Essaouira – helppoa lomailua Marokon rannikolla

Essaouira oli minulle päiväretkeltä tuttu vuosikymmenen takaa. Silloin jäi fiilis, että parin tunnin sijaan haluaisin tutustua paikkaan ainakin pari päivää. Kirjoitin silloin blogiin, että Essaouira taitaa olla nouseva kohde, koska rakennustyömaita näkyi vähän kaikkialla. Ennustukseni kävi toteen. Turistit ovat todella löytäneet kaupungin. Safiin verrattuna kaikki on hyvinkin erilaista, sekä hyvässä että pahassa. Hyvässä siinä, että palveluja, esimerkiksi ravintolavaihtoehtoja, on enemmän, mutta pahassa siinä, että autenttisuudesta on enää vain häivähdys.

Lue lisää: Safi (Marokko) – vielä salassa pysynyt

Vanha muurein rajattu medina on Essaouiran sydän. Aika vähän turistit sen ulkopuolelle menevät muuten kuin asemalle tai rannalle. Medina on sen verran suuri, että ei sen kujia hetkessä ole kulkenut. Ostosmahdollisuuksia on kaikenlaisia, mutta täällä saa kuljeskella aika rauhassa. Harvoin kukaan huutelee madamea katsomaan. Muutenkin kaikille, jotka yhtään epäilevät turvallisuutta naisena kulkea, sanoisin, että pelko on turhaa. Varovainen tietenkin sopii olla kaikkialla.

Oma majoitukseni oli muurien sisäpuolella. Sain hyvät ohjeet, mutta ajatus matkalaukun kanssa sokkeloisilla kujilla hortoilusta ei houkutellut. Taksiasemien liepeillä ja oikeastaan kaikkialla, missä kukaan voisi kaivata kantoapua, on palveluksiaan tarjoamassa portiereja, miehiä kärryjen kanssa. 30 dirhamia (3 e) oli majoittajan mukaan passeli hinta, ja sen verran minulta myös pyydettiin. Matka oli lyhyt, ja epäilemättä olisin selvinnyt siitä itsekin, mutta siinä kun itse könysin vasta riadiin sisälle ja tervehdin isäntäväkeä, oli kantaja vienyt kaikki romuni kolmanteen kerrokseen ja juoksi jo rappusia alas. Dar Lazuli bed & breakfast oli minusta hinta-laatusuhteeltaan ihan hyvä valinta, jos kaipaat vinkkiä majoitukseen Essaouirassa. Sen sijainti on erinomainen.

Kuten sanoin, Essaouira ei ole kovin autenttista Marokkoa, mutta paikallisten elämää pääsee kyllä seuraamaan markkinoilla. Carrefourin näin kaupungissa, mutta perinteinen tapa hoitaa ostokset on käydä markkinoilla. Sieltä saa kaiken: lihaa, kalaa, vihanneksia, hedelmiä, mausteita, leipää… Vähän kävi kateeksi ihmisiä, jotka eivät ole supermarkettien ja pitkien myyntiketjujen vankeja, kuten me. Olemme tässä suhteessa tottuneet niin erilaiseen elämään.

Sillä tavalla Essaouira myös on vielä perinteinen, että alkoholia ei suinkaan myydä edes kaikissa ravintoloissa. Carrefourissa on suuri alkoholiosasto, mutta uuden vuoden kunniaksi ajattelin kokeilla paikallista viinikauppaa (Essaouira Alcohol Liquer Store, 12 Av. Al Massira Al Khadra). Se olikin elämys. Luulin, että tilataan tiskiltä, kuten ennen muinoin Alkossa, mutta tiskin taakse pääsikin hypistelemään pulloja. Jonkin verran myytiin kansainvälisiä väkeviä, mutta hyllypinta-alasta varmaan 90 prosenttia oli marokkolaisia viinejä. Koska en niitä lainkaan tuntenut, menin hinta edellä. Ajattelin, että yksi kalleimmista (noin 15 e) on varmaan paras. Pullo käärittiin sanomalehteen ja laitettiin kassiin. Oli vähän syntinen olo.

Erityisiä täällä sinun kannattaa ehdottomasti käydä -vinkkejä en osaa kaupungin sisältä antaa. Minusta Essaouira on parhaimmillaan nimenomaan silloin, kun kuljeskelee kujilla ilman varsinaista päämäärää. Alkuun voi tuntua, että sinne eksyy, jollei koko ajan pidä varaansa. Ei kannata pelätä. Paikat alkavat tulla nopeasti tutuiksi. Googlen kartta kannattaa kuitenkin ladata helpottamaan ensimmäisen päivän suunnistusta. Se toimii yllättävän hyvin muurien sisälläkin. Kaupunginmuurit ja vanha linnoitus mainitaan aina TOP-kohteiden joukossa, mutta jos ikinä olet yhtään linnoitusta missään nähnyt, tämä ei tarjoa mitään uutta. Muurin vierustalla maan tasalla kulkee Rue Skala, jonka sanotaan olevan käsityöläisten katu. Epäilemättä jotkin siellä myytävät asiat ovat käsityötä, mutta yhtä suurella todennäköisyydellä suuri osa ei ole. Turistien kasvanut määrä on vaikuttanut juuri siihen, kuinka autenttista mikään on. Muistan edelliseltä kerralta värikkäät mattokauppojen rivit, mutta esimerkiksi sellaisia ei juuri enää näkynyt.

