George Town – Penangin historiallinen helmi

George Town – Penangin historiallinen helmi

Tiesin ensi hetkien jälkeen, että oli aivan virhe viipyä Penangilla vain kolme päivää. En ehtinyt oikeastaan George Townin ulkopuolelle lainkaan, ei puhettakaan käynnistä rannalla. Kaupunki sulatti minut täysin. Ensin hurmaannuin hotellistani. Yhdentoista huoneen Campbell house oli aivan täydellinen helmi. Se oli hiukan budjettini yläpuolelta (noin 115 euroa/yö), mutta olisin maksanut enemmänkin, kun näin paikan. Vanhoista värilaseista heijasti valo huoneseeni kaikissa sateenkaaren väreissä. Kylppärin tassuammeessa olisin epäilemättä lojunut, jos ylipäätään pitäisin ammeesta. Hotellihuoneilla ei ole numeroa vaan kaikilla nimet. Omani oli Opium, ja kuin huumettahan tuo oli: miksen aina yövy näin ihanissa boutique-paikoissa?

Untitled

Mitä tuumaat pylvässängystäni?

Untitled

Entä tassuammeesta?

Untitled

Omistajat ovat eurooppalaisia. Luultavasti mies italialainen, sitten oli kaksi naista, joiden kansallisuutta en muista. Hotellin ravintola on italialainen, ja iltaisin huoneeseen ilmestyi aina yllätys. En pannut pahakseni. Sen mukana oli myös seuraavan päivän sääennuste ja jokin vinkki, mihin kannattaa mennä. Aivan mieletöntä palvelua! Hotellissa kaikki oli viimeisen päälle herkittua ja mietittyä olematta mitenkään lipevää.

Ensimmäisenä päivänä vain kuljin ympäriinsä. Vanha keskusta on Unescon maailmanperintökohde, enkä lainkaan ihmettele, että keskustaa halutaan säilyttää. Kaupunki on kertakaikkiaan suloinen kaikenlaisten kulttuurien sekoitus.

Unesco-toimistossa oli aika vähän mitään infoa kaupungista. Alkamassa olivat juhlallisuudet maailmaperintöluetteloon pääsyn vuosipäiväån kunniaksi.

George Town on etninen. Siellä on paljon kiinalaisia ja paljon intialaisia, mikä näkyy keskustan eri osien katukuvassa selvästi. George Townissa toki on moskeijoita, mutta minusta tuntuu, että huivikansa kuitenkin on vähemmistönä ainakin nillä alueilla, joilla itse liikuin. Paljon on intialaisia ja kiinalaisia. Ehkä on parempi, etten puhu enempää. Kuvat kertovat George Townin viehätyksestä paremmin kuin minä.


George Townissa on valtavasti kahviloita ja ravintoloita ja hinnat ovat edulliset.

Polkupyöräriksoja on tarjolla kaikkialla. Tunnin kierros maksaa suunnilleen kympin. Minusta ovat niin nöyryyttäviä, etten voi mennä kyytiin, vaikka tiedän, että kyse on polkijan elinkeinosta.

Unescon listalla oleminen on George Townissa iso juttu.

Next Post:
Previous Post:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.