Palasin George Towniin. Se ei todellakaan ollut alkuperäinen edes alustava suunnitelmani, mutta minusta tuntui, etten voi jättää kaupunkia vain niihin kolmeen päivään, jotka olin ollut ennen Langkawia ja Cameron Highlandsia. Suhteeni kaupunkiin oli jäänyt kesken. Ihana Campbell House, ensimmäisten öideni hotelli, olisi ollut liian kallis vielä neljäksi yöksi, joten tingin vähän atmosfääristä ja otin Spices-hotellin, joka oli myös hyvällä paikalla ja oikeastaan aika kiva sekin ja puolet halvempi. Kuvittelin oikeastaan lähteväni suurelle seikkailulle, ottavani yhtenä päivänä skootterin alle ja repun selkään, ajavani rannalle, olevani siellä yötä, mutta liikennemäärät keskustan reunamilla olivat sellaiset, etten sittenkään vasemmanpuoleisessa liikenteessä tuntenut ajatusta loppuun asti turvalliseksi. Nynny, soimasin itseäni, kun näin vuokrattavana olevan Vespojakin, samanlaisia kuin omani.
Talot ovat ihania. Ne ovat niin kauniita, kuin karkkia silmille. Niiden puiset ikkunaluukut, kukkaornamentit, värit. Rappioromantiikka. Sitä George Townissa on. Toisaalta on ihana nähdä, kuinka vanhaa herätetään restauroimalla uuteen loistoon.
George Townista ei voi aistia kuin osan valokuvista. George Townia varten tarvitaan myös muita aisteja. Sitä ei voi vain katsella.
Little Indiassa äänten kakofonia on melkoinen. Liikkeet luukuttavat musiikkia kilpaa, ja fiilis on intialaisempi kuin Intiassa koskaan. Muutamille kaduille on mahdutettu sellainen määrä kimaltavia liikkeitä, koruja, vaatteita, kankaita, että silmiä sattuu. Tavarat eivät ole turisteille, jolleivät naamiaisasuiksi. Näin intilalaisissa kamoissa eivät hipeimmätkään turistitytöt kulje.
George Town on myös tuoksuja. Se on katukeittiöitä. Se on höyryäviä kattiloita, hiiligrillien savua, vartaiden tuoksua. Kun haluaa aistia lisää, ostaa ruokaa ja tuntee sen maun, mutta voi makaronilaatikkoon tottuneena suomalaisena järkyttyä: katukeittiöiden ruoka on tehty paikalliseen makuun. Ei auta sanoa non-spicey, koska ruokaa ei tehdä meitä ajatellen.
Olen itse huono katukeittiöissä syöjä, mutta voin fiilistellä niitä loputtomiin. Pelkään liikaa hygienia-asioita ja suomalaisen vatsani kestävyyttä, ja ne kerrat, kun johonkin suositeltuun paikkaan uskaltauduin, jouduin välillä haukkomaan henkeä. Kauankohan pitäisi Aasiassa asua, että suu tottuisi? Vähän miedommasta otteesta Penangin kettiöön voit lukea lisää tästä.
Tuntoaistille ainakin kesällä George Town oli kosteaa kuumuutta, aurinkoa ja paikoin rankkasadetta. Baarien hämäryydessä moni luultavasti koki omia tuntoaistimuksiaan hyvässä seurassa, ja perääni huudelleet, omaa kulmaansa vartioineet prostituoidut epäilemättä tarjoavat omia palvelujaan halukaille. George Townin yö ei kuitenkaan ole häpeilemättömän syntinen.
Toisaalta George Townissa ei ole mitään, toisaalta siellä on kaikkea. Luulen, että maankiertäjyyteni alussa en olisi lumoutunut siitä niin kuin nyt. Ennen kaipasin ehkä enemmän jotenkin hienoa tai järjestäytynyttä, mutta nyt pieni kaaos on vain erinomainen lisä. Olen myös yhä enemmän alkanut ymmärtää, että ei tarvita listaa maailmanluokan nähtävyyksiä, joita kiertää melkein paniikissa, että ehtii kaiken. Viehätys voi olla jossain ihan muussa. George Town tarjoaa sitä viehätystä – ihan kaikille aisteille.
Recommended for you
Vastaa
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
52 comments
Mä uskon kaikkien sun George Townin juttujen jälkeen kovin vakaasti, että tuo olisi minulle huikea paikka kaikkina katutaiteineen ja rosoisine taloineen. En kaipaa Eiffel-torneja tai muita maailmanluokan turistinähtävyyksiä, vaan jotain juuri tällaista – fiilistelystä nautin kaikista eniten.
