Erikoisia tapauksia maailmalta

Erikoisia tapauksia maailmalta

Maailmalla kulkiessa sattuu ja tapahtuu. Kuinka erikoista on nähdä vuohia puussa tai saada ylinopeussakot, joiden maksuksi annetut setelit siirtyvät suoraan poliisin taskuun, ja kun kysyy kuittia, osa seteleistä siirtyy takaisin turistille, mutta kuitti ei? Ravintolasta minut on heitetty ulos kerran (koska erehdyin sanomaan italialaiselle kokille, että mikrolasagne on edelleen vähän jäässä) ja taksista kerran (koska erehdyin kyseenalaistamaan mittarin nopeuden), ja toisen kerran nousin samasta syystä itse. Kerran on myös soitettu ravintolaan poliisi, kun 14 euroa oli muuttunut 40 euroksi eikä minulla todella ollut aietta sitä maksaa. Tämä loppui väsytystaisteluun, koska puhelu poliisille oli pelkkää hämäystä, mutta isäntä ajatteli pelotella. 

Pitäisi pitää päiväkirjaa, johon tulisi kirjattua kaikenlaisia sattumuksia. Sain La Vida Loca 2.0 -blogin Sarilta haasteen kertoa neljä tapausta, joita voisi kutsua hassuiksi sattumuksiksi tai erikoisiksi episodeiksi.

Pössyttelevän venekuskin armoilla

Pari kesää sitten seikkailin ensimmäistä kertaa yksikseni Aasiassa. Olin varannut kelluvan bungalowin Khao Sokin kansallispuistosta Thaimaasta pariksi yöksi. Sinne ei ole mitään asiaa ilman omaa venettä tai sitten venettä kuljettajineen. Olin varannut retkeni pienestä matkatoimistosta, josta sitten ajelimme ensin autolla laiturille. Pysähdyimme matkalla kauppaan. Minä ostin pullon viiniä, kuski litran konjakkia. Kuski piti minusta huolta, hommasi viinilleni coolerin jäineen, huhuili oikeaan aikaan syömään. Illalla lähdimme myös ajelulle, kiipeilimme vesiputoukselle, yritimme nähdä eläimiä, katselimme tähtiä. Mutta ei ollut konjakki ainoa, mitä hän oli ottanut mukaan. Siellä oltiin, kahden keskellä järveä, kun kaveri alkaa poltella ruohoa. Kohta hihittelee, alkaa kutsua minua pomoksi. Oli se jotenkin absurdia. Mutta ehkä vähän myös pelottavaa, kun en tiedä, miten huumehilla on tapana ihmisiin vaikuttaa. Ja sitten takaisin bungaloweilla veti romminsa ja sammui. Siihen loppui huolehtiminen minun tarpeistani. 

Untitled

Täällä me oltiin, polttelijakuski ja minä.

Untitled

Selvisihän tuo viimeiseksi aamuksi ja vei minut turvallisesti takaisin maihin.

Votkaa ja luumuja

Silloin kun Syyriassa oli vielä rauha ja ihmiset niin ihania, kuin ihmiset maailmassa vain voivat olla, kävelimme reissukaverin kanssa Haman kaduilla. Yhdeltä parvekkeelta alkoi isäntä huudella meille ja kysellä, mistä ollaan kotoisin. Koska Suomesta ja koska hän oikeastaan asuu Ruotsissa ja ollaan siten melkein naapureita, pyysi isäntä kylään. Eteisessä seisoo eri isäntä alusvaatteisillaan juuri heränneenä. Kalsarikaveri oli ehkä asunnon omistaja. Tällaiset pikkuseikat eivät olleet siinä niin tärkeitä, kun veljellisesti joimme naapureiden maljat votkalla. Tietenkin vieraille tarjotaan myös kahvit. En juo kahvia. Ikinä. Mutta en jotenkin siinä kehdannut kieltäytyä ja hörpin puoli kuppia. Pahan maun yritin poistaa suusta syömällä luumuja. Aika miehekkäät eväät, etten sanoisi. 

Syyria 333

Tuolla Saksan lipulla koristellulla parvekkeella isäntä meille huuteli. Futiksesta sai silloin hyvän puheenaiheen. Oli MM-kisat 2010.

Syyria 326

Tänne olimme matkalla, katsomaan vähän keskustan ulkopuolella olevia vesipyöriä, norioita, joista Haman kaupunki oli tunettu. Sanon oli, koska en tiedä, mitä Hamasta on jäljellä.

Kansainvälistä joulupukkikokemusta

Harvalla muuten on kansainvälistä joulupukkikokemusta, mutta minun reissukaverillani on. 

