Champagne – kokemuksia ja vinkkejä samppanjaturistille  

Champagne on maakunta, jonka kuohuviinejä saa kutsua samppanjaksi. Sen kuohuviinit valmistetaan perinteisellä menetelmällä – mutta niin valmistetaan aika monet muutkin. Champagnen juomat on onnistuttu kuitenkin brändäämään niin, että pullot maksavat usein moninkertaisesti muihin kuohuviineihin verrattuna ja juomissa on luksuksen tuntu. Harva taitaa lähteä prosecco-matkalle Italiaan tai cava-matkalle Espanjaan, vaikka lasillisen jos toisenkin saattaa matkan aikana huulilleen nostaa, mutta Champagneen matkustetaan usein juurikin vain juoman takia.

Vinkki 1: Champagne-vierailu kannattaa suunnitella edes jotenkin etukäteen.

Meille pistäytyminen alueella tuli vähän kuin sivutuotteena. Olimme sukuloimassa Sauvingnon Blancista tunnetulla Sancerren alueella ja matkalla sieltä ihan muualle, mutta koska Champagne osui kiertotietä kulkien matkalle kohti Pariisia ja lentokenttää, päätimme viipyä muutaman yön. Olisimme saaneet enemmän irti, jos olisimme etukäteen selvittäneet asioita ja ehkäpä varanneet joitain vierailuja tai edes selvittäneet, että suurin osa paikoista on kiinni sunnuntaina ja muinakin päivinä sulkee ovensa varsin aikaisin.

Lue lisää: Sancerre – sauvignon blancin kaunis kotiseutu

Vinkki 2: Samppanjakaupunkeja on kolme.

Suunnittelematonta matkantekoa ei helpota ainakaan se, että vasta perillä tajuaa merkittäviä samppanjakaupunkeja olevan kolme: Epernay, Ay-Champagne ja Reims. Me emme tienneet entuudestaan kuin Epernayn. Koska siellä majoitus oli kalliimpaa kuin Ay:ssä ja koska olin lukenut pieniä ihania B&B-paikkoja olevan kaikkialla, oli Ay-Champagne yhden yön pysäkiksi kompromissi. Varasimme huoneen upeasta omakotitalosta ja vietimme iltaa takapihan poreammeessa isännän puuhaillessa välillä pihalla. (Pienen B&B:n löytämiseksi tein muuten töitä! En löytänyt netistä, emmekä nähneet sellaisia fyysisestikään missään, mutta sen verran olin kuullut niistä puhuttavan, että pakko kai niitä on olla olemassa. Jos tiedät asiasta jotain, ole kiltti ja kerro. Tiedän seuraavaa kertaa varten.)

Kun ajoimme kaupunkiin, päätien varressa näkyivät ensimmäiset samppanjatalot. Kun kävelimme kylillä, näkyi Bollingerin kaltaisia suuria, joiden rakennukset olivat kuin linnoja, ja vanhassa keskustassa toinen toisensa vieressä pieniä ja ulkomaalaiselle ei-aktiiviharrastajalle tuntemattomia. Ehdottomasti olisi pitänyt tulla ajoissa, selvittää aukioloaikoja, kierrellä pienissä maistelemassa (jos se on mahdollista, en tiedä), mutta koska emme tienneet taloja Ay-Champagnessa edes olevan, missasimme kaiken. Lasilliset sentään otimme ravintolassa sitkeän pihvin kanssa. Ay hiljeni illaksi täysin. Ravintoloita oli vain muutama. Vanhan kirkon ympäristö oli ihana kuljeskella pimeässä hiljaisuudessa.

Ay-Champagnessa viiniviljelmät leviävät ylös kukkuloille, joille kulkee mutkitteleva tie. Meille sattui surkea sää, ja sateessa mutaisilla köynnöksillä kulkeminen ei täyttänyt ihan sitä fiilistä, jonka toivoin sieltä saavani. Mutta käytin mielikuvitusta. Aurinkoisena päivänä Ay-Champagne olisi upea (kämäisen pienen liikekeskustansa ulkopuolella). 

Vinkki 3: Epernay on lähinnä Avenue de Champagne.

Jos yrittää googlailla, mitä Epernayssa kannattaa tehdä, yhdeksän vinkkiä kymmenestä liittyy jotenkin samppanjaan. Niinpä kaupunkiin kannattaa varata aikaa suunnilleen sen verran kuin aikoo samppanjaa juoda ja samppanjataloissa vierailla. Sanoisin, että muuten kaupunki on aika mitäänsanomaton. Jos olet viettänyt siellä aikaa enemmän kuin minä (1,5 vuorokautta) ja olet eri mieltä, olet ehkä siis löytänyt kaupungin muun viehätyksen, kerro ihmeessä. Me löysimme sen viehätyksen lähinnä Avenue de Champagnelta ja kukkuloilta kaupungin laitamilta. Keskustasta ei tarvitse tulla kuin pari kilometriä ja on tarhoilla. Valitettavasti sää ei oikein suosinut, ja kävimme kävelyllä kaatosateessa.