Ja minä en muuten vuodessakaan tottunut kaikkiin meksikolaisiin tulisiin ruokiin. Osaan totuin, mutten edelleenkään tykännyt poltteesta. 😀
Kyllä matkabloggaajaa kannattaa uskoa. 🙂 Kaipaan takaisin. Jotenkin vain minusta tuntui, että George Townissa minulla oli hyvä olla, vaikka siellä ei mitään erityistä olekaan. Siksi se on minulle erityinen.
George Town kiinnostaisi kyllä, ja nimenomaan ruuan takia. Itse tykkään tulisesta ruuasta ja katuruuasta, mutta en minäkään kaikkea kestä, joten välillä joutuu haukkomaan henkeä. 🙂
Noilla toiveilla olisit George Townissa kuin kotonasi. 🙂
Ihanaa fiilistelyä! Harmittaa, että en Penang-vuoteni aikana osannut arvostaa George Townia tarpeeksi – jos ollenkaan. Se oli minulle vain halpa shoppailupaikka etelän länsimaalaisen Queensbay Mallin sijaan sekä yökerhoreissuja vaihtariporukalla. Little Indian musiikin pauhun ja värikkäät kaupat muistan kyllä. Sekä mielettömän hyvän intialaisen ruuan 🙂
Minäkään en olisi osannut arvostaa George Townia vielä joitain vuosia sitten. Nykyään ymmärrän oleilun päälle, ja GT on hauska paikka hengailla. Pitkään kaipasin must see -nähtävyyksiä, ikään kuin pakollista tekemistä.
Malesia on mun lempimaa Aasiassa. Sitäkin vaikeampi on antaa itselleen anteeksi, etten ole päässyt Georgetowniin yhtä yöllistä bussinvaihtoa ja mäkkärissä syötyä hampparia pidemmälle. Täytyy kyllä ottaa heti seuraavaksi Aasian kohteeksi kunhan täältä Kiinasta päästään takas kotimaan kamaralla ja uusiin reissuihin.
Hamppari ei kuulosta ihan Penangin ykkösateriavaihtoehdolta. 🙂 Paitsi että sain minä siellä gourmetpurilaisen, jossa oli violetti sämpylä. 🙂
Tosi ihania kuvia! 🙂 Kävin itse Malesiassa viime vuonna, mutta George Townille ei valitettavasti ollut aikaa.. Pitänee lähteä Malesiaan vielä uudemman kerran joskus 🙂 Mulla on vähän sama suhde katukeittiön ruokiin, minkä lisäksi olen aika nirso siitä mitä syön. Ei ehkä kaikkein paras yhdistelmä 😛
Minäkin luulin joskus olevani jokseenkin kaikkiruokainen, mutta sitten menin Japaniin… Kaukoitä on minulle periaatteessa aika helppo ruoka-alue, mutta myönnän, että huonojakin ruokapäiviä on. 🙂
Sellaiset matkakohteet, joissa ei ole mitään erityisiä nähtävyyksiä, joita “olisi pakko” kiertää, on ihan parhaita lomapaikkoja. Kun on aikaa vaan kuljeksia kameran kanssa ja aistia tunnelmaa. Istahtaa syömään jotain herkullista, mielllään paikallista herkkua (mutta apua, minun maha ei harmillisesti kestä tulisia! :() ja olla vaan, ilman kiirettä. Tämä näyttää juuri sellaiselta (paitsi liian tulinen ruoka voisi aiheuttaa päänvaivaa).
Minäkin olen alkanut arvostaa juuri tuota, mitä kuvailit! Toisaalta vaikka olisi pakko nähdä -kohteita, ei minun niitä aina tarvitse nähdä. Kyllä George Townista saa muutakin kuin tulista katuruokaa, että sen puoleen uskallat kyllä mennä. Nautin esimerkiksi huippuhyviä intialaisia, joissa mausteita maltillisemmin. 🙂
Tosi houkutteleva kuvaus kaupungista. Muistan joskus vuosia sitten suunnitelleeni matkaa joko Penangille tai Langkawille, mutta ne reissut on jääneet toistaiseksi tekemättä. Jos Malesiaan tulee lähdettyä, niin haluan nyt nähdä myös George Townin!
George Townissa on luonnetta enemmän kuin esimerkiksi Langkawissa, joka taas rantaelämään on verrattomasti parempi. Mutta koska niiden välillä kulkee lautta parissa tunnissa, voi lomaan helposti yhdistää vaikka molemmat.
