Elämäni seikkailu – yli 1100 kilometriä moottoripyörällä Bulgariassa 

Elämäni seikkailu – yli 1100 kilometriä moottoripyörällä Bulgariassa 

Pressimatka (järjestäjä Rosetta Moto Tours)

Minä koin Bulgariassa elämäni seikkailun. En tiedä, löydänkö sanoja sen kuvailemiseen. Se oli matka Bulgarian kauneimpiin maisemiin, historiaan, lähes hylättyihin kyliin, kirkkoihin, jotka saivat Jumalaan uskomattoman melkein itkemään, auringonkukkapelloille, päihtymään viinistä ja kauneudesta, adrenaliinipiikkeihin, hikoilemaan kuin possu 37 asteessa kaikki ajokamat päällä, bulgarialaiseen vieraanvaraisuuteen. Se oli seikkailu, jonka toistaisin koska tahansa uudelleen, vaikka sulaisin kypärän sisälle. Matka kesti kolme päivää ja kaksi yötä, se vei vuorille ja päättyi Mustanmeren rannalle, jossa istuin hiekalle ajokamat päällä kaikki lihakset hellänä, mutta illallisen jälkeen olin valmis vetämään vermeet taas päälle.

En tiedä, onko minulla sanoja kuvaamaan kokemaani. Jotain tässä matkassa oli sellaista, että se kosketti sisintäni enemmän, kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Minulla ei oikeastaan ollut odotuksia, en tiennyt, mitä kohtaan, mutta Bulgaria ja bulgarialaiset ihmiset sulattivat minut täysin.

Ollakseni rehellinen kerron, että olin lähtiessäni vähän peloissani. En ole ollut moottoripyörän selässä kuin silloin, kun ajoin itse kortin. Toki oma Vespani on moottoripyörän tehoinen, mutta siis nyt en puhu lälläripyöristä vaan ihan niistä, jotka kaikkien suussa ansaitsevat moottoripyörän nimen. Mutta olen yllytyshullu. Jos saan tilaisuuden hypätä pyörän kyytiin ja nähdä jotain maata uudesta kulmasta, toki sen teen, vaikka se tuntuisi vähän liiankin jännittävältä. Kyllä itseni ylittäminen, omien mukavuusrajojen kokeileminen, oli ehdottomasti yksi tärkeimmistä anneista. Mutta matkan varrelle osui niin paljon kohokohtia, etten tiedä, mistä aloittaisin.

Tunnelmia juuri ennen lähtöä.

Pari sanaa maisemista

Lähdimme Varnasta alkuun moottoritietä. Luulot pois pimusta, ajattelin. Eiväthän moottoriteiden varret ole kauniita missään. Eivät edes Bulgariassa, paitsi silloin kun siniset laventelipellot hehkuivat muuten aika mitäänsanomattomassa maisemassa. Mutta kun lähdimme pienemmille teille, saattoi tien toinen puoli olla kullankeltainen kypsästä heinästä ja toinen kuin rannaton meri vihreää maissipeltoa. Vuoristossa tuntui, kuin molemmin puolin olisi lähinnä tiheä viidakko. Vuorten eteläpuolella auringonkukat hymyilivät vastaan ajelevalle, ja pohjoispuolella pelloissa vilahteli lähinnä satunnaista keltaista. Viinimaassa toki myös viiniviljelmät toivat oman lisänsä kauneuteen.

Bulgariassa maiseman kauneus on nimenomaan luonnossa. Kun tullaan kyliin, ei arkkitehtuuri ole se,  mikä läpikulkijaa vakuuttaisi. Jokaisessa kylässä on pieni aukio ja aukiolla patsas yleensä jonkun merkittävän henkilön kunniaksi. Sovjet-tyyli näkyy, mutta ei suinkaan ole ainoa. Talot ovat neuvostokerrostaloja lukuunottamatta matalia omakotitalojen rivejä. Mutta vaikka talot olisivat vaatimattomia, niitä näkyi usein ympäröivän kaunis puutarha tai ainakin kukkaloisto.

Minä ihastuin kattohaikaroihin ja niiden valtaviin pesiin kylänraiteilla. Pesät nököttävät lyhtypylväiden nokassa. Linnut eivät tunnu ihmiselämästä välittävän. Rekat saattavat jyrätä alta, mutta haikaraperhe ei välitä.