Vähän muurin ulkopuolella on Port of Essaouira Scala. Siellä voi seurata kalastajien puuhia, ostaa kalaa ja ilmeisesti joissain ravintoloissa pyytää, että juuri ostamasi kala valmistetaan. Valmistuksesta ja lisukkeista tietenkin peritään maksu. Tästä en valitettavasti osaa kertoa enempää. Samaan suuntaan kun lähtee, päätyy rannalle (Plage d’Essaouira). Kilometrien mittaisella rannalla on monenlaisia palveluja niin auringonpalvojille kuin aktiivilomailijoille (ainakin surffausta, joogaa ja ratsastusta). Ranta on erinomainen kävelyyn ja juoksemiseen. Jos mielii kamelin tai hevosen selkään, pitää kävellä jonkin verran pidemmälle.

Noin 2,5 kilometriä vanhasta kaupungista on kaksi todella suosittua terassiravintolaa Beach and Friends sekä Ocean Vagabond Essaouira. Niiden edustalla hengailevat kamelit. Ainakin Ocean Vagabondaan pitää varata pöytä, jos haluaa syödä terassilla. Minulla ilmeisesti kävi tuuri, kun onnistuin saamaan ilman varausta pöydän. Molemmat ovat ilmeisesti läppärinomadien suosiossa ja siksi saavuttaneet coolin paikan maineen. Kallis ja nuiva palvelu on kuitenkin minusta lähempänä totuutta.

Tärkein syy, miksi olin kävelemässä pitkin rantaa, oli Dar Sultan Palace, jo raunioitunut ja hiekkaan vähän hautautunut palatsi 1700-luvun lopulta. Sinne pääsee kävelemään rantaa pitkin, hiekkadyynien yli ja vähän matkaa matalan pusikon poikki. Googlen kartta on tässäkin oivallisena apuna. Kartta näyttää, että rantaa pitkin ei pääsisi, koska välissä on vettä, mutta laskuveden aikaan vesi on niin kaukana, että olin kävellä ohi.

Mitään kylttejä rannan suunnasta ei ole. Sen verran palatsista on jäljellä, että sen vanhaa loistoa on varsin helppo kuvitella. Katsomalla tarkkaan näkee vielä lattioiden mosaiikkeja. Turistimassojen löytämä palatsi ei ole. Vain muutama pariskunta näkyi lisäkseni. Jimi Hendrixiä palatsi on inspiroinut kirjoittamaan Castles made of sand -biisinsä. Palatsi on Essaouiran naapurikunnan Diabatin puolella, ja reilut sata metriä kohdasta, josta pikkutie palatsille risteää päätien kanssa, on Cafe Jimi Hendrix. Se on ollut paikalla vuodesta 1969, jolloin kitaravirtuoosi vieraili kulmilla. Jos rauniot kiinnostavat mutta viiden kilsan käveleminen ei, taksilla pääsee Essaouirasta kahdella eurolla.

Essaouirassa on toinenkin ranta. Siellä ei ole palveluja mutta eipä juuri ihmisiäkään. Se vaikutti olevan paikallisten lapsiperheiden ja pariskuntien suosiossa. Lämpimämpään aikaan ehkä tämäkin ranta vilkastuu. Sinne pääsee tietääkseni helposti vain yhtä reittiä. Jos tulee Bab Doukkalan (yksi vanhan kaupungin porteista) läpi vanhasta kaupungista ja alkaa hakeutua vasempaan, näkee parfyymikaupan. Jos sen ohittaa, on mennyt jo liian pitkälle. Parfyymikaupan takana on matala liikerakennus. Sen ja muurin välissä on leveä kävelytie, joka kapenee, kunnes päätyy rannalle. Kadulta rantaa ei voi nähdä. 

Ennen kuin kerron Essaouira-päivien kohokohdasta, annan pari ravintolavinkkiä. Jos haluat näkyä ja tulla nähdyksi, suosittelen KSOU roof topia. Sieltä on kivat näköalat, palvelu on hyvää, ruoka myös. Muodikkaaksi kattoterassiksi hinnatkin olivat ihan maltilliset. Kolme alkuruokaa ja vesi maksoivat 25 euroa. Todella kehuttu on The Loft (kuvat alla). Pienessä ravintolassa on hyvä ruoka, kiva tunnelma, eriparihuonekalut ja jotain mummolafiilistä. Minulle osui erinomainen tarjoilija. The Loftissa oli hyvä olla. Alku- ja pääruoalle sekä vedelle tuli hintaa 24 euroa. Parikymmentä metriä The Loftista on Asian Red Food, jos tekee välillä mieli helppoa aasialaista (katu)ruokaa. Paistettu riisi ja limu olivat alle kympin.

