Type and press Enter.

Chichen Itza – raunioita, krääsää ja kusetusta

Haluaisin sanoa, että Chichen Itza täytti kaikki suuret odotukset ja oli ihan mieletön kokemus – mutta ei se täyttänyt eikä ollut. Onhan se yksi maailman uusiksi ihmeiksi äänestetyistä, ja tottakai hyvinkin vaikuttava, mutta siitä on tehty varsinainen krääsän teemapuisto. Kukulcánin temppeli on viimeisin ja mahtavin Maya-temppeli, ja onhan se komea, mutta esimerkiksi Angkor Watiin ja muihin alueen temppeleihin tai Thaimaan Sukhothaihin ja Auytthayaan verrattuna Chichen Itza jätti kerrassaan kylmäksi. 

Lue lisää: Angkor Wat ja ne vaikuttavammat temppelit
Lue lisää: Auytthaya on temppelifanin unelmakohde
Lue lisää: Thaimaan Angkor Wat – Sukhothai Historical Park (Unesco)

Chichen Itza vetää puoleensa kymmeniä ja taas kymmeniä turistibusseja joka päivä. Satoja, luultavasti tuhansia turisteja pakkautuu Kukulcánin pyramidimaiselle temppelille, vaeltaa golfkenttämäisen siistillä nurmikentällä ja sanoo kymmeniä ja kymmeniä kertoja ”no thanks” kaikille ”hand made by me” -kiinalaisroinaa myyville kauppiaille, kuuntelee omituista ääntä, joka paljastuu iguaanin huutoa muistuttavaksi pilliksi (kotiin viemisiksi, vain dollarilla). Alue on kuitenkin paljon laajempi, ja päätemppeliltä lähtee useita polkuja muillekin raunioille, mutta näytti siltä, että suurelle osalle riitti vain selfie Kukulcánia vasten, koska muualla oli paikoin jopa väljää.

Chichen Itza
Chichen Itza
Chichen Itza

En malta olla vertailematta Angkor Watiin (käytän sitä nyt yleisnimenä kaikista alueen temppeleistä). Busseja ei ole, jengi liikkuu enimmäkseen tuktukeilla tai mopoilla, eli ihmisiä on todella paljon vähemmän. Ympäristöt eivät ole varsinaisesti hoidettuja, vaan välillä jopa voi kuviella sukeltaneensa historiaan, kun kompuroi juurakoissa. Matkamuistomyyjiä ei ole juuri lainkaan, eli temppeleistä ei ole tehty teemapuistoja, vaan niissä tunnutaan eri tavalla kunnioittavan historiaa. 

Uskon, että olisin varmasti saanut enemmän irti, jos olisimme palkanneet oppaan. Aina välillä lyöttäydyimme hetkeksi kuuntelemaan oppaiden puheita, ja kivahan niitä oli kuunnella. Historia sai tietenkin myös temppelinrauniot elämään ihan eri tavalla kuin vain maallikkona niiden katseleminen. Toisaalta oli kiva istua hetkeksi puun varjoon (siihen lähes ainoaan) tarkkailemaan ihmisiä ja ympäristöä, kun edessä avautui näkymä meidän mielestä kaikkein kiehtovimmalle rauniolle, joka oli entinen observatorio. Tällaiselle haahuilulle ei olisi mahdollisuutta, jos mukana olisi opas. 

Chichen Itza
Chichen Itza
Chichen Itza

Melkein vähän nolottaa kertoa seuraava, mutta kerron silti. Jouduimme nimittäin ihan älyttömän turistikusetuksen uhreiksi. Katsoimme GoogleMapsista suorimman reitin majapaikasta raunioille. Ihmettelimme, miten tiellä ei näy ketään muita. Vielä enemmän hämmästytti lähes tyhjä parkkipaikka ja parkkipaikan pienuus. Päädyimme teltalle, jolla kerrottiin tämän sisäänkäynnin olevan suljettu, mutta ei hätää, he järjestävät kuljetuksen suoraan pääportille, onhan porttia lähimmältä parkkikselta kahden mailin kävelymatka, ja lipun ilman jonotusta.