Untitled

Myös rakennettua kauneutta

Vaikka idea on ajaa moottoripyörällä, ei koko ajan olla tien päällä. Reittejä suunnitellaan aina osallistujien mukaan, mutta niissä on aina mukana kulttuuria ja historiaa. Bulgariassa on menossa paljon konservointitöitä, vanhaa yritetään herättää uudelleen henkiin. Raunioista nousee replikoita. Ne avaavat hyvin Bulgarian muinaista suuruutta. 

Untitled

Kun kirjoitin Bulgarian menneisyydestä, kulttuuriperinnöstä ja Unesco-kohteista, avasin enemmän aarteita, joita tässä maassa on, mutta kaiken kauniin ei tarvitse olla muinaista. Esimerkiksi minulle vaikuttavimpia olivat nämä kirkot. En minä näitä olisi omineni olisi koskaan löytänyt. Taisin vaikuttua molemmista vähän liian pitkäksi aikaa, koska kohta piti olla ottamassa kiinni aikataulua. 

Minun kohokohtani: lähes autiot kylät

Bulgariasta on muutettu paljon ulkomaille viime vuosikymmenten aikana. Siellä on samaan aikaan ollut voimakas muuttoliike maalta ja pikkukylistä kaupunkeihin. Parin tuhannen asukkaan kylät voivat nykyään olla muutaman kymmenen ihmisen koteja. Ja kun sellaiseen tulee kahden ison moottoripyörän kanssa, kiinnittää takuulla huomiota – jos joku niistä muutamasta ihmisestä sattuu olemaan ulkona.

Näissä kylissä aika on pysähtynyt jonnekin vuosikymmenten taakse. Suurin osa rakennuksista on alkuperäiskunnossa, ja aika todella on tehnyt tehtävänsä. Mutta sitten on niitä, joista pidetään huolta ja joissa edelleen asutaan. Vaikka kylissä elämä on epäilemättä vaatimatonta, on käsittämätöntä nähdä, miten kivestä rakennettujen talojen rakennusmateriaalina on käytetty marmoria ja graniittia. Ne ovat olleet kiviä siinä missä muutkin.

Yhdessä tällaisista kylistä pääsin käymään kirkkoon, jolla on uskomaton historia. Ulkoa se ei juuri kirkolta näytä. Ei ole taivaisiin kurottelevaa tornia. Kirkko piti rakentaa viikossa, öisin. Hallinto ei muuta sallinut. Vaikka en itse usko, tällaisiin paikkoihin sisään astuminen saa tuntemaan silti paljon.

Mikä on Rosetta Moto Tours?

Rosetta Moto Tours on Varnasta käsin operoiva kahden viisikymppisen bulgarialaismiehen johtama firma. Näiden miesten yhteinen ajokokemus on kymmeniä vuosia ja sydämellisyys suomalaisille vierasta. Kumpikin on tehnyt työuran ihan muissa hommissa, mutta Rosetta syntyi rakkaudesta moottoripyöräilyyn ja Bulgariaan, sen historiaan ja kultturiperintöön.

Heidän alkuperäinen tuotteensa on ohjatut moottoripyörämatkat joko Rosettan tai asiakkaan omilla pyörillä. Kyllähän motoristi ajaa osaa, mutta näiden kavereiden matkassa löytää parhaat tiet, kiinnostavat kohteet, hyväksi havaitut majapaikat. Näitä matkoja voi varata vaikka yhdelle hengelle tai omalle porukalle, mutta on myös ryhmämatkoja, joille ei tarvita omaa kaveria. Ajokausi on Bulgariassa pitkä, eli aika aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä pääsee vielä tien päälle.

Rosetta Moto Tours

Rosetta Moto Tours

Rosetta Moto Tours

Rosetta Moto Tours

Minä olin kokeilemassa uutta tuotetta: moottoripyöräseikkailulle voi lähteä myös matkustajana. Vaikka minulla on kortti, en uskalla itse ajaa isoilla pyörillä. Sitten on niitäkin, joilla korttia ei ole, mutta palo päästä pyörän selkään on suuri. Kun kaikki ajokamat saa vuokrattua matkanjärjestäjältä, ei tarvitse kuin pakata muutaman päivän tavarat reppuun ja hypätä pyörän päälle, pitää kiinni ja nauttia. Ainoa vaatimus on se, että noudattaa annettuja turvallisuusohjeita. Ne ovat tiivistetysti: myötäile kuskin liikkeitä, ole kuin selkäreppu. 

