Do, don’t! Millaisiin New Yorkin reissuvinkkeihin uskoa?

Do, don’t! Millaisiin New Yorkin reissuvinkkeihin uskoa?

Ei New Yorkia voi sanoa tuntevansa, vaikka siellä olisi käynyt muutaman kerran lomalla. En tiedä, kauanko siellä pitäisi viettää aikaa, että kaupunki todella tulisi tutuksi. Sen verran siellä kuitenkin olimme käyneet ennen, että opaskirjat saivat tällä kertaa jäädä. Lennolla luin joskus aiemmin iPadille lataamaani Mondoa, mutta muuten ei sen avulla mitään päätöksiä tehty. Kuitenkin aina välillä löysimme itsemme googlailemasta vinkkejä. Ja niitähän piisaa: 50 asiaa, jotka pitää New Yorkissa tehdä, ennen kuin kuolee, 20 ultimate things, must see jne. Business Insiderin lähestymistapa oli erilainen: se listasi turistiansoja ja antoi niille vaihtoehdon. Ansakin on aika suhteellinen, mutta näitä oli kiva selata ja huomata, moneenko “ansaan” olikaan langennut ja toisaalta saada kivoja vinkkejä, mitä tehdä.

Untitled

Kiertoajelubussit houkuttelevat minua joskus. Jos kaupunki on suuri, voisin hyvinkin istuskella bussissa, saada jonkinlaisen yleisvaikutelman ja sitten jalkautua katsomaan elämää enemmän. Mutta silti en ole sitä montaa kertaa tehnyt. Yksi syy on matkakaveri: hänen mielestään hop on, hop off -bussit ovat turhia (ja oikeassahan hän tässä asiassa – ainakin pääosin – on). Toisaalta ne ovat usein suhteettoman kalliita verrattuna siihen, mitä maksaa vaikka päivälippu julkisiin.  

New York on minusta kuin luotu kävelijälle. Tiheässä olevat liikennevalot kyllä katkaisevat matkantekoa, mutta kävellessä näkee eniten. Olen muutaman kerran kävellyt suurta Avenueta (5th ha 6th) Keskuspuistosta Manhattanin eteläkärkeen, ja siinä matkalla huomaa, että noin kymmenen korttelin välein miljöö muuttuu. Kaupunginosien erot näkee sen yhden kadun varrella.

Untitled

Untitled

Untitled

Tälläkin reissulla tuli käveltyä reilun kymmenen kilometrin päivätahtia ja fiilisteltyä katuelämää. 

Untitled

Jokainen New Yorkin kävijä taitaa mennä Empire State Buildingiin ja katsoa kaupunkia lintuperspektiivistä. Kauniilla säällä näköala kaupungin yli on hieno. Sieltä saa käsityksen, kuinka valtavasta kaupungista ja pilvenpiirtäjien merestä on kyse. Mutta kyllä se kukkarossa tuntuu. Tällä hetkellä liput maksavat 86. kerrokseen 32 dollaria, ja jos haluaa myös 102. kerrokseen, saa maksaa 20 dollaria lisää. Budjettimatkailija epäilemättä harkitsee, onko sen arvoista. Sanoisin, että kerran on. Ei minun ole tarvinnut mennä toista kertaa (mutta One World Observatoryyn menin kyllä: näkymä vain on jotenkin maaginen.)

Brooklynin puolelta voi ihailla kaupungin siluettia, mutta ei se ole ihan sama. Talot näkee rivissä, mutta ei tiedä, mitä niiden takana on, mihin asti kaikki jatkuu. Mutta Brooklyn Heights Promenade on kiva paikka katsella tavallisten newyorkilaisten elämää (lähinnä lapsi- ja koiraperheiden). 

236

235

238

242

Brooklynin puolelta näkymä on aika yksiulotteinen verrattuna näkymään pilvenpiirtäjän 86. kerroksesta.

Untitled

Untitled

Keskuspuisto on kesällä ihan must. Jotenkin tuntuu, että tässä kohdassa kirjoittaja haluaa pitää puistonsa kaupunkilaisten omana olohuoneena ja vain häätää turistit pois omilta huudeiltaan. En ihan ymmärrä, miten sinne saisi edes ulkoilijoista ja piknikin pitäjistä ruuhkaa. Puistohan on aivan valtava.

