Aamulla satoi kaatamalla. Huono yhdistelmä: uusi kaupunki, josta en tiedä oikein mitään, ja kaatosade. Yritin vähän lueskella, mitä täällä kannattaa tehdä. Aika monessa suomalaisessakin matkablogissa oli juttua Chiang Maista, mutta näytti, että kiinnostuksemme ja tapamme matkustaa ovat niin erilaiset, etten oikein saanut ideaa. Päädyin samaan kuin Tämä matka -blogin Anna: vain kävelemään ympäriinsä vanhassa kaupungissa.
Olen monesti miettinyt, miten parikymppisillä on varaa kuukausien Aasian-matkoihin. Olen joutunut lähiaikoina muutaman kerran selittelemään omia finanssejanikin. Instagramissa sain kuulla, että yksi seuraajani on luullut minua noin 25-vuotiaaksi ja samalla ihmetteli, miten rahoitan reissuni. Totesin, että minusta kysymys olisi olleellisempi, jos oikeasti olisin sen ikäinen. 15 vuotta kokopäivätöissä, puoliso samalla historialla, eiköhän se jo jotain selitä. Mutta siis niihin parikymppisiin. Paria blogia selaillessani ja täällä ympärilleni katsellessani olen alkanut ymmärtää, miten se on mahdollista: majoitusta saa alle kympillä yö, ja ihan nukuttavilta paikat näyttävät (jos standardit eivät ole kovin korkealla). Jos pelkkä sänkypaikka riittää, sen saa parilla eurolla. Muutaman drinksun matkalla juoneena olen pitänyt 3-4 euron hintaa halpana, mutta yksi tyttönen kirjoitti, että ei kannata käyttää rahoja juomiseen, koska ne kannattaa käyttää ruokaan, eikä hänellä ole mennyt yhteenkään ateriaan drinkin hintaa. Kun pitkätkin bussimatkat ovat vain joitain euroja, ei suuria kustannuksia kerry kuin lennoista. 15-20 euron päiväbudjetti on siis täysin mahdollinen. Nyt alan ymmärtää.
Oli siis löydettävä minun tapani olla täällä. Kun sade lakkasi, otin jalat alleni. En keksinyt tälle päivälle muuta tavoitetta kuin kävely (ja anteeksi, mutta säärten vahaus, joka muuten päättyi kahden naisen siveltyä kinttujani siihen, että ainakin viisi päivää pitäisi odottaa vielä, että onnistuu. Aha, mutta silloin olen melkein Gröönlannissa, että on aika sama, miltä jalkani kerraston alla näyttävät.)
Vanha kaupunki on yhtä temppeliä. Temppeleitä on oikeastaan kaikkialla. Ei tarvitse monta minuuttia kävellä, ja taas on yksi. Pidän niistä, luonnon ja rantaelämän jälkeen on mukava hankkia loman kulttuuriosuus. Vanha kaupunki on myös paljolti pelkkää turistia, mutta myös oikeaa elämää, kun eksyy sivukujille. Turistien joukossaan olen aika vanha, ja miten sen sanoisi, keskiluokkainen. Tytöissä varsinkin näkyy vähän wanna be hippiyttä. Näyttävät juuri sellaisilta, että olisivat katu-uskottavia reppumatkailijoita samanlaisissa topeissa ja löysissä puuvillahousuissa tai hädin tuskin pakarat peittävissä farkkusortseissa, varvastossuissa, huivi hartioilla temppelialueella ja juomassa smoothieita pikku baareissa. En kuulu joukkoon, mutta onneksi minun ei tarvitse. Välillä kaipaan juttukaveria kyllä, mutta silloin soitan kotiin.
Temppelit ovat upeita. On vanhaa, vanhalta näyttävää, paljon uudempaa ja kovin kimaltavaa. Yritin alkuun pysyä kartalla, mikä on mikäkin temppeli, mutta luovutin. Mikään ei ollut varsinaisesti erityinen, mutta ei myöskään pettymys. Kiertelemällä vanhaa kaupunkia muutaman tunnin niitä näkee väkisin. Jossain viidennen ja kymmenennen välissä aloin jo miettiä, pitäisikö vain jo kävellä ohi.
Ihmettelin päivällä, miksi Chiang Mai on nuorten suosiossa, mutta illalla se oli helppo huomata: baarielämä on vilkasta. Paljon näkyi rinkkaväkeä tulevan myös retkiltä, ilmeisesti vuoristosta. Minulle riitti kävely koko päivän aktiviteetiksi. Illalla päädyin hotellin viereen käsi- ja jalkahoitoon. Enpä muista, milloin olisi ollut näin pehmeät jalat! Tyttö teki mielettömän huolellista ja hyvää työtä. Samaan paikkaan tuli jalkahierontaan iäkäs mies. Hänelle ei kelvannut mikään. Ensin oli liian kylmää vettä, sitten hieroja ei painanut tarpeeksi kovaa. Enpä ole ennen nähnyt vihaista thai-naista, mutta henkilökunnasta parhaiten englantia puhuva heitti miehen ulos. Miehen lähdettyä totesi vain minulle, että luultavasti miehelle olisi kelvannut mikä vain, jos hieroja olisi ollut nuori. Miehelle annettiin hierojaksi jo selvästi kypsempään ikään ehtinyt nainen, jonka yleensä sanotaan nimenomaan olevan vahva.
Onhan tämä taas – yhdenlainen kokemus.
