Galicia – tuo maakunta Espanjan luoteisnurkassa – on hurjan kaunis. Atlantti on muovannut sille vuonoja kuin Norjassa. Se on muovannut graniittista maaperää muutenkin niin, että kauniita maisemia rakastava viihtyy maakunnassa mainiosti. Julkista liikennettä on kaupunkien välillä, mutta jos haluaa kulkea pitkin rannikkoa, on oma auto melkeinpä pakollinen. Mutta jos lähdet etsimään auringonlaskuja, joita olet nähnyt kuvissa, voi olla, että petyt, kuten minä. Galicia on hyvin sateinen myös kesäkuukausina, ja voi olla, että katsot kauneimpia paikkoja reilun viikon harmaan taivaan alla. Jollekulle saattoi käydä melkeinpä niin. Mutta sateestakin huolimatta Galicia on kauniiden maisemien ystävälle hieno kohde. Esittelen nyt omat suosikkini.
Maisemia katselin pressimatkalla ja välillä oman vuokra-autoni takaluukusta.
Playa de Las Catedrales – luonnonmuovaamien arkkien ranta
Playa de Las Catedrales oli pitkään täysin tuntematon. Siitä tiesivät hädin tuskin paikalliset, mutta sitten se näkyi parissa mainoksessa. Toisessa niistä nainen käveli kivien päällä ja kantoi läppäriä. Sen jälkeen paikasta tuli todella suosittu. Kesäisin se on jopa ruuhkainen ja netistä pitää varata oma vierailuaika etukäteen. Toinen huomioitava asia on varsin voimakas vuorovesi. Jos ei huomioi sitä, saattaa käydä kuin minulle, eli on rannalla sateessa eikä näe kaistalettakaan hiekkaa tai vilaustakaan arkeista.
Jos pelkkien kivien näkeminen kaukaa ei riitä vaan haluaa nähdä arkit, ehkä kulkea läpikin niistä, on käveltävä rannalla, ja jos on nousuveden aika, se onnistunee lähinnä soutelemalla. Vuorovesi on voimakas, joten rannalle kannattaa tulla vain laskuveden aikaan. Mahdollisuuksia on kahdesti päivässä, ja aika vaihtelee päivittäin. Se siirtyy aina noin tunnilla eteenpäin. Jos tänään olisi paras aika kello 9 ja 21, huomenna ajat ovat noin 10 ja 22. On siis hyvin harvinaista, että rannalle ylipäätään pääsee auringonlaskun aikaan, ja kun vielä huomioi paikalliset sääolot, ei auringonlaskua välttämättä näe, eli mahdollisuuksia kaikkein upeimpiin kuviin on ehkä muutaman kerran vuodessa. Siksi upeiden kuvien perässä tulijalle voi käydä kuten minulle ensimmäisellä kerralla. Päädyn rannalle täysin väärään aikaan sateessa täysin harmaassa säässä, jolloin paikka ei todella vastannut mitenkään odotuksia.
Vinkki: Tule tuntia ennen aikataulunmukaista laskuvettä. Jos ei ole kaikkein vilkkain turistisesonki, saatat olla rannalla hetken yksiksesi. Vähitellen alkaa tulla muita, ja kun on aikataulunmukainen aika ja olet itse jo lähdössä pois, tulevat vastaan kaikki muut. Kauniillakaan säällä en usko, että kukaan jää rannalle ottamaan aurinkoa, jollei halua olla kaikkien selfiekansalaisten kuvissa puolialasti.
Fuciño do Porco – kahden rannan välissä
Vähän matkaa itään Galiciasta on Atlantin rannalla myös Baskimaa. Siellä näin muutama vuosi sitten jokseenkin samanlaisessa myrskysäässä Gaztelugatxen. Muistan, kuinka suuren vaikutuksen se teki. Galicia tarjoaa sille vastauksenaan Fuciño do Porcon. Fuciño do Porco on helpommin saavutettavissa eikä sen äärimmäisellä kalliolla ole kappelia, mutta muuten ovat hyvin samanlaiset.
Matkalla parkkipaikalta tuoksuu eukalyptus. Sitä on istutettu paljon aiemmin paljaaseen vuoristomaisemaan ympäri maakuntaa. Sillä on voimakasta vastustusta mutta tietenkin puolustajatkin, jos kerran istutuksia edelleen tehdään. Perillä meri lyö kapeisiin kallioihin kahta puolta. Molemmilla puolilla näkyy hiekkarannat. Tuulisena ja viileänä päivänä hiukset ovat silmissä ja suussa ja luonto näyttää voimansa. En enää haaveillut aurinkoisesta säästä vaan opin nauttimaan Galicialle ihan tyypillisestä kesästä. Jos muuten mietit, miksi olen kaikissa kuvissa – myös luonnossa – hassusti pitkässä mekossa, syy on säässä: tuo oli ainoa pitkähihainen ja -helmainen/-lahkeiden vaate mukanani. Siinä tarkenin.