Puiston monipuolisuus avautuu ehkä katsomalla sen virallisia nettisivuja. Ja onhan puisto tuttu elokuvista ja tv-sarjoista. Melkeinpä jokainen on käynyt siellä ainakin virtuaalisesti, vaikkei olisi paljain jaloin puiston nurmella astellutkaan.

En epäile, etteikö Prospect Park olisi hieno, mutta miksi ajaa turistit Brooklyniin asti, jos haluavat hetkeksi luonnon helmaan?

PAP92029

PAP92081

Untitled

New Yorkissa joskus muutaman vuoden asunut tuttuni sanoi, että kaupungin asukkaat välttelevät Times Squarea niin paljon kuin mahdollista. Sen ruuhkat ja turistimassat eivät todella jaksaa kauaa kiinnostaa. Sen verran maalainen taitaa suomalainen olla, että Times Squaren valomeri, neonvalojen välke ja taivasta kohti kurkottavat pilvenpiirtäjät houkuttelevat ja vetävät puoleensa kuin magneetti. 

Minua ainakin.

Mutta tungos on ärsyttävä. Ne samat asiat vetävät puoleensa aika monia muitakin. Business Insiderin jutussa sanotaan, että jos sinne kuitenkin on pakko mennä, ota valokuvasi ja lähde pois. Niin minulle kävi. Halusin (taas) ne neonvalokuvani. Mutta se riitti. 

Haaveilin, että heräisin jonain yönä neljältä ja lähtisin katsomaan Times Squarea silloin. Silloin suurin osa turisteista nukkuisi, liikkeellä ehkä olisivat juhlista palaajat, yön kulkijat, keltaiset taksit ja minä. Ehkä paikassa olisi silloin taikaa. Mutta en jaksanut herätä. Olinpahan virkeämpi kulkemaan sitten siellä kaikkialla muualla.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Magnolia Bakeryn kuppikakut muistan jo Sinkkuelämästä. Kuppikakkujen suosiota en vain oikein ole koskaan ymmärtänyt, koska ne harvat, joita olen maistanut, ovat olleet kamalan kuivia. Kuorrute ei ole mitenkään riittänyt niitä mehevöittämään. Mistä Magnolia Bakeryn legendaarinen maine sitten on tullut? Jos Sinkkuelämää lisäsi designer kenkien myyntiä aivan valtavasti, onko yksi tv-sarja voinut tehdä rutikuivista kuppikakuista suosittuja vain maineen vuoksi?

Ei. 

Ostimme kolme erilaista jakaaksemme ne. Ja kun matkakaverin silmä vältti, hänenkin osuutensa oli melkein kokonaan kadonnut parempiin suihin. Varsinkin suklaaversio oli ihan suoraan kakkujen taivaasta.

Untitled

Untitled

Untitled

Mutta keksit. Ne ovat suuri heikkouteni (monen muun ohella). Ongelma kekseissä on usein vain se, että teen itse aivan älyttömän hyviä chocholate chip coocieita. Todella harvassa ovat keskit, jotka yltävät niiden tasolle. Oli otettava riski ja tehtävä testi.

Koska emme olleet aivan varmoja suunnasta, istuimme neuvoa-antavalle yhteen baariin Upper West Sidella. Tarjoilija tiesi paikan, kehui keksejä varauksetta ja neuvoi W74th Streetille.

Merkillinen jono kiemurteli kadulla. Kaikki menossa waxingiin, jota valomainos huusi rakennuksen toisessa kerroksessa? Ei. Levain Bakery oli kellarissa karvaklinikan alakerrassa. Jono oli kymmeniä metrejä. Ajatukseni esimerkiksi neljästä erilaisesta keksistä, joita mutustelen kahvilassa, romuttui. Levainista vain haetaan keksit pussissa ja palataan takaisin kadulle. Mutta jono oli niin älytön, että maistamatta jäivät. Tulisiko meidän talon eteen tuollaiset jonot, jos alkaisin ovelta myydä keksejäni?   

Untitled

Untitled

Untitled

Luin, että pitsa on nyt New Yorkin suosikkiruokaa. Sitä saa siivuina halvalla vaikka mistä ja gurmeena hienoistakin ravintoloista. Hyvä ruoka on erinomainen asia, mutta ruokamatkailija en varsinaisesti ole. En googlaile parhaita ravintoloita tai seuraa alaa muutenkaan. Mutta jos kerran pitsa on nyt kova juttu, voisin sitä syödä. Ja jos minulle kerrotaan näin selvästi, että Brooklynin Dumbossa on kaksi huippupaikkaa, miksi en menisi, kun Brooklynissa muutenkin oltiin.