Yhdyn aiempiin kommentoijiin, olipa houkutteleva kuvaus! Erityisesti fiilistelin noita katukeittiöitä. Niin monta vatsatautia olen kaukomailla potenut, vaikka olisin ollut kuinka varovainen ja noudattanut kaikkia sääntöjä, etten jaksa enää olla niin tarkka. Toki noista katukeittiöistä syön vain hyvin kypsennettyä ruokaa jne, mutta kuitenkin.
Katukeittiöissä on minusta muutakin ongelmaa kuin itse ruoka. Vaikkapa astiat. Usein samassa vedessä huljutellaan asrioita pitkin päivää, ja jolleivät ehdi kuivua välillä… Mutta sama juttu minulla: sairastun melkeinpä missä tahansa, olen kuinka varovainen hyvänsä. Malesiassa onnistuin pysymään koko 2,5-viikkoisen kunnossa.
Onpa tosiaan kauniita rakennuksia! Vaikka värit ovat jo haalistuneet, näyttävät silti värikkäiltä. 🙂
Mulla on vähän sama tuon katukeittiön kanssa. Olen kerran saanut ruokamyrkytyksen Taipeissa yötorilla, jonka jälkeen oon vähän enempi miettinyt syömisiäni.
Mahavaivat pilaavat pahinmillaan monta lomapäivää. Siksi yritän olla varovainen – onnistumatta.
AH, tiedän tuon katukeittiöiden ja pienen sekamelskan fiilistelyn! Itsekin tykkään paljon!! Yleensä valitsen katukeittiöruokaa sellaisista paikoista, joissa on kysyntää jonoksi asti ja mieluummin paikallisia. He tietävät mitkä kojut ovat hyviä. 🙂 vaikuttaa ihanalta kaupungilta!
Ravintoloidenkin kohdalla katson mielelläni, onko asiakkaissa paikallisia. Silloin hinta-laatusuhde on useimmiten kohdallaan.
Ihania kuvia! Itselläni on kyllä vain ja ainoastaan huonoja muistoja George Townista, mutta tämän postauksen jälkeen taas mietin että pitäisiköhän sille vain antaa uusi mahdollisuus vuosien jälkeen.
Minulle tulee hassu tunne, kun luen jonkun hehkuttavan jotain kohdetta, josta itse en lainkaan innostunut: olenko ollut ihan väärissä paikoissa, miksi en oivaltanut jotain jne. Esimerkiksi Barcelonasta kirjoitetaan vain ihaillen, ja minua se ei sytyttänyt lainkaan. Olen miettinyt toisen mahdollisuuden antamista mutta todennut muitakin paikkoja maailmassa olevan. Ehkä sinun kannattaa tehdä George Townin kanssa samoin? Miksi mennä, jos fiilis huono?
Fiilistely matkalla, ihan parasta antia, joka onnistuu myös nähtävyyksiä pursuavassa kohteessa, kunhan vain oivaltaa, ettei niitä nähtävyyksiä tarvitse suorittaa.
Ja nyt alkoi tekemään mieli rrrrrrrrakastamaani intialaista ruokaa …. Siihen saa onneksi (turvallisesti) liennytystä pikkuisessa kotikaupungissani, jossa on kaksi ehtaa intilalaista ravintolaa. Toisessa näistä mieheni pyytää aina annoksensa samanlaisena kuin tuttu omistaja sen itselleen tekee ja joka kerta tarjoilijan vietyä tilauksen keittiöön tulee omistaja varmistamaan kuka tilauksen teki ja voiko sen sellaisena toimittaa – annos todellakin kirvoittaa hikikarpalot otsalle 😀
Toivottavasti en ole antanut sellaista vaikutelmaa, että suorittaisin nähtävyydeltä toiselle kaikki lomani. 🙂 En suorita. Mutta joitain must see -juttuja on kivakin nähdä. Usein ovat kauniita tai merkittäviä tai jotain. Mutta ei kaikkea.
