ja saaren sisäosista löytyy aitoakin elämää. Itse olen siellä ollut katsomassa monet paikallisten futismatsit. Snorklaus saarella on hyvää, kannattaa suunnata pois vilkkaimmalta rannalta, saaren sivulle. Monella paikalla on monet kasvot. Itse tykkään sekä välillä bailata jopa parikymppisten ruotsalaisten kanssa, mutta myös nautin hiljaisista hetkistä paratiisisaaren hiljaisissa kolkissa tai kalojen seurassa :). Nyt muuten riittäis ihan vain se lämpö, nauti sä siellä siitä meidänin puolesta. Ja ainiin, venematka Padangpaista Gileille on mukava. Delfiinejäkin voi bongailla.

    • Avatar
      Annika Author at 13:53

      Alkujärkytyksen jälkeen muutin mieltäni täysin. Kun oli ysiltä hotellilla, eivät bileet olleet edes alkaneet vielä. 🙂 Vähän syrjemmässä tosiaan oli ihania paikkoja. Niitä en ollut löytänyt vielä, kun podin identiteettikriisiä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.