Jos se sijaan haluaa vähän paremmin syömään ja nauttia samalla myös alkoholia, suosittelen Le Patiota. Vietin siellä vuoden viimeisen illan. Alkudrinkki, alku- ja pääruoka sekä kaksi lasia viiniä maksoivat 52 euroa, mikä oli varsin kohtuullista. Yöelämästä en osaa kertoa kuin Mega Loftista. Se on Essaouiran versio Hotelli Vantaan ruotsinlaivameiningistä. Uudenvuoden yönä DJ soitti, discopallon virkaa toimitin minä paljettimekossani, juomat tarjottiin muovimukissa, johon ainakin gin tonicissa giniä ei mitattu millimetrin tarkkuudella, kuten Suomessa.

Minulla oli syyni, miksi en edes uudenvuoden aattona lähtenyt etsimään enempää bileitä.

Lähikunnissa järjestetään viikoittaisia markkinoita: Had Draassa (30 km Essaouirasta) sunnuntaisin ja Ida Ougourdissa (20 kilometriä Essaouirasta) keskiviikkoisin. Uuden vuoden päivä oli siis Ida Ougourdin päivä. Olin lukenut markkinoiden olevan vilkkaimmillaan aamuisin ja puolilta päivin jo rauhoittuvan ja tyhjenevän. (Pitkäksi venynyt baari-ilta olisi saattanut estää lähtemisen.) Sinne pääsee 7 dirhamilla (70 senttiä) sekä bussilla numero 1 Bab Douggalan kupeesta sekä samaan hintaan grand taxilla eli jaetulla taksilla grand taxi -asemalta. Odottelin yli puoli tuntia muita samaan suuntaan meneviä. Ketään ei ilmaantunut. Edellinen auto oli kuulemma lähtenyt juuri ennen kuin tulin. Aloin jo miettiä, onko koko markkinoita. Ajattelin asian selviävän, jos maksan kuudesta hengestä ja lähden katsomaan. Arvelin markkinoiden olevan avoinna ja meidän olevan pian perillä, kun näin vihanneslastissa kulkevat pari aasia maantien laidassa.  

Lue lisää: Maata pitkin Marokossa – havaintoja julkisesta liikenteestä

Markkinat olivat – ja niille ehdottomasti kannatti mennä. Vaikka Essaouira pitkälti elää turismista ja meihin on totuttu, 20 kilometrin matka jo vaikuttaa suuresti siihen, että meininki on erilainen. Erittäin silmiinpistävää oli, kuinka miesvaltaista kaikki oli. Näin vain satunnaisia naisia. Kuten kuvista näet, kaikki on aika perinteistä. Niinpä välttäisin kovin niukoissa vaatteissa paikalle pelmahtamista. Tunsin itseni vähän tunkeilijaksi, kun pujottelin porkkana- ja perunakekojen välisillä käytävillä, väistelin ostoksilla olevia ja myyjiä, yritin olla mahdollisimman vähän tiellä, enhän kuitenkaan ollut tekemässä kauppaa vaan pelkästään aistimassa tunnelmaa. Minuun ei varsinaisesti kiinnitetty huomiota. Vain yksi korumyyjä alkoi jututtaa.

Ehkä kiinnostavin osa markkinoita oli paluumatka. Näin bussin numero 1 odottamassa. Kysyin, koska se lähtee. ”Pian.” Kotvanenhan siihen meni, mutta oli niin mielenkiintoista nähdä, mitä ihmisillä oli mukanaan: joku kantoi parimetristä puuntainta, osalla oli isoja kassillisia vihanneksia, takanani istuvalla poikajoukolla kaksi elävää kyyhkystä. Täysinäisessä bussissa oli lisäkseni vain kaksi naista. Jos ajat bussilla, muista säilyttää lippu. Ne tarkistetaan aina jossain vaiheessa matkaa.

Essaouira täytti enimmäkseen odotukseni, joita olin reilussa kymmenessä vuodessa sille asettanut. Turistien suuri määrä kyllä yllätti ja ehkä vähän harmittikin. Yhtään en silti kadu, että valitsin olla siellä kolme yötä lomastani. Päinvastoin tein päivistä taas juuri minun näköiseni.  

Essaouira on helpoimmin saavutettavissa lentämällä Agadiriin ja sieltä bussilla tai grand taxilla. Itse lensin Marrakeshiin. Sieltä bussimatka on pidempi, mutta ei sekään kuin reilut kaksi tuntia. Ainakin talvikauden 2024 – 25 Norwegian lentää noihin molempiin.