Tiesin ensi hetkien jälkeen, että oli aivan virhe viipyä Penangilla vain kolme päivää. En ehtinyt oikeastaan George Townin ulkopuolelle lainkaan, ei puhettakaan käynnistä rannalla. Kaupunki sulatti minut täysin. Ensin hurmaannuin hotellistani. Yhdentoista huoneen Campbell house oli aivan täydellinen helmi. Se oli hiukan budjettini yläpuolelta (noin 115 euroa/yö), mutta olisin maksanut enemmänkin, kun näin paikan. Vanhoista värilaseista heijasti valo huoneseeni kaikissa sateenkaaren väreissä. Kylppärin tassuammeessa olisin epäilemättä lojunut, jos ylipäätään pitäisin ammeesta. Hotellihuoneilla ei ole numeroa vaan kaikilla nimet. Omani oli Opium, ja kuin huumettahan tuo oli: miksen aina yövy näin ihanissa boutique-paikoissa?
Ensimmäisenä päivänä vain kuljin ympäriinsä. Vanha keskusta on Unescon maailmanperintökohde, enkä lainkaan ihmettele, että keskustaa halutaan säilyttää. Kaupunki on kertakaikkiaan suloinen kaikenlaisten kulttuurien sekoitus.
George Town on etninen. Siellä on paljon kiinalaisia ja paljon intialaisia, mikä näkyy keskustan eri osien katukuvassa selvästi. George Townissa toki on moskeijoita, mutta minusta tuntuu, että huivikansa kuitenkin on vähemmistönä ainakin nillä alueilla, joilla itse liikuin. Paljon on intialaisia ja kiinalaisia. Ehkä on parempi, etten puhu enempää. Kuvat kertovat George Townin viehätyksestä paremmin kuin minä.