Ruoan tulisuus on jännä juttu. Erilaiset maut tuntuvat eri suissa. Joillain hikoiluttaa itämainen, toisilla meksikolaistyyppinen. Tietenkin todella voimakkaana epäilemättä kaikki, mutta minulle jo kaupan tex mex -kastikkeissa keskivahva tuntuu pahalle, kun taas mies ihmettelee, kun syön tyytyväisenä itämaista, joka hänellä melkein tekee kipeää. 🙂
Voi ei, en mitenkään tarkoittanut, että Sinä suorittaisit nähtävyyksiä – ihan yleisellä tasolla tarkoitin! Meilläkin on tärkeää käydä katsomassa näitä must see nähtävyyksiä, mutta välillä saa toppuutella itseään himmailemaan ja fiilistelemään. 🙂
Tuo tulisuuden erilainen kokeminen on totta! Minäkään en pidä extra tulisesta meksikolaisesta / tex mexistä, mutta intialaisen ruuan polte vuorostaan ei tunnu lainkaan epämiellyttävältä. Ja nyt tekee taas mieli intialaista ruokaa…. josko viikonloppuna kävisi tervehtimässä Kumaria! 🙂
Niin just. Kun ei mistään ehdi kaikkea nähdä kuitenkaan, voi hyvin valita sopivassa suhteessa vähän kaikkea. 🙂
Sait kuulostamaan paikan todella mielenkiintoiselta. Tuonne voisin lähteä fiilistelemään katukeittiöiden antimia ja rappioromantiikkaa, kyllä! 🙂
Olen kirjoittanut George Townista enemmänkin. Katselemalla niitä ehkä vakuutut lisää? 🙂
Omista Penangin ja George Townin visiiteistäni on jo pieni ikuisuus, mutta silloin en oikein lämmennyt millään tavalla. Tuntui ja näytti kyllä eksoottiselta ja erilaiselta, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Ehkä pitäisi antaa uusi mahdollisuus, luulen että tässä ajassa on ehtinyt muuttua ihmisenäkin jo sen verran että löytäisi jotain uutta tuolta.
Voisin itsekin ajatella, etten olisi vuosia sitten vielä innostunut. Omat mieltymykset muuttuvat. Taisin tuossa jollekulle jo sanoakin, että esimerkiksi minä en ymmärtänyt lainkaan Barcelona-hehkutusta. Toisella kerralla saattaisin pitää enemmän, mutta jos en pidäkään, menisi yritys vähän hukkaan. Mieluummin jätän menemättä ja näen jotain muuta, josta viehättyä tai olla viehättmättä.
Matkalla on niin ihanaa jos voi vain käveleskellä päämäärättömästi. Katsoa mitä seuraavan kulman takaa löytyy.
Ihania nuo rakennukset, ovet ja ikkunapielet.
George Town on kuin tehty juuri sellaiseen päämäärättömään vaelteluun ja ilmapiirin ja ympäristön aistimiseen.
Ihania rakennuksia ja upeita kuvia. Ainakin oma mielenkiinto paikkaa kohtaan heräsi.
Minulle George Town on melkein täydellinen kohde. Vain uimaranta saisi olla lisäksi. Toisaalta sellaisenkin tavoittaa puolessa tunnissa bussilla.
Kauniisti kirjoitettu postaus ja ihanaa rappioromantiikkaa. Minäkin kannatan fiilistelyä ja kuljeskelua ilman päämäärää, se on parasta!
George Town on fiilistelyyn – ja kaikille aisteille, kuten kirjoitin.
Vierailin tuolla vuoden alussa, eli ei kauhean kauan aikaa sitten. Valitettavasti omaksi suosikiksi kaupunki ei kuitenkaan kohonnut, vaikka ihastuin kyllä katumaalauksiin oikein täysillä! Ja tehtiin uusia ystäviäkin tuolla. Ruuasta puheen ollen, hihhh… Olen tuolla syönyt elämäni tulisinta intialaista ruokaa. Kyyneleet valuivat vain silmistä sitä syödessä, hihh… 🙂
Katutaide on George Townin helmi. Minä taidan olla jotenkin outo ja erilainen matkaaja, koska et ole ensimmäinen, joka sanoo, ettei ihastunut. Minä taas olin ihan myyty. Hassua.
En oikein osaa määritellä miksi, mutta koko Malesia on jäänyt kohteeksi, joka ei vaan nouse itselläni mitenkään halutuksi. Se on vähän sellainen, että no joo, voisin mennä, mutta menenkin kuitenkin jonnekin muualle. Sinällään mielenkiintoista, koska viihdyn Aasiassa hyvin ja esim. Indonesia oli minusta vallan mukavaa aluetta. Ehkäpä yksi syy on islaminuskon voimakas näkyminen ja voimistuminen.
Minulle tuli noista kuvista mieleen Singapore.
