Chiang Mai – temppeleitä ja turisteja

Aamulla satoi kaatamalla. Huono yhdistelmä: uusi kaupunki, josta en tiedä oikein mitään, ja kaatosade. Yritin vähän lueskella, mitä täällä kannattaa tehdä. Aika monessa suomalaisessakin matkablogissa oli juttua Chiang Maista, mutta näytti, että kiinnostuksemme ja tapamme matkustaa ovat niin erilaiset, etten oikein saanut ideaa. Päädyin samaan kuin Tämä matka -blogin Anna: vain kävelemään ympäriinsä vanhassa kaupungissa. 

Olen monesti miettinyt, miten parikymppisillä on varaa kuukausien Aasian-matkoihin. Olen joutunut lähiaikoina muutaman kerran selittelemään omia finanssejanikin. Instagramissa sain kuulla, että yksi seuraajani on luullut minua noin 25-vuotiaaksi ja samalla ihmetteli, miten rahoitan reissuni. Totesin, että minusta kysymys olisi olleellisempi, jos oikeasti olisin sen ikäinen. 15 vuotta kokopäivätöissä, puoliso samalla historialla, eiköhän se jo jotain selitä. Mutta siis niihin parikymppisiin. Paria blogia selaillessani ja täällä ympärilleni katsellessani olen alkanut ymmärtää, miten se on mahdollista: majoitusta saa alle kympillä yö, ja ihan nukuttavilta paikat näyttävät (jos standardit eivät ole kovin korkealla). Jos pelkkä sänkypaikka riittää, sen saa parilla eurolla. Muutaman drinksun matkalla juoneena olen pitänyt 3-4 euron hintaa halpana, mutta yksi tyttönen kirjoitti, että ei kannata käyttää rahoja juomiseen, koska ne kannattaa käyttää ruokaan, eikä hänellä ole mennyt yhteenkään ateriaan drinkin hintaa. Kun pitkätkin bussimatkat ovat vain joitain euroja, ei suuria kustannuksia kerry kuin lennoista. 15-20 euron päiväbudjetti on siis täysin mahdollinen. Nyt alan ymmärtää.

Oli siis löydettävä minun tapani olla täällä. Kun sade lakkasi, otin jalat alleni. En keksinyt tälle päivälle muuta tavoitetta kuin kävely (ja anteeksi, mutta säärten vahaus, joka muuten päättyi kahden naisen siveltyä kinttujani siihen, että ainakin viisi päivää pitäisi odottaa vielä, että onnistuu. Aha, mutta silloin olen melkein Gröönlannissa, että on aika sama, miltä jalkani kerraston alla näyttävät.) 

Vanha kaupunki on yhtä temppeliä. Temppeleitä on oikeastaan kaikkialla. Ei tarvitse monta minuuttia kävellä, ja taas on yksi. Pidän niistä, luonnon ja rantaelämän jälkeen on mukava hankkia loman kulttuuriosuus. Vanha kaupunki on myös paljolti pelkkää turistia, mutta myös oikeaa elämää, kun eksyy sivukujille. Turistien joukossaan olen aika vanha, ja miten sen sanoisi, keskiluokkainen. Tytöissä varsinkin näkyy vähän wanna be hippiyttä. Näyttävät juuri sellaisilta, että olisivat katu-uskottavia reppumatkailijoita samanlaisissa topeissa ja löysissä puuvillahousuissa tai hädin tuskin pakarat peittävissä farkkusortseissa, varvastossuissa, huivi hartioilla temppelialueella ja juomassa smoothieita pikku baareissa. En kuulu joukkoon, mutta onneksi minun ei tarvitse. Välillä kaipaan juttukaveria kyllä, mutta silloin soitan kotiin. 

Temppelit ovat upeita. On vanhaa, vanhalta näyttävää, paljon uudempaa ja kovin kimaltavaa. Yritin alkuun pysyä kartalla, mikä on mikäkin temppeli, mutta luovutin. Mikään ei ollut varsinaisesti erityinen, mutta ei myöskään pettymys. Kiertelemällä vanhaa kaupunkia muutaman tunnin niitä näkee väkisin. Jossain viidennen ja kymmenennen välissä aloin jo miettiä, pitäisikö vain jo kävellä ohi.

Ihmettelin päivällä, miksi Chiang Mai on nuorten suosiossa, mutta illalla se oli helppo huomata: baarielämä on vilkasta. Paljon näkyi rinkkaväkeä tulevan myös retkiltä, ilmeisesti vuoristosta. Minulle riitti kävely koko päivän aktiviteetiksi. Illalla päädyin hotellin viereen käsi- ja jalkahoitoon. Enpä muista, milloin olisi ollut näin pehmeät jalat! Tyttö teki mielettömän huolellista ja hyvää työtä. Samaan paikkaan tuli jalkahierontaan iäkäs mies. Hänelle ei kelvannut mikään. Ensin oli liian kylmää vettä, sitten hieroja ei painanut tarpeeksi kovaa. Enpä ole ennen nähnyt vihaista thai-naista, mutta henkilökunnasta parhaiten englantia puhuva heitti miehen ulos. Miehen lähdettyä totesi vain minulle, että luultavasti miehelle olisi kelvannut mikä vain, jos hieroja olisi ollut nuori. Miehelle annettiin hierojaksi jo selvästi kypsempään ikään ehtinyt nainen, jonka yleensä sanotaan nimenomaan olevan vahva. 

Onhan tämä taas – yhdenlainen kokemus.