Siljoen kanjoni veneestä ja korkeuksista
Siljoki kulkee syvässä kanjonissa, ja korkeimmillaan sitä reunustavat 500-metriset kalliot. Parhailla paikoilla rantamia on pengerretty viininviljelyyn, jota muuten tehtiin jo roomalaisajalla. Galician turistitoimiston verkkosivuilla aluetta ja sen viinejä kuvataan kauniisti: ” This is the Ribeira Sacra, the birthplace of the legendary ’Amandi’, a wine that was so treasured by the Romans that they considered it the ’gold of the River Sil’. A wine that centuries later the Benedictine monks produced exclusively for the wineries of the most refined popes.”
En osaa sanoa, kumpi oli vaikuttavampaa, ajella pitkin jokea pienellä risteilyveneellä vai katsoa sitä ylhäältä korkeuksista. Alhaalta katsoen rinteet tuntuivat nousevan taivaisiin, ja ylhäältä kaikki oli vain yksinkertaisesti vaikuttavaa. Näytti jotenkin ihan mahdottomalta, että jyrkillä rinteillä voisi oikeasti viljellä jotain, ja toisaalta oli helppo ymmärtää, miksi Ribeira Sacran viinit ovat niin arvostettuja: kaikki on tehtävä käsin eikä vaivaa oikein voi säästellä. Ylhäällä ajellessa näköalapaikat on viitoitettu (miradoiro), mutta kyltit pienehköjä. Päätieltä täytyy poiketa jonkin verran. Tunnetuin on Balcones de Madrid, joka on 300 metriä joen pinnan yläpuolella. Veneretket maksavat reilun kympin, ja niitä löytää helposti googlaamalla “cruise river sil”.
Finisterre ja rannat maailman ääressä
Finisterren niemen uskottiin roomalaisaikainen olevan kohta, johon maailma päättyy. Galicia oli siis maailman äärellä. Nykytiedon valossa Euroopan mantereen läntisin kohta on Cabo Da Roca Portugalissa, ja Espanjastakin löytyy Finisterreä läntisempi kolkka, mutta ei tartuta pikkuasioihin. Tuolla maailman ääressä on majakka, joka varsinaisesti ei minusta ole kiinnostava tai erityisen vaikuttava paikka, mutta se on tärkeä etenkin niille pyhiinvaeltajille, jotka kulkevat koko matkan Santiago de Compostelasta. Camino de Finisterre on muuten ainoa reiteistä, joka kulkee pois päin Santiagosta.
Lue lisää: Camino de Santiago. Näin lähdet omatoimisesti pyhiinvaellukselle
Sen sijaan – ainakin minuun – tekivät suuremman vaikutuksen maisemat ja rannat, kun lähdin ajelemaan majakalta rannikkoa pitkin kohti pohjoista. Uskominen GoogleMapsin naiseen oli paikoin virhe. Olin teillä, jotka kasvoivat ruohoa, olin teillä, joille en olisi mahtunut, jos olisin vuokrannut muuta kuin pienimmän saatavilla olevan auton, ja toisaalta olin teillä, joiden varrella laidunsi lampaita ja ei ollut oikeastaan ketään muuta kuin minä. Umpikujasta en viitsi edes aloittaa. Mutta pienen auton sai käännettyä, ja matka jatkui.
Rannat olivat kertakaikkiaan upeita, mutta jos ajatellaan perinteistä rantaelämää, ne menevät Galiciassa suorastaan hukkaan. Tietenkin jos kävely sadetakissa hyisellä rannalla on jonkun juttu, ne ovat suorastaan täydellisiä. Äänestäni saattaa kuulua pieni katkeruus, olinhan pakannut mukaan pelkkiä kesävaatteita, ja tuona päivänä rannalla satoi ja oli 13 astetta. Sadetakin olin ostanut edellisenä päivänä, koska olin kyllästynyt palelemaan. Mutta milloin palaan Galiciaan, osaan varautua. Silloin nuo rannatkin tuntuvat ihan erilaiselta.
4 comments
Mielestäni rantakuvat ovat upeita! Uimaan en menisi, mutta mielellään siellä kävelisi. Pilvinen sääkin näyttää omaan silmään ihan täydelliseltä. Muutoinkin maisemat kieltämättä ovat varsin kauniita.
Galicia on upea! Sinne pitää vain osata varustautua. Alueella on oma mikroilmastonsa, ja joskus käy näin kuin minulle, että kesälläkin on vallan kylmä. 😊
Kyllä voi Espanja olla monipuolinen matkailumaa! Kuvat vievät ajatukset jonnekin aivan muualle päin Eurooppaa. Harmi, etteivät säät suosineet, mutta se on sanottava, että kuvista tuli upeita juuri tuollaisina, utuisina. Kosteuden oikein aistii!
Juu ei tule kuvista mieleen, että olen ollut Espanjassa. On jännä, miten juttuni sai vähän hämmennyksiin myös yhden ihan muualta Espanjasta kotoisin olevan. Ei hän tiennyt oman maansa pohjoisten osien näyttävän tältä. 🙂 Galiciaan menijän täytyy varaurua tällaisiin säihin about aina, varsinkin jos menee rannikolle. Siellä on noin sadan kilsan vyöhyke vuoriston ja meren välissä, jossa on ihan omanlaisensa mikroilmasto.