Olin onnistunut löytämään meille täydellisen majoituksen parin korttelin päässä Avenue de Champagnelta (El Circo Gambetta, löytyy Bookingista ja AirBnB:stä ainakin). Se oli persoonallisesti sisustettu studioasunto tavallisessa ranskalaisessa kerrostalossa. Ikkunasta oli näkymä suoraan katedraalille, ja sitä saattoi katsoa ammeesta, joka seisoi olohuoneessa. Ammeessa taas saattoi samalla siemailla samppanjaa, jota sai 25 eurolla pullo lähikaupan kylmäkaapin alahyllyltä, eikä mitään kuraa ollenkaan, vaan Avenue de Champagnella sijaitsevan talon tuotetta.

Avenue de Champagnen sanotaan olevan maailman kallein katu. Sen alla on 110 kilometriä käytäviä ja 200 miljoonaa samppanjapulloa. En löytänyt tietoa, montako samppanjataloa sen varrella on, mutta sen verran, että ei jokaisessa voi mitenkään päivän aikana käydä maistelemassa. Oma matka kannattaa ajoittaa niin, että ei ole paikalla sunnuntaina (melkein kaikki kiinni) eikä ajattele päivisin käyvänsä muualla ja illalla keskittyvänsä samppanjaan, koska paikat sulkevat aikaisin.  

Niin paljon kuin uhosinkin kulkevani talosta taloon ja seitinohuessa liiteleväni pari päivää, maistelumme jäivät säälittävän vähään: Perrier-Jouet oli ainoana sunnuntaina auki, ja maanantaina kävimme de Venogella,  Leclerc Briantilla ja kellarikierroksella ja maistelemassa Boizelilla. Kierroksia voi varata netistä. Monet talot niitä järjestävät.

Vinkki 4: Pukeutumisesta ei tarvitse murehtia. Avenue se Champagne ei ole vain rikkaille.

Olisin vähän toivonut Avenue de Champagnen olevan fiinimpi. Ei sillä että minä itse olisin fiini yhtään, mutta upeat puitteet, vanhat kauniit rakennukset ja perinteikkäät samppanjatalot ovat minusta ajatuksena muutaman askeleen arjen yläpuolella, mutta kaikenlaisia ihmisiä terasseilla näkyi maistelemassa. Nätisti ihmiset keskimäärin olivat pukeutuneet, mutta ei tarvitse ajatella, etteikö joukkoon sopisi. Samppanjalasillisen hinta lähti melkein paikassa kuin paikassa vähän yli kympistä, ja toki moninkertaisestikin saattoi maksaa, jos halusi erikoisuuksia.

Tiesitkö muuten, että Avenue de Champagne on UNESCOn maailmanperintökohde? Se kuuluu suurempaan kokonaisuuteen, joka on nimetty ”Champagne Hillsides, Houses and Cellars” (unesco.org).

Kun ajaa Epernaysta Reimsiin, ensimmäisenä kaupunkiin tulijaa tervehtii Taittingerin kyltti. Tietääpähän edelleen olevansa samppanjan kodissa. Meillä oli vain vähän aikaa matkalla lentokentälle, joten Reims jäi todella vähälle. Halusin nähdä Notre Dame de Reimsin, valtavan UNESCOn maailmanperintölistalla olevan katedraalin. Oli hyytävän kylmä päivä, mutta se vähän, mitä keskustassa kuljimme, näytti varsin mukavalta. Ja koska oli aika jättää Champagne, ajateltiin, että jos yhdet vielä. Ajoimme Ruinartille. Siellä piti portilla anoa, että pääsisi maistelemaan. Sisätiloissa oli pieni huone, jossa oli baaritiski ja muutama istumapaikka. Meininki oli ihan erilainen kuin Epernayssa. Ehkä olisi pitänyt varata etukäteen. En tiedä. Olimme kuitenkin pitkän aikaa kahdestaan, eli ruuhkista ei ollut nihkeydessä kyse. Ruinartin naapurissa oli Pommeryn vähän kuin Disney-linna, jonka pihalla taas parveili porukkaa kuin no, Disneylandissä. Kun katsoo Reimsin karttaa, sielläkin kilomerin säteellä on useita samppanjataloja, mutta samanlaista keskittymää ei ole kuin Epernayssa ja Ayssa.    

Vinkki 5: Julkisilla pärjää.

Meillä oli vuokra-auto, mutta Champagne on otettavissa haltuun myös julkisilla. Junalla pääsee kaikkiin kolmeen kaupunkiin, ja asemat ovat keskustoissa. Pariisista pääsee Charles de Gaullelta parhaimmillaan alle tunnissa Reimsiin, reilussa kahdessa Epernayhin. Niinpä viikonloppumatkakin jo riittää, että pääsee ainakin vähän fiilistelemään kuplajuomilla.