Ajomatkat olivat 300 – 400 kilometriä päivässä mutta ei suinkaan yhtä soittoa. Reittisuunnitelmissa ja päiväohjelmassa voidaan huomioida asiakkaan toiveita. Esimerkiksi minua varten pysähdyttiin laventelipellolle ja viiniviljelmille. Suuremmissa ryhmissä yksilöllinen palvelu on tietenkin vähän hankalampaa. 

Matkat ovat puolihoidolla. Majoituspaikat on selvästi huolella valittuja: kolmen tähden paikkoja, uima-allas, hyvää ruokaa, sijainti pienissä kylissä, keskellä bulgarialaista maisemaa ja elämää. Pitkän ajopäivän jälkeen majapaikkaan tullaan niin, että ehtii pulahtaa hetkeksi altaaseen. Aina en jaksanut edes kävelylle kylille, vaan painuin illallisen jälkeen nukkumaan.

Se oli elämys

Adventure is over and I almost cry. I have met so lovely people, seen such amazing places and sat on motorbike more than a thousand kilometers. You can’t even imagine how lucky and happy I feel. Rosetta Moto Tours is managed by two gentlemen with huge ❤️.

Kirjoitin tuon omaan Facebookiini pyörämatkan päätteeksi. Pääsen takaisin noihin samoihin fiiliksiin vielä pari kuukautta myöhemmin ihan helpolla.  Tunne tuli itseni ylittämisestä, ihmisistä, vapauden tunteesta, yhdessäolosta, aivan mielettömistä kirkoista, melkein hylätyistä kylistä, auringonkukkapelloista, viinistä, ruoasta, siitä tunteesta, kun ensimmäisen kerran vedin ajokamat päälle, kun kävin illalla umpiväsyneenä nukkumaan, seikkailun tunteesta, laventelipelloista, hiljaisista kylänraiteista, kattohaikaran pesistä, hetkistä uima-altaalla ajopäivän jälkeen, mereen juoksemisesta, kun 1100 kilometriä oli takana. Kun kirjoitan tätä, melkein itken taas. Tämä reissu upposi syvälle.

Ei matka pelkkää nautintoa ollut. Kun lämpöasteita on lähemmäs neljäkymmentä ja päällä on ajokamat, on turha haaveilla hehkeänä olemisesta. Ymmärtänet, miksi kuvia minusta ei oikein ole. Kun keho ei ole tottunut istumaan paikallaan jalat harallaan, puutui milloin pylly, milloin jokin muu ruumiinosa, mutta kun tauoilla vähän venytteli, johan istui seuraavat sata kilometriä taas. Mutta yhtään sekuntia en vaihtaisi pois.

Rakkaudella,
Annika, The Best Passenger in the World (kannan saamaani kunniamainintaa ylpeydellä)

Jos haluat olla maailman toiseksi paras matkustaja tai lähteä ajelemaan itse, löydät Rosetta Moto Toursin täältä  sekä Facebookista ja Instagramista. Matkustajamatkat eivät ole vielä nettisivuilla, mutta saat niistä lisätietoa laittamalla viestiä (englanniksi). Mikäli asioit mieluummin ensin suomeksi, ota yhteyttä zhenya.ivanova@ipark.com. 

Next Post:
Previous Post:
There are 12 comments for this article
  1. Avatar
    Jenna / Citylights & Sunsets at 20:56

    Vau mikä seikkailu! Varmasti ikimuistoinen. Ihanaa, että on mahdollisuus osallistua retkelle kyytiläisenä.

    • Avatar
      Annika Author at 18:35

      Kyllä vain. Ja matkustajana reissuun voi lähteä melkein kuka tahansa. Jotain kokorajoitteita siinä on, mutta varsinkin naisille se passaa täydellisesti.

  2. Avatar
    Sini at 08:34

    Tuollaisella retkelle minäkin mielellään lähtisin, kyytiin siis. En ole noin pitkää päivämatkaa pyörän kyydissä ollutkaan. Muistan, miten ihanaa matkustamista se on.