Mutta jos eivät olleet keksit mikään pienen piirin salaisuus, eivät olleet nämä pitseriatkaan. Aurinkoinen sunnuntaipäivä, väki liikkeellä, ulkoilua ja nälkä. Tästähän seuraa hyvää ravintoloitsijalle, huonoa nälkäiselle, jolla ei aikaa jonottaa, koska oli ehdittävä STOMPiin. Vaihtui gurmee muutaman dollarin viipaleeseen, jossa ei ollut rasvassa säästelty, mutta joka maistui oikeastaan aika taivaalliselta.

Untitled

Untitled

Untitled

Nyt on vinkissä jo niin paljon sanoja, joita en ymmärrä. “Go clubbing” alkoi jo hymyilyttää. Lähinnä sen suomennosta minulle on ‘käydä yökerhossa’, mikä lienee erilaista toimintaa? Ja koska edellisestä käynnistä taitaa olla hävettävän pitkä aika, ei osunut ihan kohderyhmään.

Mutta sitten “cool kids”. Auts. Nyt jo vähän sattui. Vaikka kuinka ikä on vain numeroita, saattaisin “cool kidsien” joukossa olla uncool grandma, vaikka clubbaajat eivät ihan muksuja enää olisikaan.

Yhtään ei naurata ajatus tosi coolina yrittämässä sulautua joukkoon Williamsburgin clubeilla…  Mutta jos olet kohderyhmää, nauti! Nyt tiedät, minne mennä! Minä tyydyn satunnaisiin drinkkeihini ja viinilasillisiini paikoissa, jotka ovat ehkä nimeltään bar. 

 

Untitled

Älä koskaan ota fillaritaksia! 

Tietenkin kaikki on suhteellista, kuten blogin kommenteissakin on todettu, mutta jos et halua tulla laillisesti ryöstetyksi, vältä niitä. Me edelliskerralla tehtiin virhe, ja myönnän, että kiroan sitä vieläkin. Niin hukkaan ei voi rahoja heittää.

Oli kiire. Piti tavata matkakaverin tuttuja läheisessä hotellissa. Sinne oli kuitenkin sen verran matkaa, että kävellen emme olisi ehtineet. Oman hotellin edessä taksin odottajia oli liikaa verrattuna paikalle tulevien autojen määrään. Pelastus: fillaritaksi. Nehän ovat halpoja! (Joo, Aasiassa.) Silloin hinta määräytyi sen mukaan, kuinka monta kadunväliä, kuinka monta Avenueta, ja tällä kaavalla kaveri sai reilun kilsan matkalle hintaa yli 50 dollaria. Hinnat olivat kyllä näkyvillä, mutta jäivät tietenkin siinä kiireessä katsomatta. Nykyään hinta määräytyy minuuttitaksalla: 3 dollaria minuutilta. Se ainoa kerta, joka ajettiin nyt taksilla muualle kuin lentokentälle, kesti autolla ehkä kymmenen minuuttia ja maksoi vajaan kympin. Fillarilla olisi epäilemättä kestänyt kauemmin ja maksanut, no, siitä voi laskea.   

PAP22774

Untitled

Pikkukuvat ovat kuvakaappauksia artikkelista The 14 Worst Tourist Traps In New York City – And Where To Go Instead.

Next Post:
Previous Post:
There are 24 comments for this article
  1. Avatar
    Marko at 17:10

    Hyvä kirjoitus. NY ei tosiaan käymällä kulu. Itse halusimme nähdä sen kliseisimmistä kliseisimmän Times Squaren uudenvuodenjuhlan ja varasimme 2014 kalliin hotellin suoraan Times Squarelta. Kun kysyimme hotellilta mistä ovesta kannattaa illalla mennä katselemaan pallon tipustusta, heppu vastasi: “The whole thing is gonna be a total mess. Go as far from Times Square as you can.” Onneksi oli Brooklynissä samana iltana Billy Joel, joten vaihdoimme suunnitelmaa. Keikalla näytettiin ne muutamat ratkaisevat vuodenvaihtumissekunnit livenä hotellimme nurkalta eli tavallaan tuli silti koettua se.

