Edinburghin keskusta, vanha ja uusi kaupunki, ovat kauniita, mutta ehkä arkkitehtuurinsa (ja meidän tapauksessa myös sateisen sään) vuoksi aika synkkiä. Elokuun alussa turistikausi oli vilkkaimmillaan, joten kaikkialla oli myös melkoinen tungos – paitsi kaupungin laitamilla, poissa toisten turistien jaloista.
Mondon Skotlanti-oppaan varassa olimme, koska olin ehtinyt hukata ostamani Lonely Planetin ennen matkalle lähtöä. Monilta osin Mondo oli surkea, joissain kaupungeissa tuntui, kuin olisimme olleet oppaan kanssa eri kaupungeissa, mutta Edinburghin kohdalla on kiitettävä muutaman virkkeen kuvauksia kaupungin muistakin osista kuin keskusta. Ajelimme bussilla esimerkiksi rannalle Portobelloon. Viileässä säässä rannassa viihtyivät lähinnä koirat omistajineen, mutta voin nähdä, kuinka kauniilla kesäsäällä (onko Brittein saarilla sellaista joskus?) tunnelma on erilainen, rantakatu kansoitettu ja hiekkaranta myös.
Edinburghia halkoo Leith-joki, joka on joskus ollut monien vesimyllyjen pyörittäjä. Sen rantamilla on entinen myllytyöläisten kylä Dean village, johon myös pistäydyimme. Jos oikein löysimme paikan, se oli alaltaan pieni, mutta erittäin idyllinen. Sen tunnelmallisilla kaduilla saattoi henkiä jotain vanhanaikaista hyvin lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta.
Leithin satamakaupunginosa on ilmeisesti rosoisesta menneisyydestään siistiytynyt ja siistitty. Kartan mukaan alue on laaja ja ulottunee merelle ja Britannia-alukselle saakka. Her Majesty’s Yacht Britannia oli kuningattaren alus vuosina 1954 – 1997, minkä jälkeen kuningattarella ei ole ollut omaa alusta. Risteilyfaneina halusimme tietenkin nähdä, millä loistokkuudella maailman merillä on voinut seilata. Alukselle mennään Ocean Terminal -nimisen ostoskeskuksen sisältä. Lipun hintaan sisältyy audioguide-opastus, jonka saa myös suomeksi. Oppaan pulinassa on monenlaisia hauskoja yksityiskohtia, mutta koska puheet ovat aika pitkiä, ahtaassa laivassa syntyy turhan paljon ruuhkia, kun yleisö jää paikoilleen tuijottelemaan ja kuuntelemaan monen minuutin mittaisia juttuja.
Mikä minut yllätti, oli laivan jonkinlainen vaatimattomuus. Tietenkin se on rakennettu 1950-luvulla ja epäilemättä sisustus on edelleen sen ajan hengen mukainen. Tirkistelynhalua tyydytti kyllä nähdä kuningattaren ja hänen puolisonsa (erilliset) makuuhuoneet ja hytti, jossa Charles ja Diana risteilivät häämatkallaan. En tiedä, mitä odotin, mutta ehkä enemmän loistokkuutta kuitenkin. Mukana kulkeva Rolls Royse tietenkin kertoi, ettei ihan mistä vain kiposta ole kyse. Omaa turhamaisuuttani olisin ehdottomasti myös halunnut lasilliselle kuohuvaa laivan salonkiin, mutta vaikka siellä oli tyhjiä pöytiä useita, henkilökunta ei ottanut huomioon vuoroaan odottavia asiakkaita ja ohjannut pöytiin. Jäi kuninkaallinen kuohuva nauttimatta.
Olimme kävelleet keskustasta Britannialle, mutta hyppäsimme kaksikerroksiseen paluumatkaksi. Pidän niin paljon yläkerran eturivissä istumisesta, että odotimme seuraavaa autoa, jotta saisimme aitiopaikat. Elämä on hauskempaa, jos on välillä vähän lapsellinen. Kovin lyhyeksi jäi ajelu, sillä ikkunasta näkyi jokiranta, joka houkutteli taas jalkautumaan. Joen rannassa oli kivannäköisiä ravintoloita, mutta minua houkutteli Mimi’s bakehouse ja sen iltapäivätee. En ole koskaan nauttinut kello viiden teetä enkä rehellisyyden nimissä nytkään, sillä kello ei ollut viittä ja vaihdoin teen kaakaoon ja sampanjaan. Kahden hengen annos ei näytä äkkiseltään ehkä valtavalta, mutta toinen toistamme kannustaen saimme lautaset tyhjäksi: “Jaksaa, jaksaa.” Sokeripöllyssä oli hyvä jatkaa kävelyä pitkin Leithin katuja.
6 comments
Kiitos Edinburgh-kierroksesta! Minulta jäi tutustumatta kaupunkiin paremmin, vaikka asuin vuosia Skotlannin ylämailla, ja haluaisin käydä kaupungissa nyt paremmalla ajalla. Kuvat kuningattaren laivalta saavat jättämään sen kohteen väliin, joten kiitos niistä, ja kiitos noista muutamasta harmaahapsesta istumassa rantapenkillä, hauska ja hyvä kuva!
Minustakin ikäihmiset penkillä -kuva on suloinen. 🙂
Kuningattaren laiva oli kyllä pettymys kaikessa vaatimattomuudessaan. Minusta se oli silti kiinnostava, mutta hyvä jos huomasit, ettet halua sitä nähdä. Aika pitkän punnan siinä säästät.
Edinburgh teki minuun kyllä vaikutuksen, mutta vierailisin siellä mieluusti uudestaan. Minäkin komppaan ylläolevia, hauska tuo penkkikuva 🙂
Minä ihastuin Skotlannissa eniten Isle of Skyhin. Sinne palaisin koska tahansa! Suurista kaupungeista Glasgow oli ehkä enemmän mieleeni kuin Edinburgh. Mutta ehdottomasti kiva kaupunki sekin!
Voi kun näistä tulee niin Skotlanti ikävä!! Mun entinen työpaikka oli juurikin tuolla Leithin alueella, mitä on nyt viime vuosina kunnostettu hurjasti siitä mitä se ennen oli. Tuo Mimi’s on kyllä söpö paikka! Olet muuten ihan oikeassa tuosta keskustan synkkyydestä sateella, joka minusta on nimenomaan tummanpuhuvan arkkitehtuurin ansiota/syytä. Siellä asuessa siihen tylsistyi ja kaipasin esim italialaistyylisiä värikkäitä rakennuksia. Arvaat varmaan, että nyt vaihtaisin vaikka mitä noihin maisemiin 😀
On varmaan hauska katsella, miten ummikkoturisti on nähnyt omia rakkaita kotikulmiasi. Minulle neljä päivää Edinburghissa oli toistaiseksi kylliksi. Jos ja luultavasti kun Skotlantiin palaan, uskoisin hakeutuvani muualle, mutta jos lennot sattuisivat sinne, epäilemättä kuitenkin pariksi päiväksi jäisin.