Tästä on jo reilut kymmenen vuotta aikaa, kun olimme kavereiden luona Etiopiassa jouluna. Koska nelihenkinen suomalaisperhe asui siellä, oli aika tärkeää lapsille, että joulupukki löytää myös kauas Afrikkaan. Vaihtoehdot olivat aika vähissä. Niinpä lähdimme reissuun Citymarketin kautta ja hankimme kunnon vermeet. Kyllähän jokainen Etiopiaan matkustava joulupukkikamat hommaa!

Oli kaksi vaihtoehtoa: Kamat voisi pukea päälle jo hotellissa. Ajatus Sheratonin aulan läpi kulkevasta joulupukista päädyttiin hylkäämään. Mietittin visiot aulassa olevista lapsista, jotka pukki vain sivuuttaisi matkalla taksiin. Ei niin voi tehdä, ja koska pukki ehdottomasti ei halunnut ylimääräisiä lapsikontakteja, toteutimme plan B:n. Se tarkoitti pukkikamojen pakkaamista kassiin ja vaihtamista kohteessa portin ulkopuolella kadulla. Jos muureilla aidattuun pihaan tulisi joku, lapset näkisivät sen. Pihaan voisi astella vain ehta suomalainen joulupukki. Jos olin pissiä housuihin, kun hotellilla soviteltiin tyynyä nutun alle, oli naurunremakka ehkä kahta pahempi siinä Afrikan taivaan alla. Mutta entä ohikulkijat? Muutama siinä ehti nähdä metamorfoosin suomalaisesta bokserimiehestä joulupukiksi. 

SCAN0030

Tulikärpäsiä kylpytakissa

Jos olet joskus ollut Japanissa, olet ehkä kuullut japanilaisten puhuvan englantia. Useimmiten asiat aina selviävät ja hyvin selviävätkin, paitsi sinä yhtenä kertana.

Kun tulimme perinteiseen ryokaniin jossain päin Japania, kertoi respa, mitkä bussit milloinkin ovat auki ja miten voi varata vaikka kahden hengen privaattibussin. Kesti aikansa ennen kuin ymmärsimme, että bussin tavoin ääntyvä sana oli kylpy, bath. Hotellilla oli siis kuumia lähteitä ja tulikuumia paljuja, joihin saattoi mennä ihan kaksin kaltattavaksi. Kerrottiin myös, että illalla voi nähdä tulikärpäsiä, jos tulee aulaan tiettyyn aikaan. Sitten on kylpy.

Tietenkin olimme kylpytakit päällä, pyyhkeet hartioilla ja lipokkaat jalassa aulassa sovittuna aikana, koska tokihan tulikärpäset kiinnostivat. Mutta ei ollut kylpyä. Oli bussi. Kaikki vieraat astuivat bussiin ja ajeltiin ehkä sellainen vartti jonnekin pellon laitaan katsomaan tulikärpäsiä. Meitä oli siellä eri paikoista lopulta neljä bussillista turisteja ja ehkä saman verran niitä pimeässä hohtavia kärpäsiä. Ja me olimme pukeutuneena kylpytakkeihin.  

162

Ryokan oli todella kaunis. Tällainen oli naisten “bussi”.

079

Samasta paikasta on esiteltävä vielä keskimääräistä erikoisempi illallinen. Että jos olet ajatellut japanilaisen ruoan olevan pelkkää sushia, olet erehtynyt isosti.

156

The kylpytakki. Vuonna 2007 en ollut vielä kovin avara ruokailutuottumuksiltani. En kyllä lupaisi ihan noita kaikkia vieläkään vedellä. Mutta Japaniin on ikävä. Kolmas kerta olisi ainakin vielä päästävä!

Next Post:
Previous Post:
There are 13 comments for this article
  1. Avatar
    Noora | Kerran poistuin kotoa at 23:49

    Haha, kiitos näistä. Kikattelen itseni pöljäksi tuolle kylpytakkiepisodille! Näitä sattumuksia on kyllä ollut mainiota lukea. 😀

    • Avatar
      Annika Author at 11:39

      Nyt tuli oivallinen tilaisuus kertoa kylpytakkijuttu. On sille jo yhdeksän vuotta naureskeltu. 🙂

  2. Avatar
    merikukka at 12:34

    Nämä ovat ihan parhaita. Kiitos! Olet kyllä aika ennakonluuloloton ja rohkea. Huumekuski olisi ollut kyllä aika pelottava. Kylpytakkikohtaus oli kyllä ihan paras 😀 Meille sattui sellainen jännä yhteensattuma USA:n roadtripillä, että törmättiin samoihin kolmeen suomalaiseen tyttöön ensin New Orleansissa ja sitten parin viikon jälkeen Four Corner Monument:llä (Utah/ARizonan kulmilla), vaikka menimme ihan eri reittejä. Kerran myös USA:ssa yhdessä motellissa kysyttiin kahvia aamupalaksi, niin saatiin raamattusaarnan, että kahvi on synti.