    • Avatar
      Annika Author at 19:47

      On varmaan ollut ainutlaatuinen kokemus sekin, vaikka ehkä vähän pettymys. Ehkä se konsertti oli antoisampi. Ehkä tälläkin kirjoituksella halusin tuoda esille sen, että jokainen kuitenkin tehköön matkoillaan itseä kiinnostavia asioita, oppaista ja listauksista piittaamatta.

  2. Avatar
    Annika – Tarinoita Maailmalta at 17:28

    Olipas mukavia vinkkejä, kiitos! Jatkan Nykin reissusta haaveilemisesta…Miten se voikin olla niin vaikeaa sinne mennä, vaikka melkein vieressä asun?

    • Avatar
      Annika Author at 19:43

      Ei suurkaupunki koskaan ole välttämättä helppo matkakohde. New York on aika kova ja kylmä noin niin kuin asenteiltaan. Kuinka halveksuvia katseita sain, kun kalliista liikkeestä kysyin suojakuorta iPhone 5:een. Eihän niin antiikkista enää kenelläkään ole…

  3. Avatar
    Elina | Vaihda vapaalle at 17:40

    Hyvin ajankohtaisia vinkkejä sikäli, että pitäisi kesäkuussa suunnata Nykiin, kun tuli halvat lennot ostettua. Viimeksi tänään kyselin Tomilta, että onko meidän pakko? 😀 Tuohon siis kiteytyy mun suhde New Yorkiin. Mutta kyllä siitä varmaan ihan kiva reissu tulee. Ja näiden vinkkien lukemisen jälkeen pysytään aivan varmasti erossa fillaritakseista. Järkky mitkä hinnat! :O En muista nähneeni niitä aiemmin Nykissä. Brooklyn Heightsiin voisi käydä tutustumassa. Mielestäni en ole siellä käynyt. Empire State Building on koettu aiemmilla reissuilla.

    • Avatar
      Annika Author at 19:41

      Melkein voisin kysyä, miksi ostitte lennot, jos et erityisemmin välitä kaupungista, mutta halpojen lentojen houkutus vain joskus käy liian suureksi. 🙂 Brooklynin puolella on ihan kivoja paikkoja. Ei me siellä paljoa olla oltu, mutta juurikin tuo ranta, pari vilkasta ravintolakatua ja Dumbo.

  4. Avatar
    Marikaw at 18:46

    Mä niin kadun, että ostin vaan yhden kuppikakun Magnolia Bakerystä Nykin reissulla. Se oli siis niin taivaallista <3. Mua on kuumotellut aika paljon Nykin reissu, koska koko ajan on halpoja lentoja mitkä huutaa mun nimeä. 😀 Ehkä kohta. Näistä moni dont on kyl do munkin mielestä. Central Park oli ihana, jossain korkeuksissa on pakko käydä Manhattanin puolellakin ja onhan se Times Squarekin nähtävä!

    • Avatar
      Annika Author at 16:26

      Lentoja näyttää saavan välillä Euroopan-lentojen hinnalla. On melkein synti jättää käyttämättä, mutta kun lomaa ei vain ole. Niitä suklaakuppikakkuja jäi himoitsemaan. Ehkä ihan hyvä, että löysin koko leipomon vasta nyt. 🙂

  5. Avatar
    Ansku BCN at 22:59

    Thank you darling tästä postauksesta :). Me ollaan varattu ensi reissulle majapaikka Brooklynista ja asunnon omistaja on antanut jo vaikka mitä vinkkejä siihen suuntaan. Ehkä siis tällä kertaa kulutetaan kengänpohjat Brooklynin suunnalla (tosin ihan varmasti haluan näyttää muksuille Times Squaren ja maisemat pilvenpiirtäjästä, viettää päivän Central Parkissa… Itse asiassa suurin osa ajasta taitaa sittenkin kulua Manhattanilla!)

    • Avatar
      Annika Author at 16:25

      Brooklynissa käytiin edellisellä kerralla ja nyt jopa kahdesti, Sekin on niin laaja, että helposti kuluisi viikko pelkästään siellä. Mutta taas mennä New Yorkiin käymättä Manhattanilla… Mutta onneksi sitä väliä on niin helppo metrolla kulkea.

