Cortona on kukkulan kuningatar

Toscana on kohdellut meitä hyvin. Aurinko on paistanut, maisemat ovat olleet juuri sitä, mitä osasin toivoa, ruoka on saanut housut kiristämään. Mitä nyt yksi ampiainen tuli piikki pystyssä täysillä olkapäähän ja armeijallinen hyttysiä tehnyt iskun ympäri kehoa. Niin hullulta kuin ehkä kuulosti ajatus Vespojen tuomisesta kotikulmilleen, olen niin onnellinen, että se on tehty. 

Viimeinen Toscana-päivä suunniteltiin yksinkertaiseksi: ajamme Cortonaan ja vietämme siellä kaupunkilomaa. Cortona valikoitui kohteeksi Talo Toscanassa -elokuvan takia. Jotenkin elokuvan maisemat ovat kutkuttaneet mieltäni jo vuosia. En minä siellä kyllä aistinut leffan tunnelmasta mitään tai tunnistanut yhtään paikkaa, mutta Cortona oli kiva joka tapauksessa. 

Cortona on 650 metrin korkeudessa merenpinnasta. Kieli keskellä suuta sai Vespa-tyttö viimeiset neljä kilometriä ajella rinnettä pitkin mutkittelevaa tietä. Kaupunki on vanha. Sen etruskiaikaista keskustaa ympäröi muuri, jonka sisäpuolelle emme edes yrittäneet ajaa. Kyllä siellä autoja ja skoottereita näkyi, mutta en suostuisi ajamaan niitä millään välineellä. Kadut ovat kapeita, kuten italialaisessa pikkukaupungissa yleensä, mutta myös aivan hullun jyrkkiä. Hotellin respassa sanoivat kaupungissa olevan vain yksi tasainen katu. Tuskin liioittelivat. Ja rinteet eivät olleet mitään pikkumäkiä. 

Vähän huonosti kävi meidän kaupunkilomalle. 35 astetta lämmintä, ei juuri pilviä tai tuulta. Kertakaikkisesti tämä yhdistettynä kaupungin haasteellisuuteen sai luovuttamaan. Ihme etruskit, kun ovat tämmöisessä viihtyneet. Joten ajateltiin viihtyä omalla tavallamme: hotellin uima-allas oli hyvä siihen. Olin varannut Monastero di Cortona hotellista huoneen. Paikka osoittautui todelliseksi helmeksi. Nimensä mukaisesti se on entinen luostari. Baarin seinillä on alkuperäisiä freskoja. Parhaissa huoneissa on oma terassi uima-altaan vieressä, mutta meillä ei suinkaan moista ollut. 

Hotellissa palvelu oli hyvää. Se on avattu vasta huhtikuussa, ja yritys on kova. Samanlaisia ihania ihmisiä oli ravintoloissa. Yhdessä palveli isäntä, joka tainnut tehdä samaa hommaa kohta 50 vuotta. Hän hymyili ja vilkutteli vielä myöhemminkin, kun kävelimme ohi. Illallisella vietimme sufle-fiestaa. Enpä ollut moiseen ihastuttavaan ruokalajiin ennen tarttunut. Nyt tiedän, mitä olen menettänyt kaikki nämä vuodet. Vaikka Cortona on turistikaupunki, se on Italian mittapuulla B- tai C-sarjaa, ei niitä suosituimpia. Siksi siellä olivat hinnatkin oikein kohtuulliset. 

Suomeksi elokuva on Talo Toscanassa, englanniksi Under the Tuscan Sun. Kun hotellilla katsottiin auringonlaskua (oli ehkä kaupungin paras paikka), ymmärsin, mikä on se Toscanan aurinko. Se laskee todellakin punaisena pallona. Olin onnistunut näkemään sen vain kerran aikaisemmin, mutta silloin oltiin juuri skoottereilla liikkeellä enkä voinut vain pysähtyä ihailemaan.