6 comments
Hah 😀 Vaikka olenkin vasta hieman päälle 30v, voin samaistua ajatuksiisi näistä nuorista matkaajista. Tykkään sun blogista juuri sen vuoksi, että kirjoitat aikuisiän matkailusta. Vaikka itsekin sitä yrittää matkustaa edullisesti, niin meikäläiselle edullisuus tarkoittaa 40-60 euroa kahden hengen huoneesta. Kyllähän sitä Aasiaan pääsisi ja halvalla asuisi siellä vaikka kuinka kauan 10 euron majapaikoissa reppu selässä, mutta ei sellainen ole minua varten.
Kiitos muuten tästä postauksesta. Selvisi sekin, ettei tarvitse koskaan lähteä Chiang Maihin 🙂 Ei tosin ollut listallakaan.
Voi ei, tarkoitukseni ei ollut ollenkaan antaa negatiivista kuvaa. Oikeasti pidin kaupungista. Kirjoitan siitä vielä lisää, kunhan taas voimaannun pitkän bussiajelun jäljiltä. Kolme päivää kului siivillä.
Minulle edullinen on siinä 80-100 euroa/2 hh. Melkeinpä kaikkialla yhden hengen hinta on sama kuin kahden. Se on yksin matkustamisessa kurjaa. Tällä matkalla suurin osa on varmaan jäänyt tuohon 80 euroa tai alle, paitsi telttailu, kelluva bungalowi ja villa rannalla. Nyt nökötän ukkosmyrskyssä neljänkympin paikassa, joka on ihan loistava (luultavasti).
Mene markkinoille 🙂 Valtava yöbasaari on ehkä se tunnetuin. Markkinat pidetään joka yö, satoi tai paistoi Chang Khlang-kadun ympäristössäja on vähän sellaista krääsäkauppaa. Paremmat markkinat on Ratchadamnoen-kadun varrella vanhan kaupungin muurien sisällä, joka sunnuntai. Ihan ässä kokemus: Tungosta, tuoksuja ja tunnelmaa.
Mä tykkäsin kyllä Chinag Maista. Oli sellainen helposti hallittava kokonaisuus. Voisin mennä uudestaan. Tosin meillä oli auto, jolla tehtiin retki Paihin, luonnopuistoon, kuumille lähteille ym. joten siitäkin ehkä jäi sellainen mukava muisto. Jos nyt lähtisin, niin kiertäisin autolla vielä laajemmin. Maaseutu on niin kaunista tuolla.
Noista halvoista hotelleista ja reppureissareista. Silloin kun olin Chinag Maissa, siellä oli kyllä ehkä enemmän sitä vanhempaa reppureissaaja porukkaa, sitä joka “etsii itseään” ja juo porkkanamehuja ja meditoi. Ajankohta varmaan vaikuttaa.
Mä en kiinnitä kamalasti huomiota muiden valintoihin. Kukin menee tyylillään. Pidän kyllä paikoista missä on reppureissareita, koska se pitää hintatason alhaisena. Mutta majoituksen valitsen hieman laadukkaammin.
En silti koe, että minua olisi koskaan katsottu missään mitenkään arvostellen tai ihmetellen, tai että olisin ollut ikäni ( 43v) takia jotenkin outolintu. Menen hyvissä vaatteissa räkäkuppilaan oluelle tai huonoissa vaatteissa hienoon ravintolaan syömään, ihan yhtä sujuvasti 🙂 Varmaan joku on välillä vähän vilkuillut, että mitä toi täällä tekee, mutta en ole vaan huomannut…
Voi ei, miten sinäkin sait vaikutelman, etten olisi pitänyt kaupungista? Kirjallinen ilmaisuni pettää pahasti. Voisin hyvin mennä uudelleen, jos vielä liikun kulmilla.
Yksin ollessa kiinnitän enemmän huomiota muihin matkaliijoihin. En usko kenenkään kiinnittäneen huomiota minuun. Tunne ulkopuolisuudesta oli pelkästään omani. Luultavasti tunnetta ei olisi tullut, jos olisi ollut seuraa omasta takaa.
Maaseutu olisi varmasti ollut kaunista. Yksin en arvannut lähteä autoilemaan, koska en ole koskaan ajanut vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Tuntuisi turvallisemmalta, että olisi joku, jonka kanssa miettiä, miten käännytäänkään ja kuka väistää. 🙂
Markkinat ovat niin samanlaisia kaikkialla, etten oikein jaksa innostua. Taiwanissa käytiin parit. Chiang Maissa riitti, kun kävelin kadulla päivällä, kun krääsäkojuja pystytettiin. Eivät herättäneet tarpeita. Tarpeetonta kamaa oli aika paljon myös Anusarn marketissa, jonka läpi kävelin ladyboykabareehen.
Hei,
Aloin eilen lukemaan blogiasi täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Täytyy myöntää, että minäkin luulin sinua parikymppiseksi, joka on ensimmäistä kertaa kaukoidässä.
Tuo kahden ja puolen viikon reissu Thaimaahan ja sen ennakkosuunnitelmat antoivat sen kuvan,
että kyseessä olisi nuori henkilö, jonka ei ole itse tarvinnut matkarahojaan tienata.
Hei Esa, sinulla oli varmaan jokin pointti kommentissasi, mutta en oikein saavuttanut ajatustasi. Onko ongelma se, että ihan omilla rahoillani matkustan paljon ja laadukkaasti vai mistä kenkä puristi?