  6. Avatar
    Milla – Pingviinimatkat at 23:03

    Kliseitä tai ei, niin miksi ei menisi katsomaan juuri sitä mitä mieleen nousee kun Nykin matkasta haaveilee 🙂 Mielestäni myös aika jännä tuo vinkki välttää keskuspuistoa. Aamulla siellä ainakin on ihanan leppoista ja lähinnä paikallisia juoksemassa. Rakastan Central Parkia juuri syksyllä, kun aurinko paistaa matalalta ja puissa ja pensaissa on häikäisevän upea väriloisto. Niin ja huh, Magnolia Bakeryn kuppikakkuja on pakko saada mieluiten useampi per reissu. Niin hyvää! Varmasti löytyy muitakin hyviä, mutta ei niitä todella turhaan kehuta.

    • Avatar
      Annika Author at 16:23

      No joo, todellakaan ei kehuta turhaan. En ole ennen Magnoliassa käynyt, mutta tiedän meneväni varmasti vielä uudelleen.

      Keskuspuiston kesän ja talven olen nähnyt. Epäilemättä syksy on upea! Se olisi kiva kokea. Nyt on kuitenkin New York -vajaus taas vähäksi aikaa täytetty. Mutta tulee seuraava kerta epäilemättä vielä.

  7. Avatar
    Maarit at 23:22

    Hyvä postaus ja tässä tuli monta uutta juttua itselleni! Me käytiin kyllä ekalla reissullamme varmasti kaikki kliseisimmät paikat läpi ja hyvä niin, koska tykättiin kamalasti! Nyt en vaan meinaa päästä yli enkä ympäri siitä, että miksi me ei käyty Magnolia Bakeryssä! Noh sitä odotan kuola valuen sinne asti kunnes joskus lähdetään uudelleen New Yorkiin. 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 16:21

      Minäkään en ole käynyt ennen. En oikeasti ajatellut, että kuppikakut olisivat näin hyviä. Olivat. Kääk. Sama juttu, kliseitä on kierretty, ja varmaan teen niin vastedeskin, jos tykkään niistä itse. Niillähän monelle rakkaus kaupunkia kohtaan syntyy.

  8. Avatar
    IKILOMALLA at 04:38

    Itse en ole mikään iso New York fani, mutta siitä huolimatta tykkäsin tosi paljon tästä postauksesta. Hauskasti olit yhdistänyt vinkit ja omat kokemukset tarinoiksi! 😊👍

    Ehkä tuonne vielä jonain päivänä päädytään, maistamaan kuuluisia keksejä ja käpsyttelemään ympäri kaupunkia vilkasta katuelämää fiilistellen. Kävisin varmasti toki myös turistinähtävyydet kokemassa – ainakin kerran. 😊

    Titta

    • Avatar
      Annika Author at 08:43

      Jos et ole kaupungissa käynyt, kyllä se kerran pitää nähdä. Voi olla, ettet pidä siitä senkään jälkeen – tai ihastut ikihyviksi. 🙂

  9. Avatar
    Mika / Lähtöportti at 21:45

    Mielenkiintoista luettavaa, tykkäsin näkökulmasta. Voi olla että menen vielä toisen kerran Empire State Buildingiin, koska voisi olla kiva nähdä nuo maisemat myös päivänvalossa. Meidän reissulla kaveripariskunnan amerikkalainen naisihminen piti huolta siitä, että kierrettiin jonottamassa joka päivä johonkin suosittuun ravintolaan. Mainitun Grimaldisin pizza oli toki hyvää, muita paikkoja oli mm. Joe’s Shanghai (dumplings) ja Max Brenner (kaikkea suklaasta). Hän haki myös kuppikakkuja suurella vaivalla jostain, saattoi hyvin olla tuo Magnolia. Milla tiivisti tuossa ylempänä mielestäni hyvin, että miksei menisi katsomaan niitä paikkoja jotka Nykistä tulee mieleen. Toki on hyvä muistaa, että siellä on loputtomasti muitakin mahdollisuuksia.

    • Avatar
      Annika Author at 08:39

      Se on just niin, ettäjokaiselle matkalla sitä, mitä itse haluaa, välittämättä kenenkään toisen tee, älä tee -ohjeista. Tällaisista saa kuitenkin joitain ideoita, mitä itse voi tehdä. Esimerkiksi Brooklyn Heights ei ollut minulle tuttu (eivätkä Magnolian kuppikakutkaan kuin vain nimeltä).