    • Avatar
      Annika Author at 13:46

      Ole hyvä! 🙂

      Huumekuski oli kyllä vähän pelottava. Mutta ei siinä keskellä järveä auttanut kuin hihitellä mukana. Ihan turvalliselta kaikki vaikutti, mutta oli se vähän outoa.

      Samojen tyyppien tapaamisessa monta kertaa tulee helpolla olo, että seuraako jompikumpi. Vähän aikaa sitten oli jossain juttua, että nainen seurasi jotain suosittua Instaajaa ympäri maailman ja otti samanlaisia kuvia melkein samanlaisissa vaatteissakin. Sellainen todella on jo OUTOA! Siihen nähden on aika kesyä hillua maailmalla kylpytakissa. 😀 Mormonialueella saattaa kahvin kanssa käydä noin. epäilemättä aika ylläri, kun kuitenkaan ette kyselleet votkanaukkuja aamiaiseksi.

  3. Avatar
    Janni / Lentopelko at 14:34

    Toi kylpytakkijuttu, en kestä. 😀 😀 Kaikkea sitä voikin tapahtua. Ja ihana tuo venekuva! 😮

    • Avatar
      Annika Author at 21:29

      Muistan vielä kysyneeni, että tullaanko sitten niin kuin kylpytakissa, kun illalla tullaan. Kyllä voi tulla kylpytakissa, vastattiin. No niin. Me tultiin. Pyyhkeet kaulalla. Toisaalta ei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota, koska ryokanissa kaikki hiihtelivät kylpytakeissa kaiken aikaa. 😀

  4. Avatar
    Susanna at 00:26

    Monipuolisia kokemuksia ja näitä voisi lukea lisääkin, ryokan kuulostaa kyllä aika mielenkiintoiselta. Japanissa kiinnostaisi käydä, onkohan siellä puhtaampi ilmanlaatu kuin Kiinassa? Kiinassa on aika usein savusumuja

    • Avatar
      Annika Author at 12:29

      Japani on kyllä jännä paikka! En muista savusumuja Kiinan tapaan.

      Näidenkin kerääminen oli aika haastavaa. Kaikenlaista sattuu, mutta kun ei niitä tule kirjoittaneeksi muistiin.

  5. Avatar
    Susanna at 00:29

    Vuohet ovat aika taitavia kiipeämään, pääsevät puihin ja ovat myös Alppien reunoilla huikeissa korkeuksissa.
    Muistan nähneeni sellaisen taulun jossa vuohi katseli maisemaa huipulta ja kyllä ihmettelin miten ne pysyvät? ilmeisesti vuohilla on jokin ylimaallinen tasapaino ja kaipa joku tutkija sitäkin asiaa selvittää. Yritin bongata vuohia/alppikauriin Alppien rinteiltä mutta vielä ei ole livenä onnistunut, tosin murmelin olen sentään nähnyt

    • Avatar
      Annika Author at 12:28

      Näitä vuohia oli ainakin jollain tavalla autettu, koska niillä oli puussa pienet ikään kuin lavat, joilla seistä. Kiipeilijöitä ne kyllä ovat, mutta en oikein tiedä, miten sorkilla puuhun kivetään. Rinteet tietty eri juttu. Niitähän menevän melkein pystysuoraan.

  6. Avatar
    Sari | sarikoo.fi at 21:48

    Ai jestas, melkein pissin housuun tuon kylpytakkiepisodin kanssa! Ja voin vaan kuvitella kuinka innoissaan lapset olivat tuosta joulupukista, ehkä ette olisi ehtinyt ystäville saakka, jos hotellilla olisi jo tuossa asussa esiintynyt 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 22:21

      Väärin pukeutumisen ongelma on aika yleinen. Siis että mitä panna päälle milloinkin. Kylpytakki toimii. 🙂

      Näen kansainvälisen ipanajoukon saartaman joulupukin hotellin aulassa täysin pääsemättömissä. Muutamalla kielellä olisi ehkä laulettu laulut – ja pukki olisi sitten vain juossut paikalta, koska edes karkkia ei olisi ollut.

  7. Pingback: Neljä hassua tarinaa maailmalta - Urbaani viidakkoseikkailijatar

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.