    • Avatar
      Annika Author at 18:39

      Päivämatkat eivät tuntuneet ollenkaan noin pitkiltä ehkä kuin viimeisenä päivänä, kun kroppa oli jo vähän kovilla. Mutta kun sillon tällöin vähän venytteli lonkkia ja pakaralihaksia, pärjäsi hyvin taas seuraavat sata kilsaa. Tuo oli kyllä huikea reissu!

  3. Avatar
    Sonja | FIFTYFIFTY at 13:27

    Kuulostaa mahtavalta seikkailulta! Ensin ajattelinkin, että en voisi itse osallistua, koska ei ole mopokorttia, mutta kiva tietää, että tähän ei tarvitsisi. Vaikuttaa todella siltä, että nämä miehet tekevät näitä kierroksia suuurella sydämellä. Vaikuttavia nuo kirkot!

    • Avatar
      Annika Author at 20:00

      Nimenomaan suurella sydämellä ja rakkaudesta lajiin (sekä moottoripyöriä että omaa maata) kohtaan. Minusta tämä kyytiläiskonsepti on ihan täydellinen, koska se sopii myös meille, jotka emme itse halua ajaa.

  4. Avatar
    Ne Tammelat at 22:41

    Onpa mahtava tapa matkustaa ja mikä idea, vau! Tuossa saa todellakin kokea ja nähdä vaikka mitä. Olen tosi iloinen sun puolesta, että olet saanut kokea tuon ja saanut mahtavia muistoja talteen.

    • Avatar
      Annika Author at 20:01

      Eihän matkailulla muuta tarvoitusta kai ole, kuin kokeminen ja näkeminen, mielettömät muistot. Jotkin jäävät kantamaan pidemmäksi aikaa kuin toiset. Tämä jätti todella syvät jäljet.

  5. Avatar
    Merja / Merjan matkassa at 13:40

    Huikea reissu! Minä pelkään moottoripyöriä enkä osaisi niiden kyydissä nauttia matkustamisesta. Teininä silloinen poikakaveri kyyditsi mua omalla pyörällään ja vaikka sanoin, ettei saa kaahata, koska pelkään, hän painoi menemään sen minkä pyörästä lähti. Sen jälkeen en ole moottoripyörän kyydissä istunut. Vaikka kannatan näitä epämukavuusaalueelle menemisiä, niin mullakin on joku raja 🙂 Bulgariaa sen sijaan voisin kierrellä ympäriinsä, mutta mielummin autolla. Ihania auringonkukkapeltoja sekä viiniviljelmiä.

    • Avatar
      Annika Author at 20:04

      Ei ikinä saisi pelotella kyytiläistä! Kamala kokemus sinulla. Nämä herrasmiehet ajoivat, kuten herrasmiesten kuuluu. En tarkoita mitään pappa-ajelua vaan ylipäätään turvallista menoa.

      Olen ollut sekä tällä samalla matkalla että vuosia sitten Bulgariassa liikkeellä autolla. Tiet ovat keskimäärin hyvässä kunnossa. Siinä maassa on niin paljon nähtävää, että suosittelen todella. Se on varsinainen Itä-Euroopan kätketty helmi.

  6. Avatar
    Outi / Maa Quzuu -matkablogi at 23:31

    Kuulostaa ihanalta! Vaikka itse en koskaan ole ollut moottoripyörän kyydissä, voin vain kuvitella sen fiiliksen, mitä tuollaiseen matkaan sisältyy. Rakastan ihan tavan pyöräilyä erityisesti siitä syystä, että ympärillä olevat maisemat ja tuoksut ovat lähempänä ja helpommin aistittavissa kuin autolla tai millä tahansa muulla kulkupelillä matkustettaessa. Voisin kuvitella, että tässä ajatuksessa piilee myös yksi moottoripyöräilyn jujusta.

    • Avatar
      Annika Author at 13:44

      Kyytimatkalle voi lähteä, vaikka ei olisi koskaan ollut pyörän kyydissä. Meitä oli kaksi kyytiläistä, ja toinen oli ihan ensikertalainen.

      Fillarilla ympäristö on varmasti eri tavalla lähellä, koska vauhtikin on hitaampi. Olin kesällä myös itse ajaen skootterilla Italiassa, ja koska ajelen Vespalla mielelläni kohtuu hiljaa, tavoitan hyvin tuon, mitä sanoit. Moottoripyörällä, vaikka ajetaan usein aika kovaakin, ollaan aistit kuitenkin enemmän auki kuin autolla. Että kyllä, varmaan on jotain samaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.