  10. Avatar
    Henna /suurin onni at 18:03

    Voi järkky noita jonoja, pakko olla hyviä keksejä! Kuppikakut kuulostavat taivaallisilta, kelpaisivat minullekin. Pitää pitää mielessä seuraavaa kertaa varten 🙂 Olen käynyt Nykissä vain kerran, mutta tuolloin päädyimme Empire State Buildingin sijasta Rockefeller Centeriin, jota markkinoitiin sillä, että sieltä ESB näkyy kauniisti, ja niinhän se olikin! 🙂 Kävimme muutenkin katselemassa kaupunkia yläilmoista helikopterikyydillä – uskaltaisin väittää, että voitti fillarikyydin, eikä hintakaan ollut noin hurja, taisimme maksaa 20 minuutin ajelusta 150 dollaria (tai jotain sinnepäin), ja siinä kyllä taitettiin useampi kilometri 😀

    • Avatar
      Annika Author at 18:13

      Helikopterista haaveiltiin mekin, mutta koska dollari kallis, myös kopteri kallis. Jotenkin tuntui, ettei raaskinut, vaikka epäilemättä olisi todella hieno kokemus! Mutta kymmenen metrin (ehkä pidempikin) jono kekseille. Se oli minullekin liikaa. 🙂

  11. Avatar
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net at 19:46

    Kyllä, Nykissä tulee vastaan varsinainen matkailijan MOT -syndrooma. Jotenkin tuntuu muutenkin että hirveän monesta paikasta kirjoitetaan näitä “tee nämä!” -juttuja, ja sitten kun kaikilla on vähän eri asioita niin oman lomansa saa liian helposti suunniteltua ihan täyteen.

    Jenkeissä näyttää lisäksi tämä ruoan jonottaminen olla todella kuuma juttu, sillä San Franciscossa se vasta juttu olikin. Kukaan ei halua mennä paikkaan jonne ei joutuisi odottamaan, koska eihän se tietenkään voi olla hyvä. Lomalaisella oli onneksi yleensä mahdollisuus mennä juuri siihen aikaan kun hyvältä tuntui, mutta illallisajat olivat vähän haasteellisia.

    Tässä postauksessa on muuten tosi kiva fiilis, sellainen lämminhenkinen tunnelma aika yksinkertaisista asioista lopulta.

    Ja mä hei niin nään just edessäni tän klubbausskenaarion! 😀 Kun oman kaapin trendikkäimmätkin vaatteet näyttää jotenkin vähintään kaksi vuotta vanhalta, tuolla skenessä varmaan olisi niin totaalisesti out, ellei sitten sattuisi käymään niin että kiertokulku olisikin jo tuonut ne vaatteet takaisin muotiin. 🙂

    Minä vielä odotan että NYC hurmaisi minut, koska esimerkiski Central Park on kylmän ajankohdan takia näkemättä ja kokematta. Mieli avoimena ensi kerralla sitten tuonne – pakko sinne kai tuo siippa pitää viedä kun ei ole siellä käynyt koskaan. 🙂

    – Gia

    • Avatar
      Annika Author at 08:26

      Siis mitä? Kukaan ei halua mennä ravintolaan, johon ei tarvitse jonottaa? Ehkä turhempaan ei voi ihminen aikaansa käyttää, kun jonossa seisominen. Ja siinä vielä nälkäisenä. Ou nou.

      Näen mielessäni skenaariosi: Laittaa päälle ne trendikkäimmät releensä. Menee klubille. On vanha. Ja vaatteet myös. Mun on pakko sanoa, etten edes tiedä, mitkä olisivat nyt ne trendikkäät klubivaatteet. Ei sillä, että mulla sellaisia todellakaan olisi. Ostan vaatteita harvoin, ja nekin iätöntä ja ajatonta, jotta voisin käyttää pitkään.

  12. Avatar
    Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi at 09:52

    Voi New York <3 Siömät sydäminä täällä ahmin kuviasi. Vaikka ruokamatkailija itse olenkin, ei kärsivällisyyteni kyllä kestäisi sitä, että joka ruokapaikan kohdalla joutuisi ensin jonottelemaan siksi että se on Juuri Se Paikka jossa sillä hetkellä kuuuu syödä…

    Times Square aamuneljältä… siinä onkin vinkki välttää ne kauheat ruuhkat!

    • Avatar
      Annika Author at 10:32

      Jos olisin ravintoloitsija, palkkaisin jotain tyyppejä ruokapalkalla seisoskelemaan siihen jonoon. 🙂 Jos vain en olisi nukkumisaikojeni orja, pitäisi oikeasti alkaa liikkua outoina aikoina, vaikka aamuviideltä. Voisi saada oihan erilaista näkökulmaa kohteisiin. Aion vielä yrittää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.