Vietin pari kesää sitten George Townissa viikon. Siitä asti paikka on kutkuttanut mielessä. Minun pitää mennä takaisin. Aina tuli jotain muuta. Miksi nyt sinne, tuttuun paikkaan, kun kaikkea muutakin olisi. Mutta kun joskus se vanha on kuin tulisi kotiin. Paitsi että minä olen tullut ihan eri kaupunkiin. Ei tämä ole se sama. Tai minä en ole sama. Mutta yhtä kaikki tämä on parempi.
George Town on siis Penangin saaren pääkaupunki, ja Penang on Malesialle kuuluva saari tunnetumman Langkawin eteläpuolella. George Town on oikea kaupunki. Sen historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintölistalla. Se on ihana. Sen kaikki kauniit rakennukset pakottavat vain kulkemaan, vaikka helle söisi naista. Kiertelin viimeksi katuja mielestäni väsymiseen asti, mutta kas, yhtä ihania ne olivat edelleen. Samalla tavalla ihan kaikkea ympärillä olevaa ei tarvinnut enää kuvata. Katutaide on yhtä viehättävää, mutta koska viimeksi kiersin sitä järjestelmällisesti kartta kädessä, nyt vain vilkaisin teoksia hymyillen kuin vanhoille tutuille, joille ei pysähdytä kuitenkaan juttelemaan. Maalauksia oli tullut lisää. Trendi näytti olevan, että monille hotelleille ja ravintoloille on maalattu omat teokset seiniin tai aitoihin.
Turistin määrä on tietyllä pienellä alueella valtava. Lebuh Armenian (Armenian Street) on kuin sille olisi aina pudotettu tusina bussilastillista taukoamatta kuvia toisistaan ottavia kiinalaisia. Mutta jostain syystä täällä en jaksa edes ärsyyntyä. Luovin massojen välistä, yritän torjua jäätelöinen hosuvat lapset ja selfiekeppien iskut. En jää hengailemaan, mutta läpi on aina kuljettava, ihan vaan fiiliksen vuoksi.
Mutta sanoin kaupungin muuttuneen. En minä muista viime kerralta tällaista määrää (hipsteri)kahviloita, mehubaareja tai oikeasti kiinnostavia vaatekauppoja, jotka myyvät muutakin kuin samaa Kiinassa valmistettua turistiriepua kuin kaikki Kaukoidän turistikaupungit. Esimerkiksi Lebuh Armenian kanssa risteävällä Lebuh Pantailla on vierekkäin paikallista designia myyvä vaate- ja sisustusliike ja kaupungin pisimmäksi kahvilaksi itseään mainostava China House, joka mainostaa tarjoavansa 50 erilaista kakkua joka päivä. Uteliaisuuttani kävelin kahvilan perälle, ja kas siellä oli vain aikuisille tarkoitettu baari. Päätin ottaa kalorit mieluummin gintonicista kuin kakuista.
Sitten kun olin hotellille päin kävelemässä, osui kohdalle samalla Lebuh Pantailla Art lane -katutaidegalleria, kokonaisen korttelin läpi vievä vähän kuin tunneli täynnä kuvia. Kadulla olen nähnyt kiinnostavampia töitä, mutta tämän idea oli ihastuttava. Ja taas sain syyn tykätä George Townista vähän lisää. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, minun on sanottava, että täällä on vähän kuin olisin tullut kotiin. Täällä on hyvä olla.
Tällä kertaa en osaa kuin fiilistellä. Jos haluat lukea enemmän kaupungista, tässä olisi aika kattavasti George Townista:
Lisää katutaiteesta: Katutaidetta George Townissa
George Town Unescon maailmanperintökohteena: George Town – Penangin historiallinen helmi
Penang on kuuluisa ruoasta: Penang kulinaristille – pari tarinaa ruoasta
Muutakin nähtävää kaupungissa on: Nähtävää George Townissa Penang Hill ja Kek Lok Si -temppeliKaikki aistit käyttöön: George Town kaikille aisteille
Rantavinkki bussimatkan päässä: Monkey Beach – kiva ranta Penangilla
10 comments
Siellä oli kyllä hyvä olla vaikka oli lämmin. Yllättävän paljon nähtävää, vaikka kävin siellä pari kertaa tuntuu että paljon jäi näkemättä.
Minusta George Town on ihan paras vain hengailuun. Mutta kyllä minäkin ensimmäisellä kerralla kävin temppelillä ja olin enemmän turisti. Nyt tuntui, että halusin vain viihtyä.
George Town jäi kovasti harmittamaan Malesiaa sivunneella matkallamme jokunen vuosi sitten. Paikka oli pitkään mukana suunnitelmissa, mutta lopulta jouduimme tekemään valinnan sen ja Siem Reapin välillä. Olen sinällään ihan tyytyväinen valintaan, mutta silti pikkuisen harmittaa, ettei molemmille riittänyt aikaa. Varsin kivaa fiilistelyä oli tämä teksti ja kivasti olit koonnut nuo linkit yhteen. Näihin täytyy palata, sillä eiköhän George Towniin vielä mekin ehditä vierailulle.
On Siem Reap tietenkin historiallisesti ihan omaa luokkansa. Sitä ei oikein mitenkään voi verrata George Towniin. Molemmat ovat omassa sarjassaan erinomaisia.
Olen ihan samaa mieltä George Townista, se on ihana. Tein myös saman huomion noista kaupoista. Mukavaa, kun ei ole pelkkää krääsäliikettä kaupunki täynnä. Palaisin tosi mielelläni joskus takaisin George Towniin!
Minusta George Town on muutamassa vuodessa muuttunut. Eipä ollut ennen mehu-, smoothie- ja jugurttibaareja. Minä löysin sisäisen hipsterikahviloissa istuskelijan. 🙂 Johtui kyllä enimmökseen tarpeesta viilentyä välillä. Oli todella kuuma.
Pitäisiköhän minun välillä noitten viidakoitten ja vuorien sijaan lähteä kaupunkiin :D. George Town näyttää oikeasti sellaiselta, josta minäkin saattaisin tykätä. Gintonicia George Townissa ei kuulosta yhtään hullummalta lomaidealta <3.
Siellä on paljon mukavia paikkoja gintonicille ja katutaiteelle ja herkkuruoalle ja vaikka mille. 🙂
Olin eka kertaa Penangissa 1990. Sen jälkeen olen käynnyt siellä useasti. Viimeksi neljä vuotta sitten. Saari on säilynyt aika samanlaisena. Sinne saapuessa, on aina tunne, kuin olisi kotona. Kiva lukea kertomuksia sieltä. Löysin mielenkiintoisen blogin, jossa Marja kertoo asumisestaan George Townissa.
http://marjamalesiassa.blogspot.com/
Kiitos. Pitääpä lukaista. Kuullostaa mielenkiintoiselta. Elämä omissa suosikkikohteissa on takuulla hyvin erilaista kuin lomailu niissä.