Galicia – maakunnan erikoisuuksia 

Galicia on ihan erilaista Espanjaa kuin ainakaan mikään, mitä itse olen siellä ennen nähnyt. Sillä on joitain erikoisuuksia, joita ajattelin tässä jutussa kertoilla. Toki pohjoisrannikkoa pitkin jos lähtee itään Baskimaahan, siellä on jotain samankaltaista, mutta galicialaiset myös itse mielellään haluavat tehdä pesäeroa muuhun maahan. He eivät kuulemma esimerkiksi vietä siestaa vaan pitkää lounastuntia, koska ei heillä ole koskaan niin kuuma, että sen takia pitäisi keskipäivän aikaan levätä. Ulkopuoliselle on kai ihan sama, miksi keskellä päivää vietettävää pitkää taukoa haluaa kutsua, mutta sen kutsuminen siestaksi saa galicialaisen silti tuohtumaan ja epäilemään muukalaisen järkeä. Galicialaisilla ei muuten ole samanlaisia itsenäistymispyrkimyksiä kuin baskeilla ja katalaaneilla, mutta pieni porukka täälläkin haaveilee omasta maasta. 

Erikoisuuksiin tutustuin pressimatkalla Galiciaan. 

Galiciaa ei ilmaston perusteella uskoisi osaksi Espanjaa 

Galicia on ilmastoltaan aivan erilainen kuin Manner-Espanja muuten. Taas sanoisin, että Baskimaassa on paljon samaa, mutta lämpötilat ovat sielläkään harvoin yhtä matalat. Galiciassa vallitsee atlanttinen ilmasto, mikä pitää kesätkin viileinä ja koko vuoden melko sateisena. Suomalaisten haluamaa lämmintä ja mahdollisimman kuivaa säätä on tarjolla parhaiten heinäkuussa, mutta vuoden mittaan vaihtelu säässä on melko vähäistä. Meriveden lämpötila on ympäri vuoden suunnilleen yhtä kylmä. 

Jos etsii muuta kuin rantaelämää, Galicia on hyvä kohde oikeastaan aina.  Esimerkiksi kamelian kukkaloisto alkaa kevättalvella, eikä siitä ole kesäkuussa kuin lähinnä muistot jäljellä. Galiciaa halkovan vuoriston toisella puolella on selvästi mantereisempi ilmasto. Paikoin on myös hyvinkin pieniä mikroilmastoja: Vuoristossa on kohta, jossa on hyvin usein aivan älytön sumu. Toisaalta kylpyläkaupunki Ourensessa on usein todella paljon lämpimämpi kuin muualla maakunnassa. 

Galician luonto on vuonoja ja atlanttista metsää

Rannikkoa rikkovat vuonot, joita galicialaiset mielellään vertaavat Norjan vuonoihin, vaikka ei rannikon muotoa ihan helposti samanlaiseksi miellä. Kaunista siellä kyllä on. On jylhiä kallioita ja toisaalta välillä hiekkarantoja kallioiden syleilyssä. 

Lue lisää: Galicia on uskomattomia maisemia 

Galiciassa on myös yksi parhaiten säilyneitä atlanttisia metsiä Euroopassa. Fragas do Eumen luonnonpuistossa siihen pääsee hyvin tutustumaan vaeltamalla joen varren reitillä. Omanlaisensa mikroilmasto on muuten täälläkin. Olo on kuin tropiikissa: lämpö, kosteus, kasvillisuuden tiheys ja mikä erilaisten vihreiden määrä. Fragas do Eumesta ja sen mahdollisuuksista luontomatkailuun kannattaa lukea lisää täältä.

Metsääkin enemmän minua kiinnosti luostari Caaveiron luostari keskellä metsää. En saanut lakattua ajattelemasta, millaista siellä on ollut joskus tuhatluvulla, kun se on perustettu, tai edes 1750, jolloin se on ollut suurimmillaan. Luostarihan on ollut silloin varsin vauras, kuten voi säilyneistä rakennuksistakin päätellä. Miten sinne on menty, miten siellä on voitu elää? 

Kuumat lähteet – kylpylöiden Galicia

Tiesitkö, että Espanjassa on kuumia lähteitä? Minulle asia oli ihan uusi. Galiciassa kuumia lähteitä on useita, mutta maakunnan kylpyläkaupunkina pidetään Ourensea. Kaupunkia halkovan Minhojoen varrella on useita kylpylöitä, ja ihan kaupungin keskustassa As Burgas Thermal Pool. Siellä en käynyt, mutta tiedän sen tarjoavan hyvät fasiliteetit ja vieläpä ilmaiseksi. Se on kuvissa kyllä hauskan näköinen: vanhan ajan kylpylä keskellä kaupunkia. 

Sen sijaan kävin tutustumassa pariin muuhun ilmaiseen vähän keskustan ulkopuolella. Osui koko matkan kuumin päivä. Oli epäilemättä 35 asetetta. Kerroinhan jo aiemmin, että vaikka muualla olisi selvästi viileämpää, Ourensessa on melko varmasti lämpimämpää ja myös selkeämpää. Vaikka oli hurjan lämmin, kylpylöihin riitti porukkaa. Mieti, mitä luksusta jonain vähän viileänä syysiltana! Nämä ilmaiset kylpylät löytää helpolla laittamalla karttaan Termas de Outariz. Kun menee sitä kohti joen yli, näkee sillan molemmin puolin ilmaiskylpylät. 

