Dublinin keskusta-alue on jaettu kahdeksaan osaan. Dublin 1 ja 2 ovat turistille usein tutuimmat. Moni oluen ja viskin ystävä vaeltaa myös Dublin 8:aan, kuten minä tein, vaikken ole kaveri kummankaan kanssa. Minut sinne vei modernin taiteen museo IMMA.
Viimeiselle päivälleni oli luvattu sadetta, joten tein suunnitelmat sen mukaan: jotain sisällä tehtävää. Mielenkiintoisia kohteita oli vaikka kuinka, koska en ollut älyttömän aikaisten sulkemisaikojen vuoksi ehtinyt oikein mihinkään. Toki mitään sadetta ei tullut, aurinko paistoi, mutta pysyin päätöksessäni. Oli modernin taiteen aika. Kaikki päätökseni katutaidekävelyistäkin olivat vain jotenkin jääneet toteuttamatta. Dublin on helppo kaupunki kävellä suunnilleen kaikkialle, mutta Dublin kasiin on jo sen verran matkaa, että suosittelen julkisia.
IMMA* on rakennuksena kiinnostava, entinen sairaala. Se on tyyliltään niin irlantilainen, ettei paremmasta väliä. Mutta vähän kävi kuin Guggenheimin kanssa, että ihan en syttynyt. Kolme erilaista näyttelyä kiersin, ja mukana oli toki kiinnostaviakin töitä, mutta ei mitään suorastaan mene ihmeessä, tämä on nähtävä -teoksia. Minulle ajatuksia herättävintä oli lastentapahtuma museon alueella. Järjestäjät ja suurin osa lapsista olivat pukeutuneet (puettu) supersankari- tai satuhahmoasuihin. Merkillepantavaa oli, kuinka moni lapsista oli kehitysvammainen ja pyörätuolissa. Edellisenä päivänä Irlanti oli äänestänyt YES uudelle aborttilaille. Monia näistä lapsista ei olisi, jos laki ei olisi ollut tähän asti sellainen kuin on. Ajatuksissani jatkoin matkaa.
Suosituin kohde Dublin 8:ssa on Guinnessin tehtaat. Siellä on myös muutama viskitislaamo. Kohteina ne olisivat olleet kyllä kiinnostavia ja vähän jo harkitsin yhden tislaamon viskidrinkkikoulua, mutta jätin menemättä. Moniin tämäntyyppisiin paikkoihin pitää varata kierrokset etukäteen. En jotenkin ollut sillä mielellä, että suunnittelisin aikatauluja – mutta Dubkinissa ehkä pitäisi. Jossain samoilla huudeilla oli kuitenkin toinen Dublinin katedraaleista.
St. Patrick’s Cathedral* oli jotenkin niin odotusteni mukainen: jykevä, harmaata kiveä, mahdoton valokuvattava ulkoa, lasimaalauksia, aika karu sisältä. Mutta se on pidemmänkin viipymisen arvoinen. Kun malttaa pysähtyä, huomaa kaikenlaisia yksityiskohtia, kuten kotkalla koristellun puhujakorokkeen alttarilla tai uskomattoman kauniin ja hyvänä pysyneen lattian.
Tykkäsin Dublin 8:sta myös ihan sellaisenaan. Se oli eläväinen asuinalue, jolla on kauniita taloja, irlantilaista rappioromantiikkaa, antiikkikauppoja, värikkäitä ovia, siellä täällä seinämaalauksia, pubeja, kaikkea samaa kuin keskustassa mutta murto-osa turistien määrästä. Jotenkin siinä sitten taas kävi niin, että menetin suuntavaistoni, kadotin bussireitin ja Google maps johdatti minut kävellen takaisin tutuille kulmille. Ainakin tuli liikuttua, oltua ulkona ja nähtyä kulmia, joille en olisi osannut hakeutua.
* sisäänpääsyt mediapassilla