Hinta oli kova, mutta päädyimme sen maksamaan. Tiesimme sen jo suostuessamme, mutta ajattelimme näin välttävämme turhaa säätöä – ja päädyimme kunnon kusetuksen uhreiksi. Kaukaisimmaltakaan parkkikselta ei ole tuollaisia kävelymatkoja, ja hyvin lähelle pääsee myös autolla. Jonoja on aika vähän, koska bussimatkalaisilla on jo liput. Rahallinen menetys oli ehkä 40 euroa meiltä kahdelta, mutta eniten suututti, että tyypit valehtelivat surutta, vaikka joitain asioita kysyimme pariinkin kertaan. Saatoin lähettää pari päivää myöhemmin tyypeille keskimääräistä voimakkaamman viestin. Sain vastauksen: “I hope you are perfect.”

Pari vinkkiä Chichen Itzaan omatoimisesti menevälle:

  • Aja vaan autolla ihan lähelle. Ei ole tarpeen pysäköidä päätien varteen, vaikka joku niin väittäisi.  
  • Ota riittävästi juotavaa mukaan, jos ajattelit viipyä edes jonkin aikaa. Varjopaikkoja on vähän, eli auringonpaistetta ei voi välttää. Alueella on porttialueen jälkeen vain yksi kioski, josta saa juotavaa.
  • Aikaisin aamulla on ehkä vähän viileämpi mutta ei välttämättä vähempää ihmisiä. Bussitkin tulevat aika aikaisin. Koska bussiretket myös lähtevät ajoissa, voi olla fiksua mennä vasta iltapäivällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

6 comments

  1. Tämä taitaa olla niitä paikkoja, jotka olisi pitänyt nähdä 50 vuotta sitten. Jos olisi ollut silloin syntynyt. Harmi. Ovat nuo kuvat silti hienoja, tulee mieleen Roope Ankka seikkailemassa viidakoissa, löytämässä kadonneita temppeleitä.

    1. Yhä useammin tulee juuri tuo olo, että olisinpa käynyt aiemmin. Unesco-kohteilla on melkoisia sääntöjä, esimerkiksi että ei saa järjestää vaikkapa kaupallisia tapahtumia. Mietin, eikö niillä säännöillä saataisi edes markkinameininkiä pois?

  2. Joo, olihan niitä krääsän myyjiä. Olivat kuitenkin pakkautuneet onneksi tiettyihin paikkohin, eivätkä sen vuoksi liioin häirinneet. Silti, moni muu raunioalue oli rauhallisempi ja sen vuoksi miellyttävämpiä käyntikohde.

    1. Pakkautuneet kyllä, mutta alueita oli useita ja vaikka kahtapuolta kulkureitillä. Mutta kuten kirjoitinkin, nautin kyllä raunioista, mutta lieveilmiöt tosi ärsyttäviä. Ehdottomasti jäi plussan puolelle.

  3. Välttelin pitkään tänne menoa, koska tiesin etukäteen, millanen turistirysä tuo on. Krääsämyyjien runsaus tuli silti yllätyksenä. En tykänny myöskään meidän oppaasta, ja jäätiinkin omin päin kiertelemään opastetun kierroksen jälkeen. Minusta on tärkeää kertoa myös niistä kohteista, joihin ei kannata mennä – etenkin kun kyseessä on paikka, joka muutenkin kärsii liikaturismista. Meksikosta ja Keski-Amerikasta löytyy useita paljon parempia rauniokohteita.

    1. Minä en jostain syystä tiennyt sen rysämeiningistä. Tiesin tosi suosituksi, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa markkinameininkiä. On totta, että paljon muitakin on, mutta ei näin helposti saavutettavissa, ja siksi se onkin kai muodostunut tällaiseksi. Tylsää.