Termas de Outariz on maksullinen japanilaistyyppiseksi tehty kylpylä. Sillä on muutama allas ulkona ja muutama sisällä, pukutilat, suihkut ja kahvila. Japanilaisissa onzeneissa käyneenä on pakko myöntää, että oli ulkoalueissa häivähdys niiden tunnusta, ja oli sisätiloissakin yritystä. Ja altaat olivat oikeaoppisesti kuumia tai vielä kuumempia. Paikka on myöhään auki, ja mietin, että illalla pimeässä täällä voisi olla varsin tunnelmallistakin. Pääsymaksukin on varsin kohtuullinen 6 euroa. 

Arkkitehtuurin ihmeitä 

Galicialaisesta arkkitehtuurista haluan nostaa esille kolme erikoisuutta. Eivät ne koko maakunnan rakennuskantaa leimaa, mutta ovat kuitenkin huomattavia. 

Jo ensimmäisessä kohteessani A Coruñassa huomasin valkoiset pieniruutuiset erkkeriparvekkeet. Näitä samoja olin ihaillut jo Baskimaan pääkaupungissa Vitoriassa. Avenida de la Marinalla satamaa vastapäätä on rantakadun mitalla tyypillisiä 1800-luvun taloja, joissa on juuri näitä lasitettuja valkoisia parvekkeita, jotka ovat tuoneet sille lempinimen Lasikaupunki. Voi vain kuvitella, miltä auringossa kylpevät talot ja kimaltavat ikkunat ovat näyttäneet merimiesten silmiin. Näitä galeria-nimellä kutsuttuja parvekkeita näkee Pohjois-Espanjassa laajemminkin. 

Galicialainen erikoisuus on myös pinnoittaa taloja tai joitain osia niistä kattotiilillä tai suurilla simpukankuorilla. Tiili- tai simpukkaseinä voi olla suojana tiettyyn tuulen suuntaan, tai simpukoilla voi olla päällystettynä vaikka kokonainen kirkko. Sellainen on Isla de la Tojalla, pienellä saarella Galician rannikolla. Siellä on Ermida da Toxa, kirkko, joka on päällystetty tuhansilla suurilla simpukankuorilla. Se on niin erikoinen, että kyllä sen vuoksi pienen ajolenkin tekee, vaikka saari ei muuten ole – ainakaan minusta – antoisinta Galiciaa. Se on joskus ollut laidunsaari lähiseudun eläimille, mutta nykyään oikeastaan täynnä espanjalaisten loma-asuntoja. 

Kun simpukkakirkkoa menee katsomaan läheltä, hämmästyy. Niin korkealle kuin ihmiskäsi ylettyy, simpukoihin on kirjoitettu nimiä Annika was here -tyyliin. Ihmettelin tätä oppaalleni närkästyneenä. Hän kertoi kirjoittelun olen vuosikymmeniä sitten yleinen tapa. Kaikki vain tekivät niin. Jestas ihmiset osaavat olla pöljiä. Sittemmin ovat espanjalaisetkin tulleet tässä järkiinsä. 

Arkkitehtonisista erikoisuuksista on kerrottava vielä yksi juttu. Tämä tarina on aloitettava vähän kauempaa. Erityisesti Ribadeossa on asunut ja asuu edelleen indianoseiksi kutsuttujen espanjalaisten jälkeläisiä. Indianoseja ovat Etelä-Amerikasta tulleet uusrikkaat paluumuuttajat. He rakennuttivat komeita taloja palattuaan osoittaakseen maailmalta kerättyä vaurautta. Talot ovat värikkäitä ja koristeellisia. Niissä on esimerkiksi torneja. Ovat siis hyvin erilaisia kuin espanjalainen ja galicialainen perinteinen rakentaminen. Ribadeossa järjestetään vuosittain heinäkuun alussa indianosfestivaali, joka esittelee paikallista indianosien kulttuuria. Ribadeossa on muuten ylipäätään tosi upeaa arkkitehtuuria. 

Pari uskonnollista juttua

Nämä eivät ole ainutlaatuisia vain Galiciassa, mutta minä tutustuin näihin vasta tällä matkalla ensimmäistä kertaa. Koska kyse on sen verran erikoisista jutuista, en saa oltua kertomatta. Toinen on cruceirot, ristit, joita näkee seisovan lähinnä aukioilla 35 000 ympäri Espanjan. Galiciassa niitä on erityisen paljon. Monissa risteissä on kaiverruksia, symboleita ja Raamatun tapahtumia. Ensin näkee yhden, seuraavassa kaupungissa toisen, kolmannen ja kohta silmä harjaantuu näkemään niitä kaikkialla.

Oletko tullut katsoneeksi barokkikirkkojen patsaita tarkasti? Miksi ne näyttävät niin mahdottoman aidoilta? Niillä on usein aidot hiukset. On ollut tytöille kunnia-asia lahjoittaa tukka kirkolle. Patsailla on myös vaihdettavat vaatteet. Ne vaihdetaan kirkollisen kalenterin mukaan neljään eri liturgiseen väriin. Patsailla on myös alusvaatteet. Vain mies voi vaihtaa vaatteet ja alusvaatteet Jeesus-patsaalle ja nainen Maria-patsaalle. Aika jännää, eikö? A Coruñassa näin myös patsaan raskaana olevasta Mariasta. Enpä ollut sellaistakaan ennen nähnyt.