Elephant Sands – norsufanin unelma

Siitä asti, kun näin rekkaretken matkaohjelman, minulla oli yksi kohde ylitse muiden: Elephant Sands. Näin kuvan, jossa kaksi naista katsoo uima-altaasta norsuja. Olin valmis hyppäämään vaikka jäätävänkylmään altaaseen, jos se olisi edellytys vastaavalle norsukokemukselle.

Elephant Sands Lodge on teltta-, mökki- ja leirintäalue Botswanassa aika pohjoisessa lähellä Sambian rajaa. Sen vetonaula, siis norsuille (ja samalla ihmisille) on ihmisen tekemä juottopaikka. Norsu haistaa veden jopa parinkymmenen kilometrin päästä, joten hyvällä tuurilla janoisia eläimiä käy juottopaikalla paljon. Ja meillä muuten oli ihan järjetön tuuri: nähtiin reippaasti yli sata. Paras paikka norsujen katseluun on leirintäalueen ravintolan terassi. Se on muutaman metrin päässä juottopaikasta. Norsut eivät ole ihan kosketusetäisyydellä, mutta sanotaanko, että hajuetäisyydellä kyllä. Elefantin pieru kyllä saattaisi haista vähän kauemmaksikin.

Terassilla saattoi seurata taukoamatonta norsuliveä. Kun juomapaikalla oli kymmenkunta, pari saattoi olla vähän kauempana mutakylpemässä ja molemmista suunnista hölkätä uusia odottelemaan vuoroaan. (Mutakylvyistä jaoin TikTokissa videon.) Norsut todellakin pistävät hölkäksi viimeisillä kymmenillä metreillä. Välillä saattoi nähdä hampaiden kalistelua. Tietynlainen kärsän heilautus saattoi saada toisen perääntymään. Toisinaan piti hampailla vähän avittaa. Lähietäisyydeltä pääsi näkemään myös kakkaamisen. Keskimäärin neljä säännöllisen muotoista palloa. Urosten pissaamiseen liittyi myös järjettömän kokoisten penisten ilmaantuminen. Pahimmillaan (parhaimmillaan?) letku osui maahan asti. Vähän vaivalloisesti jatkoivat silloin matkaansa.

Ennen illallista istahdimme hetkeksi oman telttamme terassille. Eipä aikaakaan, kun kahden teltan päästä marssi kahdeksan otuksen jono. (Videon voit katsoa TikTokista.) Kun aurinko alkoi jo vähän laskea, tuli naapuriteltan takaa yksi. Olin pakahtua. Siinä se tallusteli vaaleanpunertavaa iltataivasta vasten.

Kyltit varoittelivat villeistä eläimistä ja kehottivat antamaan tietä. Ilman kylttejäkin toki ymmärtäisin antaa tilaa tonnien painoisille otuksille. Illalliselle lähtiessämme olimme tilanteessa, että yhtäkkiä norsuja oli edessä ja takana. Eivät ne toki meitä kohti tulleet vaan olivat menossa juomaan. Kohta meidän luo kurvaa henkilökunta maasturilla. “Hey guys, we saw you were on trouble.” Siinä taas hetken mietin, onko tämä minun elämäni. Onko tämä edes totta?

Illallista syötiin taas rekalla, kuten aina leirintäalueilla. Kohta meidän viereen tulee Ben. En muista Benin tarinaa, mutta hän on erityinen. Ben ei juo siellä, missä muut. Benillä on oma juomapaikka. Siinä me söimme kaikessa rauhassa spagettia neljän metrin päässä Benistä. Hän ei lähestynyt meitä emmekä me häntä. Aivan hirveän sympaattista.

Niin ihana kuin Elephant Sands oli, vietin siellä reissun huonoimman yön. Oli aivan hirveän kylmä. Vaikka teltta oli kaikkineen tosi kiva (terassi, puulattiat, suihku ja vessa), siellä on juuri niin kylmä kuin ulkona. Mikään määrä peittoja ei riittänyt pitämään lämpimänä. Aamulla ilma höyrysi hengityksestä. Yhtä kylmää oli vesi. Muut kyllä sanoivat käyneensä lämpimässä suihkussa. Aamulla myös juomapaikka oli tyhjillään. Vain joitain lintuja oli juomassa ja uimassa. Alkoi tuntua, että edellisen illan norsut olivat vain unta – mutta oli minulla todisteena noin sata valokuvaa kärsistä, torahampaista, korvista, pyllyistä ja jalanjäljistä, jotka ovat kuulemma kaikilla erilaiset kuin ihmisen sormenjäljet.

Mutta se, että uima-altaasta näkisi norsuja, on valhetta. Ehkä joskus on ollut sellainen allas, mutta ei enää. Nyt se on ihan muualla. Aamiaisella tarjoilija ehdotti, että maksaisi minulle 1000 paikallista (noin 70 euroa), että hyppäisin jääkylmään uima-altaaseen. Hyytävän kylmän yön jälkeen toppatakissa ja hanskat kädessä jaksoin kuitenkin vielä nauraa.