Olen jonkin verran pyörinyt muslimimaissa Lähi-idässä, joten Malesian islam on aika vähäistä, tai siis sen näkyminen. Satuin nyt paikalle ramadanin aikaan, ja minusta se toi lähinnä vain oman jännän lisänsä matkaan. Tämä oli kolmas reissuni Malesiaan, ja tiedän, että uusia tulee. Minä tykkään.
Ihana teksti ja hienoja kuvia, eli kiitos, että pääsin taas mukanasi reissuun 🙂 George Town on kiinnostanut jo pitkään, lähinnä juuri siksi, että se vaikuttaa mukavalta kaupungilta vaan kulkea, ihmetellä ja fiilistellä. Ehkäpä tänä talvena vihdoin pääsen itsekin kaupungin kujille kulkemaan, ainakin oikeaan ilmansuuntaan ollaan talveksi suuntaamassa.
Saatan itse olla siellä joulun – tai olla olematta. Kaikki suunnitelmat ovat vielä ihan levällään. Jos menet, on kiva kuulla, millaisia fiiliksiä kaupunki sinussa herättää, kun näitä kommentteja lukiessa tuntuu, että olen ollut ainoa kaupungista viehättynyt.
Hei wow, nuo talot. Ihan erilaista, kuin mitä paikasta kuvittelin! Mut on lumottu jo noiden talojen perusteella, tuo Spices-hotelli vaikuttaa tosi söpöltä pelkän ulkokuoren perusteella. Joudun laittamaan tuon kaupungin korvan taa, ja ihan tämän jutun ansioista. Olen tiennyt George Townin olemassaolosta, mutta muuten se on ollut yksi täysi arvoitus. Voisi olla jopa minun paikkani 🙂 ps. Vespat. Ihania. Mulle on jo luvattu sellainen, jos joku kaunis päivä muutamme Italiaan. Teininä minulla oli skootteri, ja se oli hauskaa puuhaa se.
Ei Vespa kysy asuinpaikkaa! Mulla on ollut monta vuotta ihan Suomessa. Ensin mopo-Vespa, sitten moottoripyörä-Vespa. Mutta juu, Italiassa ehdottomasti! Olen niin haaveillut skootterilomasta Italiassa, mutta kun en tykkää ajaa kovaa. 🙂 Ajauduinpa kauas George Townista. Mutta se on melkein yhtä ihana kuin mun Vespa. 😉
Itse tosiaan olen George Townissa pysähtynyt Aasian risteilyllä päiväksi. Risteilyn hyviä puolia on se, että näkee paljon paikkoja. Huonona puolena puolestaan se, että ei voi sanoneensa “oleensa” siellä. Päivän pyrähdykset on kivoja joihinkin paikkoihin, mutta esimerkiksi George Townissa uskon pimeyden tuovan vasta kaupungin parhaan puolen esiin katuruokailuineen ja muineen. Uskoisin palaavani kaupungiin vielä jossain vaiheessa, mitä tukee hyvin se, että katselin sieltä majoitusta jo tulevalle talvelle. En kuitenkaan sinne tänä talvena matkusta, mutta jossakin vaiheessa kyllä. Silloin kaivan postauksesi esiin ja aloitan katutaideteoksista talojen seinässä.
Risteilyillä näkee kivasti ainakin sen, haluaako johonkin kohteeseen vielä palata. Enpä tiennytkään, että noillakin kulmilla on risteilyjä – toisaalta miksipä ei olisi!
tuo kaupunki näyttää niiiiiiiiiiiin ihana tunnelmalliselta näiden kuvien perusteella!
Sellainenhan se on. 🙂
George Town on yksi munkin suosikkikaupungeista Aasiassa ja oikeastaan koko maailmassa. Katutaidetta, ruokaa, kontrasteja, värejä, kulttuureja ja kaikkea, mitä kaupungilta kaivata voi. Milloinkohan kerkeän kirjoittelemaan omat juttuni tuosta ihanasta kaupungista? Noh, sitä ennen voin fiilistellä näiden sun juttujen avulla. 🙂
Hassua, että me, kaksi aika erilaista matkailijaa, ollaan molemmat niin ihastuttu kaupunkiin. Siinä ja sen tunnelmassa on vain jotain niin erityistä.
Huomasitko muuten, että Lonely Planet oli laittanut George Townin “Best in Travel 2016: Cities”-listallensa? 😉
No en! LP:lla hyvä maku! 🙂 Mutta tämä tarkoittanee turistimäärien lisääntymistä. Onneksi ehdin pois alta. 🙂